Onko tää enää normaalia,tupakoin raskausaikana...

[:(]

lopettaminen venyi aika pitkälle, onnistuin kuitenkin lopulta siinä. olin jo raskausaikana ahdistunut. vihasin itseäni. no, loppuraskaudessa jo pystyin nauttimaan raskaudesta ja olin vain ylpeä että katkaisin sen riippuvuuden edes jossain vaiheessa.

no nyt lapsi on puoli vuotias ja vihaan itseäni tämän asian takia joka päivä. en kestä kunnolla katsoa edes lastani koska koen että olen pahempi kuin joku.. maailman pahin ihminen. lastani rakastan enemmän kuin mitään muuta. tänään suunnittelin jo tappavani itseni. en tiedä uskaltaisinko tehdä sitä kuitenkaan, tuskin. mutta huonona hetkenä mietin että voi kun kuolisin. onko tämä normaalia?

 

[idunnor]

Ei ole normaalia, kuulostat hyvin masentuneelta... Miten olis jos varaisit lääkärille ajan ja sitä kautta koittaisit saada apua? :hug:

 

[tuttu tunne]

mullakin ollut noita ja ikävä kyllä mä poltin koko raskaus ja imetys ajan..mulla toi lapsi on jo 10v ja täysin terve...et saa sitä enään muutettu joten nauti lapsestasi nyt vaan täysillä..

 

[ap]

Mutta mikä olisi "normaali" tapa suhtautua tähän? Kun totuus jysähti silmille lapsen synnyttyä, en ymmärrä miten PYSTYIN polttamaan. Ja kun ajattelen asiaa niin kurkkua kuristaa, ahdistus painaa rintaa ja en kestä oloani. Tänään "rukoilin" että kuolisin johonkin yöllä. Jos menen lääkäriin onko pakko sanoa syytä? ja onko aivan varmaa ettei tämä ole normaalia? jos tämä sama tunne seuraa koko loppuelämäni niin päätän kyllä varmasti päiväni joskus, ikääkin vasta vähän päälle parikymmentä...

 

[Jehnny Tightlips]

Ei ole normaalia haluta kuolla jatkuvasti, lääkäriin siis. Ja nyt tilanne on mikä on, paras ratkaisu lapsesi kannalta minkä tässä voit tehdä on ehdottomasti jatkaa elämää.

 

[---]

up

 

[--]

up

 

[ap]

Ei ole normaalia haluta kuolla jatkuvasti, lääkäriin siis. Ja nyt tilanne on mikä on, paras ratkaisu lapsesi kannalta minkä tässä voit tehdä on ehdottomasti jatkaa elämää.

jos menee lääkäriin onko pakko kertoa tarkemmin mistä tämä johtuu?