Onko tää jotain masennusta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Oon jatkuvasti pahalla tuulella, tiuskin ja hermoon lapsille, ukko on ihan paska, mikään ei kiinnosta, päätä särkee ja väsyttää, niska-hartiaseutu jumissa. Mikään ei kiinnosta, harvoin nauran aidosti. En tiiä, nuorin lapsi kesällä 2v ja tää ei mee ohi. Luulin et oli jotain vauva-aikaista väsymystä. Jatkuvasti haaveilen omasta ajasta ja lomasta. Mies vaan leikkii leluillaan eikä auta, oon ihan lopussa!!
 
Voit olla väsynyt, uupunut, masentunut... jos ei mikään auta, niin hae apua! Kuulostaa kliseeltä, mutta mulla oli vastaavanlaista vuosikaudet, paheni aina ennen menkkoja, mutta oli kumminkin toistuvaa ja joskus pitkäänkin jatkuvaa. Hermot meni pienestäkin vastoinkäymisestä ja olin tosi pahantuulinen. Kunnes tajusin puhua työpaikkalääkärin kanssa. Sain paniikkioirelääkityksen ja nyt elämä taas hymyilee enemmän kuin ennen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja panic:
Voit olla väsynyt, uupunut, masentunut... jos ei mikään auta, niin hae apua! Kuulostaa kliseeltä, mutta mulla oli vastaavanlaista vuosikaudet, paheni aina ennen menkkoja, mutta oli kumminkin toistuvaa ja joskus pitkäänkin jatkuvaa. Hermot meni pienestäkin vastoinkäymisestä ja olin tosi pahantuulinen. Kunnes tajusin puhua työpaikkalääkärin kanssa. Sain paniikkioirelääkityksen ja nyt elämä taas hymyilee enemmän kuin ennen.

Kiitos!! Tää kuulosti just tutulta!! Varsinkin ennen menkkoja oireet pahenee:( En haluis mitään lääkettä, onko muuta keinoa millä sais tän hoidettua? Mä oon ihan oikeesti tosi lopussa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja panic:
Voit olla väsynyt, uupunut, masentunut... jos ei mikään auta, niin hae apua! Kuulostaa kliseeltä, mutta mulla oli vastaavanlaista vuosikaudet, paheni aina ennen menkkoja, mutta oli kumminkin toistuvaa ja joskus pitkäänkin jatkuvaa. Hermot meni pienestäkin vastoinkäymisestä ja olin tosi pahantuulinen. Kunnes tajusin puhua työpaikkalääkärin kanssa. Sain paniikkioirelääkityksen ja nyt elämä taas hymyilee enemmän kuin ennen.

Kiitos!! Tää kuulosti just tutulta!! Varsinkin ennen menkkoja oireet pahenee:( En haluis mitään lääkettä, onko muuta keinoa millä sais tän hoidettua? Mä oon ihan oikeesti tosi lopussa.

Onhan niitä kaikenlaisia luontaistuotteita joista jotkut on saaneet apua. Mutta itse en ole kokeillut. Kannattaa kysyä alan liikkeestä, mikä voisi auttaa. Mä olen kokeillut b-vitamiinia, normaalia suurempina annoksina senkin sanotaan auttavan, mutta en kyllä itse huomannut suurta vaikutusta. Liikunta auttaa myös pms-oireisiin. Lisäksi mielialalääkkeitä voidaan käyttää paitsi jatkuvana lääkityksenä (kuten minä tarvitsen myös sen paniikkihäiriön takia) niin myös kuuriluontoisena ennen kuukautisia. Aivojen serotoniinitoimintaan mielialalääkitys auttaa vasta parin viikon yhtämittaisen käytön jälkeen, mutta sillä on kuulemma jokin vaikutus hormonitoimintaan myös tuollaisessa lyhytaikaisessa käytössä. Jos siis "pelkäät" tuollaista jatkuvaa lääkitystä. Täytyy kyllä sanoa, etten minäkään olisi halunnut sitä, mutta kun sitten taivuin asian edessä niin en vaihtaisi näitä kuukausia pois. Perhekin on paljon paremmalla tuulella kun äiti on vähän "rauhoittunut"... :) On se olo vaan niin paljon helpompaa. Mene ihmeessä puhumaan lääkärin kanssa ja miettikää yhdessä mikä sinua voisi auttaa. Tsemppiä, meitä on paljon!
 
