Onko sulla ollut identiteetin tai tyylin muuttumista vielä aikuisiällä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Echo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Echo

Tunnettu jäsen
01.09.2008
56 824
19 181
113
Älkää peljätkö. Minä ilmoitan teille ilosanoman:
en tappele tässä ketjussa uskonnoista. En jaksa.

Nuoruuteenhan kuuluu se että yhtenä päivänä haluaa olla punkkari, toisena hippi ja kolmantena harmaa kotihiiri. Jonkin verran aikuisenakin on sitä vaihtelua, mutta ainakin jonkin verran pitäisi yli 30-kymppisenä ilmeisesti olla identiteetti kasassa - vai pitääkö?
Itsestäni tuntuu, että moni on olemukseltaan, puhetavaltaan ja tyyliltään ja kannanotoiltaan jotenkin valmis paketti, mutta mä olen ollut kameleontti vielä viime vuosiin asti, mukautunut ympäristön mukaan, ja se ei ole hyvä.

Vaikka nuoruus on kohta enää muisto vain ja vaikka -rumasti sanottuna- tanttaikä lähenee, niin vasta nyt olen ruvennut löytämään identiteettiäni. Vaatemaku on onneksi ollut aina sama, mutta sisustusmaku ei ole vakiintunut vaan kirjavaa vieläkin: jotain ihme modernin ja maalaisromanttisen, talonpoikaisen ja kierrätyksen välimaastosta. Ammatinvalinta alkaa vasta nyt hahmottua vähäsen, ja nyt vasta uskallan ajatella itseäni vain yhden ammatin ihmisenä ja sen alan ihmisenä.

Mutta suurin vaihtelu on mulla mun persoonan tai temperamentin kanssa, eli ollako räväkkä ja lennokas vai tasainen tavis.
Tänään älysin mistä se ainainen kamppailu johtuu: mun isäni suku on vauhdikasta, taiteellista ja impulsiivista porukkaa, kun taas äitini suku on vakaata ja turvallista tavista, joilla on "tavalliset" ammatit ja elämä koteineen, harrastuksineen jne. Ja mä en tiedä että kumpaako mussa on enemmän.

Onkos palstalaisilla vaihdellut tyylit ja identiteetit sukkelaan vielä aikuisena?
 
On vaihdellut, enemmän aikuisena kuin teininä, jolloin olin se hiirulainen. Tukka vaihtaa väriään vielä nelikymppisenä ja etsin tyyliäni, tai oikeastaan en etsi vaan toteutan mielitekojani. En katso ikää itseni enkä muiden kohdalla. Olisi tylsää jämähtää johonkin tiettyyn loppu elämäksi. T. Eräs joka haaveilee mummona harmaasta pitkästä tukasta jota voi välilä värjätä ;)
 
[QUOTE="lizard";27871176]On vaihdellut, enemmän aikuisena kuin teininä, jolloin olin se hiirulainen. Tukka vaihtaa väriään vielä nelikymppisenä ja etsin tyyliäni, tai oikeastaan en etsi vaan toteutan mielitekojani. En katso ikää itseni enkä muiden kohdalla. Olisi tylsää jämähtää johonkin tiettyyn loppu elämäksi. T. Eräs joka haaveilee mummona harmaasta pitkästä tukasta jota voi välilä värjätä ;)[/QUOTE]

Ihanaa, joku toinen vaihtelija kanssa. :D Niin, täytyykö sitä edes jämähtää aikuisena mihinkään tyyliin?
Vaikka ihmiset ovat kyllä olleet pyörtyä kun jos vaikka joku tutuistani on päättänyt muuttaa ulkoasunsa radikaalimmin.
 
