Onko täällä adhd-lasten vanhempia?

[Yksinäinen]

Millaisia kokemuksi? Saako hoitoa, helpottaako asiat vai leimaako diagnoosi entisestään?

Omalla ekaluokkalaisella pojallani on ollut eskarista saakka käytöshäiriötä ja keskittymisongelmaa. Ollaan käyty nyt psykologin tutkimuksissa muutamaan otteeseen, vielä on yksi kerta käymättä. Tänään sitten psykologi sanoi, että alustavasti näyttäisi siltä että lapsella olisi keskittymishäiriötä, eli adhd.

Toisaalta helpottavaa; vika ei ollutkaan minussa, minä en sittenkään ole ollut huono äiti enkä ole aiheuttanut lapseni ongelmia. Syyllisyys on ollut ihan kamalaa. Varsinkin kun pojalla on todella huono itsetunto ja jotenkin itsesyytökset myös. Hän kokee olevansa tyhmä ja paksu ja vaikka mitä, vaikka on oikeasti erittäin fiksu ja ihan normaalipainoinen pieni poika.

Onko teillä kokemuksia, mielipiteitä, vertaistukea, ihan mitä vain?

 

[Wilma-73]

Tervetuloa Perheklubin sivuille, siellä on paljon erityislasten vanhempia ja sieltä saa paljon vinkkejä.

Meidän ekaluokkalainen sai diagnoosit ollessaan 4½-v. Lääkitys aloitettiin pojan ollessa 5-v. Ihan normaalissa koulussa normaalissa luokassa tällä hetkellä, pärjää ilman henkilökohtaista avustajaa koska luokka tosi pieni, vain 9 lasta.

Itse koen että poika on leimattu diagnoosin takia, varsinkin asuinalueen muut vanhemmat pitävät meidän poikaa kaiken ikävän aiheuttajana.... :/

 

[Yksinäinen]

Kiitos vinkistä.

 

[muppe-78]

Meillä on vajaa 10 v adhd poika, saa laitta yv tä jos haluat.

 

[Wilma-73]

Meillä on vajaa 10 v adhd poika, saa laitta yv tä jos haluat.

Juu ja toki myös mulle saa laittaa yv:tä jos haluaa, aika vähän täällä tulee enää aikaa vietettyä....Mielelläni yritän auttaa jos jotenkin voin, muistan kyllä millaista tunteiden vuoristorataa oli aikoinaan, nyt jo hieman helpottaa, välillä ainakin....

 

[idiamin harmaana]

Heippa minulla lapsi jolla on ns adhd, mutta myös muita vaikeuksia siihen lisänä jotka vaikuttavat oppimiseen ja tunne elämän koukeroihin...vaikeata on ollut ja tulee näköjään olemaan vastaisuudessakin. Ajattelin itse, että kun poika saa ikää hieman niin helpottaa vaan nyt minusta tuntuu, että huononmpaan suuntaan menee muut kehittyy mm hänen siskonsa joka on pari vuotta nuorempi. En ole luultavimmin itse oppinut sisäistämään tätä asiaa vaikka diagnoosi on saatu pojan ollessa kuusi vuotias ja nyt hän täyttää 11 vuotta. Hän on nyt erityisluokalla ja siirtyy siitä mukautettuun opinjaksoon mikä on mielestäni hyvä asia jospa siellä olisi opettajat hieman ymmärtäväisempiä lasta ja minua kohtaan...

 

[Yksinäinen]

Kiitos viesteistänne. Ainakaan nyt en jaksa yv:tä laitella, katsotaan jos sitten myöhemmin.

Masentavaa kuulla, ettei diagnoosi ollutkaan mikään helpotus tai käänne parempaan. Tunnen jo nyt olevani voimieni äärirajoilla tuon lapsen kanssa

ap