Niin ja unohtui mainita, että terapia toimii yleensä tosi hyvin masennuksen ja paniikkihäiriön hoidossa. Mulla oli vuosia sitten samanlainen paniikki/masennus ja söin lääkkeitä sekä kävin terapiassa 1,5 vuotta. Kuulostaa pitkältä ajalta, mutta kävin kerran kuussa tai kahdessa. Toisille riittää lyhyempikin jakso, toiset tarvitsee pidemmän - joillekin riittää pelkkä terapia, toisille pelkät lääkkeet. Mutta kukaan ei ole vielä tehnyt sulle diagnoosia, en siis minäkään lähde sanomaan millaista apua tarvitset. Lääkäri on tässä se ammattilainen, joka arvioi tilanteen. Toivottavasti sulla on mukava lääkäri. Mulla on ollut (tässä asiassa) ihana työterveyslääkäri. Ja toivottavasti sua lohduttaa ja tsemppaa se, että et takuulla ole ainoa, joka näiden asioiden kanssa painii. Taitaa olla meillä naisilla yleisempää kuin kuvitellaan. Mulla ainakin asiasta puhumista hidasti jonkinlainen häpeä tms, enkä kyllä vieläkään ole puhunut asiasta kovin monelle. Tuskin puhunkaan, sillä ennakkoluuloisia ihmisiä on paljon. Mutta itse voin nyt paremmin, ja siksi olen iloinen, että uskalsin mennä lääkärin juttusille! :)
 
Noh noh, eipäs nyt heti aleta niitä paniikkihäiriö/masennusdiagnooseja antamaan. Kuulostaa enempi siltä, että tarvitset lomaa perheestä, ihan omaa aikaa. Ja mitenkäs liikuntapuoli? Hyvä fyysinen kunto vaikuttaa todella paljon myös mielialaan. Itselläni ei todellakaan ole masennusta, mutta jos en pitkiin aikoihin saa omaa aikaa tai en pääse liikkumaan, fiilikset alkavat olla aivan samat kuin mitä viestissäsi kuvailit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Noh noh, eipäs nyt heti aleta niitä paniikkihäiriö/masennusdiagnooseja antamaan. Kuulostaa enempi siltä, että tarvitset lomaa perheestä, ihan omaa aikaa. Ja mitenkäs liikuntapuoli? Hyvä fyysinen kunto vaikuttaa todella paljon myös mielialaan. Itselläni ei todellakaan ole masennusta, mutta jos en pitkiin aikoihin saa omaa aikaa tai en pääse liikkumaan, fiilikset alkavat olla aivan samat kuin mitä viestissäsi kuvailit.

Noh, jos oikeasti luit kirjoittamani viestit masennuksista ja paniikkihäiriöistä, niin huomasit varmasti, että suosittelin mm. liikuntaa "lääkkeeksi". Lisäksi korostin, että omista kokemuksistani huolimatta en voi antaa diagnoosia, joten suosittelin juttelemaan asiasta lääkärin kanssa, jos mikään muu ei tunnu auttavan. Mulla on ollut samankaltaisia tuntemuksia, joihin olen saanut toimivan avun, en väittänyt että ap:lla olisi sama ongelma. Yritän vain tsempata, sillä moni (en tarkoita nyt ap:ta) kärsii oikeasti masennuksesta muttei uskalla hakea apua.
 

Yhteistyössä