Hei!
Ajatelin että ehkä täältä voisin saada vastauksia isoon mieltä painavaan ongelmaan mitä käymme juuri mieheni kanssa läpi. Olen 25vkolla raskaana ja tätä raskautta on toivottu pitkään (4v). Ollaan käyty monessa hedelmöityshoidossa ja koettu parit keskenmenot yhdessä ja aina suhteemme on ollut ihana ja läheinen.
Nyt vihdoinkin olemme onnellisesti raskaana ja meidän pitäisi elää sitä yhtä elämämme ihaninta ja jännittävintä aikaa yhdessä mistä olemme niin pitkään yhdessä haaveilleet niin mies ilmoitti ettei tiedä enään tunteistaan minua kohtaan. Olen vaistonnut että kaikki ei ole hyvin mutta olen ajatellut sen johtuvan hormooneistani että kaipaan vaan nyt enemmän huomiota vaikka todellisuudessa en sitä juurikaan ole saanut hänelta. Olen jutellut mieheni kanssa pariinkin otteeseen että mikä hänellä on ja lopulta hän avautui minulle tunteistaan. Olin tietysti aivan shokissa ja mieheni sanoi että hän itsekin kärsii tästä olostaan. Hän haluaisi että kaikki olisi hyvin ja voisi rakastaa minua niinkuin ennenkin mutta ei voi tunteilleen mitään.Hän ei löydä mitään syytä miksi tunteet ovat muuttuneet. Hän ei kuitenkaan haluaisi erota mutta sanoi ettei näinkään voi jatkua. Hän on valmis menemään terapiaan jotta saisimme asian korjattua. Rakastan miestäni yli kaiken ja toivon että lopulta vauvan syntymän myötä tilanne paranisi mutta pelkään silti pahinta. Tiedän että hän on tosissaan puheissaan ja haluaisinkin tietää onko teistä kenellään ollut vastaavanlaista tilannetta ja miten tilanne on edennyt kun vauva on syntynyt perheeseen? Voiko se viimeistään herättää rakkauden uudestaan minua kohtaan?
Mieheni ei ole sen tyyppinen että panikoisi isyydestään tai vauvan mukana tulevasta vastuusta ja sanoi ettei se ole sitäkään. Tunteet ovat kuulema muuttuneet nyt kolmen kk. sisällä.
Toivottavasti saisin kuulla teiltä vastaavanlaisista tilanteista jos jollain on kokemusta.
-Mio-
Ajatelin että ehkä täältä voisin saada vastauksia isoon mieltä painavaan ongelmaan mitä käymme juuri mieheni kanssa läpi. Olen 25vkolla raskaana ja tätä raskautta on toivottu pitkään (4v). Ollaan käyty monessa hedelmöityshoidossa ja koettu parit keskenmenot yhdessä ja aina suhteemme on ollut ihana ja läheinen.
Nyt vihdoinkin olemme onnellisesti raskaana ja meidän pitäisi elää sitä yhtä elämämme ihaninta ja jännittävintä aikaa yhdessä mistä olemme niin pitkään yhdessä haaveilleet niin mies ilmoitti ettei tiedä enään tunteistaan minua kohtaan. Olen vaistonnut että kaikki ei ole hyvin mutta olen ajatellut sen johtuvan hormooneistani että kaipaan vaan nyt enemmän huomiota vaikka todellisuudessa en sitä juurikaan ole saanut hänelta. Olen jutellut mieheni kanssa pariinkin otteeseen että mikä hänellä on ja lopulta hän avautui minulle tunteistaan. Olin tietysti aivan shokissa ja mieheni sanoi että hän itsekin kärsii tästä olostaan. Hän haluaisi että kaikki olisi hyvin ja voisi rakastaa minua niinkuin ennenkin mutta ei voi tunteilleen mitään.Hän ei löydä mitään syytä miksi tunteet ovat muuttuneet. Hän ei kuitenkaan haluaisi erota mutta sanoi ettei näinkään voi jatkua. Hän on valmis menemään terapiaan jotta saisimme asian korjattua. Rakastan miestäni yli kaiken ja toivon että lopulta vauvan syntymän myötä tilanne paranisi mutta pelkään silti pahinta. Tiedän että hän on tosissaan puheissaan ja haluaisinkin tietää onko teistä kenellään ollut vastaavanlaista tilannetta ja miten tilanne on edennyt kun vauva on syntynyt perheeseen? Voiko se viimeistään herättää rakkauden uudestaan minua kohtaan?
Mieheni ei ole sen tyyppinen että panikoisi isyydestään tai vauvan mukana tulevasta vastuusta ja sanoi ettei se ole sitäkään. Tunteet ovat kuulema muuttuneet nyt kolmen kk. sisällä.
Toivottavasti saisin kuulla teiltä vastaavanlaisista tilanteista jos jollain on kokemusta.
-Mio-