[QUOTE="vieras";27871229]Mulla on vielä koko identiteetti hukassa ja ikää vuotta vaille kolmekymmentä.[/QUOTE]

Kerkiät vielä...:)
 
En tiedä, olenko liian nuori aikuinen vastaamaan tähän (kohta 27v). Tuntuu, että olen ihan hukassa tyylini kanssa. En oikein tiedä, kuka olen. Mulle on viimeisen vuoden aikana tullut kriisinpoikanen. :D Ei vaiskaan, oikeesti ei naurata. Tykkään niin monenlaisista vaatteistakin, enkä tiedä, mitä valita. Toisaalta haluis olla naisellinen ja hehkeä, toisaalta tykkään vaeltaa ja antaa sateen piiskata kasvoja..Ehkä löydän itseni joskus asumasta jostain metsän laidalta.. :)

Hiukset on ollut mulle sellanen oma juttu aina ja tyyli vaihtuu siltä osin usein. Olen välillä hiusmallinakin ja suostun mihin vaan. :D
 
Viimeksi muokattu:
En tiedä, olenko liian nuori aikuinen vastaamaan tähän (kohta 27v). Tuntuu, että olen ihan hukassa tyylini kanssa. En oikein tiedä, kuka olen. Mulle on viimeisen vuoden aikana tullut kriisinpoikanen. :D Ei vaiskaan, oikeesti ei naurata. Tykkään niin monenlaisista vaatteistakin, enkä tiedä, mitä valita. Toisaalta haluis olla naisellinen ja hehkeä, toisaalta tykkään vaeltaa ja antaa sateen piiskata kasvoja..Ehkä löydän itseni joskus asumasta jostain metsän laidalta.. :)

Hiukset on ollut mulle sellanen oma juttu aina ja tyyli vaihtuu siltä osin usein. Olen välillä hiusmallinakin ja suostun mihin vaan. :D

Sama. :D Meidän lähikauppias on nähnyt jos jonkinmoista viritelmää mun päällä: milloin kauhean sporttinen, milloin tällätty ja huoliteltu niinkuin olisin parempiinkin pitoihin menossa, milloin taas rasvaisissa hiuksissa ja jossain kulahtaneessa hupparissa ja legginsseissä...
 
Sama. :D Meidän lähikauppias on nähnyt jos jonkinmoista viritelmää mun päällä: milloin kauhean sporttinen, milloin tällätty ja huoliteltu niinkuin olisin parempiinkin pitoihin menossa, milloin taas rasvaisissa hiuksissa ja jossain kulahtaneessa hupparissa ja legginsseissä...

Toisaalta, voiskohan sitä elää elämäänsä niin, ettei pakottaiskaan itseään mihinkään tiettyyn muottiin? Kaikille tyyleille on hetkensä ja paikkansa. Vielä kun oppis hyväksymään sen. Joo, tää olikin hyvä, taidanpa yrittää opettaa itselleni tämän.
 
Viimeksi muokattu:
Toisaalta, voiskohan sitä elää elämäänsä niin, ettei pakottaiskaan itseään mihinkään tiettyyn muottiin? Kaikille tyyleille on hetkensä ja paikkansa. Vielä kun oppis hyväksymään sen. Joo, tää olikin hyvä, taidanpa yrittää opettaa itselleni tämän.

Niin, kai se tyyli voi olla tilannekohtaista. Itse tunnen muutaman ihmisen jotka ovat aina äärimmäisen huoliteltuja julkisilla paikoilla vaikka heillä vaikka vauva olisi huutanut puoli yötä koliikin kanssa ja toinen puoli yötä olisi yskitty flunssaa. Itse en pystyisi moiseen. No, ehkä se heillä voi olla semmoinen tapa piristäytyä.
 
Tjaa, mussa asuu kai aina se pieni punkkari, tai hippi, kuten ne tais mua silloin nuorena nimittää. Vaihtelen tyyliä, enkä anna ulkopuolisten paineiden vaikuttaa, mun ei tartte "mukautua" mihinkään.
Jos mä haluan joku päivä vaihtelua, värjään, leikkaan hiukset, tai vedän kenties vielä kaljuksi.
Ei mun tartte pysyä yhdessä lokerossa, vai miksi pitäisi?
Ei sillä ulkoisella olemuksella mielestäni ole mitään vaikutusta identiteettiin, tai sitten mun persoonani on sellainen vaihtelunhaluinen.

