Onko sopimatonta aloittaa suhde alle 2 kk kumppanin kuoleman jälkeen?

[vattulan väki]

Miten se lakeihin liittyy onko asia sopimaton. Ja toi on kyllä sopimatonta, jokainen normijärkinen sen tajuaa.

Ei mitenkään,oli vertauskuva.

 

["tarja"]

Puoliso voi olla ollut vuosikausia sairas ja sen on jo vuosia tiennyt että se kuolema tulee silloin on ihan ymmärrettävää että voi ottaa uuden nopeasti.Itse muutin uuden mieheni luo samana päivänä kun oli ex-miehen hautajaiset.

 

["vieras"]

on sopimatonta. Ei minkäänlaista kunnioitusta vainajaa kohtaan. Tulee vaan mieleen että on onpa alkanut pimppaa kutittamaan aika pian, tai että oliko jotain teerenpeliä meneillään jo ennen puolison kuolemaa...

 

[Lunatic]

[QUOTE="tarja";28043407]Puoliso voi olla ollut vuosikausia sairas ja sen on jo vuosia tiennyt että se kuolema tulee silloin on ihan ymmärrettävää että voi ottaa uuden nopeasti.Itse muutin uuden mieheni luo samana päivänä kun oli ex-miehen hautajaiset.[/QUOTE]


Hienoa. Oisitte vielä nussineet arkun päällä hautajaisissa.

 

["tarja"]

Hienoa. Oisitte vielä nussineet arkun päällä hautajaisissa.

Rakkauteni ex-miestäni kohtaa oli loppunut jo vuosia ennen kuolemaa,lupasin kuitenkin aikoinaan hoitaa hänet loppuun asti kuten hän toivoi ja niin myös tein.

 

["Vieras"]

Mä en oikein käsitä miten noin pian pystyy oikeasti rakastumaan. Jos siis on tosissaan rakastanut sitä puolisoaan ja suree syvästi. Sen ymmärrän että voi kaivata syliä ja lohduttajaa, mutta niin että oikeasti rakastuisi siihen toiseen ihmiseen. Luulisi että suru olisi vielä niin kokonaisvaltaista ettei siihen tuollaisille tunteille ole sijaa.

Puolisoa en ole menettänyt mutta siskon kyllä. 2kk siskon kuoleman jälkeen olin vielä ihan sekaisin ja tuntui epätodelliselta että hän oli poissa. Tuolloin mietin miltä tuntuisi jos mies kuolisi noin yllättäin, siinä olisi vielä käytännönjärjestelyjä paljon enemmän, lasten tukeminen ja mä ainakin olisin varmaan tiiviisti yhteydessä appivanhempien kanssa kun olisi yhteinen menetys. Mahdotonta kuvitella että siinä pystyisi oikeasti rakastumaan toiseen ja suunnittelemaan yhteistä elämää.

Varmaan tuo pikainen rakastuminen onnistuu jos sitä edesmennyttä puolisoa ei ole enää rakastanut eikä suru ole ollut niin suuri. Ehkä se on jollekin myös ainoa tapa päästä eroon huonosta suhteesta.

 

["Vieras"]

Toki,kaikki luokittelee itse mikä on sopimatonta ja mikä ei.

Tarkoitin vaan,että se aikaraja,mikä se on?Joku tietty aika?Millon on surut surtu?

Jos ap:n siskolla riitti se 2kk,niin voi olla sopimatonta joo,muttei lainvastaista.
Kaikki tekee niinkun parhaaks näkee,tuskin siihen muiden puuttuminen auttaa.

Sopimattomuuttahan tossa kysyttiinkin eikä laittomuutta.

Kaikki tekee niin kuin parhaakseen näkevät, mutta joskus voisi vähän ajatella muitakin ihmisiä. Mä kirjotin tossa aikaisemmin pariskunnasta joka oli seurustellut jo 2v ennen miehen puolison kuolemaa, nainen oli vainajan paras ystävä. Ei sekään laitonta ollut, niin kuin ei ollut se että tämä ystävätär otti puolison roolia jo hautajaisissa tai että menivät kihloihin viikko hautajaisten jälkeen. Mun mielestä se oli silti sopimatonta ja ikävästi tehty lapsia ja vainajan äitiäkin kohtaan.

 

["vieras"]

Miten se lakeihin liittyy onko asia sopimaton. Ja toi on kyllä sopimatonta, jokainen normijärkinen sen tajuaa.

Miksi? Että pitää ajatella ulkopuolisia juoruakkoja vai?
Näen ongelmia vain jos on lapsia.
Mulla on ihan normijärki (todistetusti).

