Onko sääli mielestäsi positiivinen tunne?

["vieras"]

Mielestäni sääli ja empatia ovat kaksi eri asiaa.
Sääli alentaa ja empatian oletuksena on että ihmiset ovat samalla viivalla/samanarvoisia.
Esim. korkeastikouluttautunut ihminen joka säälii matalapalkkaista duunaria,vaikka duunari olisi sitä omasta tahdostaan ja olisi kaikinpuolin elämäänsä tyytyväinen.
Tai syöpäsairas joka haluaisi että joskus puhuttaisi muustakin kuin syövästä ja että muistettaisi se ihminen ja persoona sen syövän alla, mutta joku terve sääliikin tätä ja voivottelee syöpäsairasta raukkana ja jonkinlaisena reppanana.
Sääli jotenkin sisältää sen oletuksen että se säälittävä on heikompi,kykenemättömämpi,avuttomampi raukka joka kärsii tai ei voi mitään tilanteelleen vaikka KAIKILLA ihmisillä on voimavarat muuttaa elämäänsä ja löytää ratkaisut ongelmiinsa.
Sen sijaan empatia on myötäelämistä,uskoa siihen että kyllä se toinen pärjää ja osaa ja tukena ollaan jos on tarvetta.

 

[Ksldkfk]

Itse toisinaan säälin ihmisiä. En mitään matalapalkkaisuutta tms, vaan esim. Yksinäisiä, päihderiippuvaisia, vanhuksia, vammaisia. En pidä sääliä hyvänä asiana, koska silloin tavallaan mietin niiden ihmisten olevan jollain tasolla "surkeita". En tee sitä mitenkään pahantahtoisesti kuitenkaan, mutta toivoisin pääseväni tästä eroon.

 

["vieras"]

Myöntätunto on hyvä, sääli taas ei.

 

["vieras"]

Itse toisinaan säälin ihmisiä. En mitään matalapalkkaisuutta tms, vaan esim. Yksinäisiä, päihderiippuvaisia, vanhuksia, vammaisia. En pidä sääliä hyvänä asiana, koska silloin tavallaan mietin niiden ihmisten olevan jollain tasolla "surkeita". En tee sitä mitenkään pahantahtoisesti kuitenkaan, mutta toivoisin pääseväni tästä eroon.

Voisko siinä taustalla olla oma pelkosi ja se että projisoitkin omat tunteesi ja pelkosi noihin säälin kohteisiin?
Sua pelottaisi itse joutua yksinäiseksi vanhukseksi tai päihderiippuvaiseksi ja pelkoa helpottaa se että jotenkin erittelet heidät surkeiksi tai alempiarvoisiksi kuin itsesi.

 

["vieras"]

Sääli ei ole positiivinen tunne.

 

["vieras"]

Musta riippuu henkilöstä, tilanteesta ja mitä säälii. Mä oon sääliny henkilöä, joka esim. kokenut kovia ja ei ole ollut alentuvaa, vaan olisin toivonut, ettei hän olisi kokenut niin kauheita.

 

[päätön]

vanha sanonta sanoo että sääli on sairautta.

 

[Ksdkvkkc]

[QUOTE="vieras";29110887]Voisko siinä taustalla olla oma pelkosi ja se että projisoitkin omat tunteesi ja pelkosi noihin säälin kohteisiin?
Sua pelottaisi itse joutua yksinäiseksi vanhukseksi tai päihderiippuvaiseksi ja pelkoa helpottaa se että jotenkin erittelet heidät surkeiksi tai alempiarvoisiksi kuin itsesi.[/QUOTE]

Siis ehdottomasti tässä on takana nimenomaan pelkoa siitä, että itselle kävisi niin. Harmittaa niiden ihmisten puolesta, keitä on elämä kaltoin kohdellut ja toivon, ettei kukaan (hän tai minä) joutuisi sellaista kohtaamaan.

 

["Miimis"]

Kyllä toi sääli on jollakin tavalla kielteinen asia. Itse esimerkiksi taisin viimeksi sääliä erästä pariskuntaa, joilla on niin hyvin kulissit pystyssä kuin olla ja voi, pitää esittää niin menestyvää ja pärjäävää. Mitään heikkouksia ei voi myöntää, vaikka sen silotellun kuoren alla on kaikkea ikävää.

 

["vieras"]

Siis ehdottomasti tässä on takana nimenomaan pelkoa siitä, että itselle kävisi niin. Harmittaa niiden ihmisten puolesta, keitä on elämä kaltoin kohdellut ja toivon, ettei kukaan (hän tai minä) joutuisi sellaista kohtaamaan.

Mutta onko se sitten kuitenkaan automaattisesti hyvää elämää, jos ei koskaan kohtaa vaikeuksia?
Vaikeudet ja ongelmat sisältävät kuitenkin aina mahdollisuuden kasvuun,kehitykseen ja muutokseen.
Ihminen on aika vahvaa tekoa ja sopeutuvaista sorttia..
Ajattelepa haluaako vaikkapa joku joka on taistellut tiensä läpi vaikeuksien saada osakseen sääliä vaiko arvostusta tai vähintäänkin kohtaamista samanarvoisena?
Monimutkaisia asioita.