En sitten tiedä, onko nimen vaihtaminen osoitus jonkinlaisesta kriisistä minuuden suhteen :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja määä;27871458:
Tjaa, mussa asuu kai aina se pieni punkkari, tai hippi, kuten ne tais mua silloin nuorena nimittää. Vaihtelen tyyliä, enkä anna ulkopuolisten paineiden vaikuttaa, mun ei tartte "mukautua" mihinkään.
Jos mä haluan joku päivä vaihtelua, värjään, leikkaan hiukset, tai vedän kenties vielä kaljuksi.
Ei mun tartte pysyä yhdessä lokerossa, vai miksi pitäisi?
Ei sillä ulkoisella olemuksella mielestäni ole mitään vaikutusta identiteettiin, tai sitten mun persoonani on sellainen vaihtelunhaluinen.

En sitten tiedä, onko nimen vaihtaminen osoitus jonkinlaisesta kriisistä minuuden suhteen :D

Juu, kai se identiteetti on syvemmällä kuin pelkässä pukeutumisessa tai hiuksissa. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja määä;27871458:
Tjaa, mussa asuu kai aina se pieni punkkari, tai hippi, kuten ne tais mua silloin nuorena nimittää. Vaihtelen tyyliä, enkä anna ulkopuolisten paineiden vaikuttaa, mun ei tartte "mukautua" mihinkään.
Jos mä haluan joku päivä vaihtelua, värjään, leikkaan hiukset, tai vedän kenties vielä kaljuksi.
Ei mun tartte pysyä yhdessä lokerossa, vai miksi pitäisi?
Ei sillä ulkoisella olemuksella mielestäni ole mitään vaikutusta identiteettiin, tai sitten mun persoonani on sellainen vaihtelunhaluinen.

En sitten tiedä, onko nimen vaihtaminen osoitus jonkinlaisesta kriisistä minuuden suhteen :D
Ja pakko on tähän lisätä, että toivon, että mulla joskus olisi parempi terveys, ja virtaa välittää ulkonäöstäni niin paljon, että 70-vuotiaana voisin ottaa mallia Aira Samulinista, ja alkaa kulkea ympäriinsä yhtä rock'ina minarissa ja verkkosukissa.
 
No kuule on ollut ja ihan olen kuin joku pentu vielä vajaa 4-kymppisenäkin.. Tai miten sen ottaa, mutta en ole tosiaankaan kangistunut mihinkään muottiin. Välillä pukeudun huppareihin kuin teinit ja välillä pukeudun hienommin, tosin aika harvoin, kun ei hienoja tilanteita ole mulla usein. Mä olen tässä aikuisiällä selvittänyt paljonkin tätä sisäistä minääni. Olen esim. tajunnut etten ole hetero ja tajunnut, että saan välillä olla myös itsekäs (siinä mielessä, että aiemmin uhrauduin lähes kaikessa miehen ja lasten tarpeille eikä omiin juttuihin jäänyt aikaa).
 
Joo. Tutulta kuulostaa. Mutta niin kait sen pitääkin mennä että elämä tilanteineen muokkaa omaa itseään. EI sitä valmis paketti ole milloinkaan, aivan kuten Morrigan tuossa aikaisemmin ehti sanoa. Tilanteet ja ihmiset kohtaamisineen jättävät jälkensä.
 
[QUOTE="ert";27871735]no mulla on identiteetti ja tyyli pysyneet aina samana:
kulloisestakin miesystävää peesaten olen sovittanut omani heidän tyyliensä ja identiteettiensä mukaan[/QUOTE]

Mulla tätä ei ole ollut poikaystävien suhteen, mutta yleisesti vähän kaikkien suhteen: jos olen paljon jonkun seurassa niin alan puhua kuin hän, otan vaikutteita olemuksesta ja ehkä ajatusmaailmasta...olen sitten miettinyt että mikä on se oikea minäni, häviääkö se muiden ihmisten kohd.alla? Pitäisi joskus tehdä kaveriporukassa kyselykierros että millaisena he näkevät minut. Jos eivät osaa vastata niin sitten saatan olla jo liian sillisalaatti tai kameleontti. :)
 

Yhteistyössä