 

["niin"]

[QUOTE="vieras";28043303]Jos ei itse pysty niin joku toinen omista syistään pystyy. Ei siinä ole mitään tuomittavaa.
Kyseessä on joko laastarisuhde, todellinen rakastuminen tai vanha suhde tai vanha tuttava joka koetaan läheiseksi. Näin luulen. Jos kaveri tekisi noin mä en mielessäni moralisoisi päätöksiään.
Onko siinä jotain kauhean pahaa jos elämä jatkuu nopeasti. Ei kukaan voi kuitenkaan tietää toisen todellista surun määrää ja kaipausta. Eikä tuo tarkoita ettei ihminen surisi.[/QUOTE]

Ja varsinkin jos puoliso on kuollut pitkän sairauden uuvuttamana, niin tämähän on oikeasti aloittanut sen surutyön jo kauan ennen varsinaista kuolemaa. Tällaisessa tilanteessa on ehkä ymmärrettävämpää näin pian uusi suhde

 

["vieras"]

Itse en olisi tuohon kyennyt. Mulla meni aikani, että sain oman elämäni palaset kerättyä niin, että siitä tuli taas ehyt. En olisi ollut niin sinut tapahtuneen kanssa kahden kuukauden kuluttua, että olisin voinut ottaa rinnalleni uuden kumppanin. Ja omalla kohdallani myös kolme lasta olisi estänyt tuon, ei mulla olisi ollut edes aikaa uudelle kumppanille, kun kaikki aika meni oman itseni kasaamiseen, arjen pyörittämiseen ja lapsista huolehtimiseen. Vaikka olinkin jo pitempään tiennyt, miten asiassa tulee käymään, niin silti tietynlaiset uudet rutiinit luotiin vasta mieheni, ja lasten isän, kuoleman jälkeen.

Mä olen samaa mieltä. Puolison kuolemasta on vasta puoli vuotta ja tässä yhä pikkuhiljaa keräillään palasia, tuetaan lapsia, opetellaan uutta arkea. Tähän mennessä kaikki voimavarat on mennyt siihen selviytymiseen. Nyt alkaa vähän jo olemaan sellainen tunne, että lasten kanssa tästä selvitään ja päästään eteenpäin vaikka toki jonkinlainen "kuorma" tästä varmasti jää ikuisesti.
Missä välissä mä jotain parisuhdetta hoitaisin? Esittelisin lapsille uuden iskän? Hyi, ihan puistattaa koko ajatus. Mun on vaikea kuvitella miten joku voi oikeasti väittää olevansa tasapainoinen kumppani jo 2kk jälkeen. Ei millään voi. Ja kuka ihme suostuu kumppaniksi tuossa vaiheessa?! Ei. En mä vieläkään halua treffeille, en halua jonkun vieraan miehen mua koskettavan, en halua läheisyyttä ja pinnallista tukea ja turvaa mieheltä johon vasta tutustun, mieluummin tukeudun jo olemassaoleviin läheisiin jotka tunsivat myös edesmenneen lasteni isän.

 

[:(]

On sopimatonta. Vai mille teistä tuntuisi, jos tietäisitte että muutama viikko kuolemanne jälkeen mes jo on uuden kanssa.. Ajatuksena ihan hirveä. Vielä hirveämpi niille mahdollisille lapsille. Tuskin on paljon rakkautta ollut, jos noin pian on valmis uuteen suhteeseen. Kunnioitusta ei senkään vertaa.

 

[Millenia]

Minusta on ihan ok se, että joku löytää itselleen tukijan ja lohduttajan piankin puolison kuoleman jälkeen. Ihmiset on erilaisia ja suhteet on erilaisia. Tällaisen tilanteen voi sitten taas hoitaa monella tapaa. Kihlajaisia ei mielestäni kannata viettää, tai muuttaa yhteen, tai mitään muutakaan kovin virallista ja julkista. Mutta sitä ei mielestäni tarvitse hävetä, että välittää jostakin muustakin kun edesmenneestä puolisosta, ja tämä muu on henkisenä tukena ja apuna vaikeassa tilanteessa.

Ymmärrän kyllä, että jotkut katsoo kieroon aivan sama minkälaista kanssakäymistä on vastakkaisen sukupuolen kanssa, mutta tärkeämpää on ajatella sitä omaa jaksamista ja lapsia, ei muiden paheksuntaa. Ja joidenkin mielestä ei ole "sopivaa" seurustella uuden kumppanin kanssa vielä kahden vuodenkaan jälkeen, se "oikea" aika on yksilökohtainen.

 

["Vieras"]

Siskoni kumppani menehtyi alle kaksi kuukautta sitten ja hänellä on jo nyt uusi mies. En mä tietenkään tarkoita, että pitäisi vudeksi jäädä kotiin suruhuntu päässä, mutta jotain kunnioitusta pitäisi olla kumppania sekä hänen omaisiaan kohtaan. Mitä mieltä te olette?

Jos siskosi liitto oli onnellinen, on hyvinkin mahdollista aloittaa uusi suhde jo kaksi kuukautta kumppanin kuoleman jälkeen. Jos taas liitto oli onneton, niin käsittelemättömiä asioita on niin paljon, että tarvitaan pidempi toipumisaika.

 

[ohhoh]

[QUOTE="Vieras";28044371]Jos siskosi liitto oli onnellinen, on hyvinkin mahdollista aloittaa uusi suhde jo kaksi kuukautta kumppanin kuoleman jälkeen. Jos taas liitto oli onneton, niin käsittelemättömiä asioita on niin paljon, että tarvitaan pidempi toipumisaika.[/QUOTE]

wau! Keittiöpsykologi Porvoosta avautuu!!