Onko sinulla tai perheenjäsenelläsi mielenterveysongelmia? Haluaisin kuulla kokemuksia ja jakaa mietteitä.

[huolestunut isosisko]

Miten teidän perheessä suhtaudutaan perheenjäsenen mielenterveysongelmiin?

Mun siskollani mitä ilmeisemmin on jotain ongelmia, mutta kukaan ei oikein uskalla puhua siitä ja sisko suuttuu heti välittömästi (ja laittaa välit poikki piiiitkäksi aikaa) jos joku kysyy mitään henkilökohtaista.

Sisko on toki naimisissa tahollaan, vaikka emme oikein koskaan tapaa hänen miestään ja hän itsekin sukuloi tosi harvoin.

Jotenkin hirveästi huolestuttaa ja ahdistaa kun ei tiedä yhtään miten sisko voi. Emme tiedä saako hän apua mistään, kuinka huonossa kunnossa hän on ollut (joskus menee kuukausia ilman että häneen saa mitään yhteyttä, emmekä tiedä miksi eikä hän selitä), miten voisimme auttaa.

Kaikilla meillä on jotenkin syyllinen olo myös. Että olemmeko tehneet jotain värin.

Etenkin vanhemmillani tietysti.

 

[vieras]

Minulla ja pojallani on masennusta. Ja syytän siitä itseäni ja vanhempiani.

 

[lillaby]

toisaaltatuollainen toiset poissulkeva käyttäytyminen kuuluu usein mielenterveysongelmien luonteeseen. tietty eristäytyneisyys.

en osaa auttaa, mutta voimia :hug:

 

[eka_yö]

Minulla on rajatilahäiriö sekä masennusta + ahdistuneisuutta, mieheni terve ja pojallamme jonkinsortin aliherkkyyttä. Riippuu hyvin paljon diagnoosista että miten ongelmat vaikuttavat jokapäiväiseen elämään ja mm. lääkityksestä.

 

[ap]

toisaaltatuollainen toiset poissulkeva käyttäytyminen kuuluu usein mielenterveysongelmien luonteeseen. tietty eristäytyneisyys.

en osaa auttaa, mutta voimia :hug:

Niin olen arvellut. Toisaalta on helpotus että sisko on sentään naimisissa. Että joku (toivottavasti) pitää hänestä huolta.

Tästä on tulossa meidän perheessä vähän sellainen virtahepo olohuoneessa. Kukaan ei uskalla oikein ääneen puhua aiheesta.

Ja sitten tietysti mietin että olisi pitänyt tajuta jo kauan sitten että sisko tarvitsee apua. Jo yläasteella. Mutta sitä vain ajatteli että se nyt on vain sellainen vähän erikoinen persoonallisuus, älykkö. Perheessä kaikki tulee niin vähitellen että on vaikea huomata että jokin on pielessä.

 

[ap]

Minulla on rajatilahäiriö sekä masennusta + ahdistuneisuutta, mieheni terve ja pojallamme jonkinsortin aliherkkyyttä. Riippuu hyvin paljon diagnoosista että miten ongelmat vaikuttavat jokapäiväiseen elämään ja mm. lääkityksestä.

Mulla on kyllä kavereita joilla on kaikenlaista mielenterveyden häikkää, ja heistä olen paljon vähemmän huolissani Mutta tunnistan ihan samoja piirteitä heissä kun siskossanikin, olemuksessa ja reagoinnissa ja sensellaisessa. Ja tiedän että heistäkin useampi on katkaissut suhteet vanhempiinsa, tai ainankin välttelee heitä.

 

[ap]

up

 

[happihyppy]

Mullon kans mun veljestä huoli. Sillä on ihan selvästi vainoharhaisia ajatuksia (naapurit kyttää ja kuuntelee sen jokaista risausta). Se on sille välillä ihan pakkomiellekin, eikä voi muusta puhua. Oon yrittänyt sille puhua asiasta ja ehdottanut jopa suoraan ammattiauttajan apua. Siitäkös se pillastu eikä puhunu mun kanssa lähes vuoteen. Eipä tässä voi oikeen mitään tehdä, kun se ei itse tajua tilannetta eikä suostu tajuamaan eikä ole niin huonossa kunnossa, että pakkohoito tulis kysymykseen. Äidillä on tietty vielä suurempi huoli kun mulla, kun asutaanki veljestä niin kaukana.