Toggle sidebar

Onko täällä äitejä,jotka ei rakasta kaikkia "äitijuttuja"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hhhhh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

hhhhh

Vieras
En tunne ketään muuta äitiä kovin syvällisesti. Tukiverkkoja ei ole, oma äitini on hyvin uraihminen eikä häntä kiinnosta hoitaa lapsenlastaan.

Rakastan syvästi lastani mutta välillä turhaudun, kun lapsi vetää raivarit vaikka rinnalla. Tulee huolia, tuntuu että arki on kaaosta (välillä), tunnen syyllisyyttä milloin mistäkin. Tuntuu, että "huhhuh, ei enää ikinä lapsia", vaikka uskon että mieleni muuttuu kunhan lapsi kasvaa.

Tavatessani muita äitejä (joita en tunne siis kovin hyvin, vaan pintapuolisesti) niin kaikki vaan lässyttävät kuinka ihanaa on se ja se... tunnen olevani outo, kun näen äitiydessä myös muitakin sävyjä kuin sen autuaan onnen.. olenko ainoa?

Korostan, että lapseni on tärkeintä maailmassa, mutta välillä myös ärsyttää, turhauttaa, harmittaa, masentaa.
 
Et ole. Täällä myös yksi. Enkä todellakaan tunne asiasta huonoa omaatuntoa, minusta on ihan tervettä tunnustaa itselleen negatiivisiakin tunteita äitiyteen liittyen. Koska satavarmasti jokainen äiti niitä tuntee.
 
veikkaan että tämä on ihan yleistä :) aina mennään ylä ja ala mäkeä.. et siis ole ainoa :) Itse kans rakastan tytärtäni enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Mutta silloin kun tyttö raivoo lakkaamatta niin tulee olo ettei jaksais mutta kyll tilanne aina tasaantuu kun saan neidin rauhoittumaan, sit voi taas olla hymyssä suin :) ei se äidistä huonompaa tee jos ei koko ajan jaksa olla iloinen pirteä kaikkea jaksava äiti. Äitikin on ihminen jota välillä väsyttää ja joka ei jaksais koko ajan revetä joka suuntaan.. eikö totta?
 
tavallaan helpottavaa kuulla että muillakin tätä on... ettei aina ole pelkkää onnea. Ilmeisesti puolitutuille ei haluta tilittää äitiyden vaikeimpia asioita tms?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
tavallaan helpottavaa kuulla että muillakin tätä on... ettei aina ole pelkkää onnea. Ilmeisesti puolitutuille ei haluta tilittää äitiyden vaikeimpia asioita tms?
Click to expand...

Niin kai se on. Onneksi mun äitikaverini eivät ole näitä hehkuttaja -ihmisiä. Koska ei niitä kestä erkkikään. Eli ovat porukkaa, jotka kertovat niistä huonoistakinh äitiyden hetkistään.
 
Mä myös koen ihan samaa. Lapseni (esikoispoika ja kuopustyttö, joista nuorempi vasta parin kuukauden ikäinen) ovat parasta elämässäni, mutta rankkaa myös on kahden alle 2-vuotiaan kanssa. Olen myös kokenut kahdesti synnytysmasennuksen, ja edelleen (tietenkin) lääkityksellä ja myös aika kovilla.

Mutta ei sitä tarvitse masentunutkaan olla, kyllä mä niin tunnistan noi ajatukset muutenkin. Meillä myös molemmat lapset ovat huonoja nukkujia ja kovia huutajia, ja vähän väliä helpompien muksujen vanhempien jutut saavat suorastaan karvat pystyyn. Joskus tekee mieli melkein karjaista, että tervetuloa meille kuukaudeksi - tai edes viikoksi - ja katsotaan sitten, onko äitiys teidän mielestänne niin elämän täyttymys...

Totta kai olen onnellinen siitä että olen äiti. Tiedän, että kaikki äitiyttä haluavat eivät sitä koskaan saa. Mutta kyllä minä myös myönnän, että haastavien lapsien kanssa on omat ongelmansa.
 
Mulle yksi vaikeimmista asioista äitiydessä on se että on kiinni lapsessa koko ajan käytännössä. Ja se että lapsi hokee "äiti äiti äiti äiti äiti" 5tuhatta kertaa päivässä ei tee siitä yhtään helppoa. Vaan toisin sanoen mua alkaa hermostuttaa ja väsyttää se äitinä oleminen. Mut sitten ajattelen että se on kuitenkin pieni hetki elämässä kun lapsi on pieni ja tarvitsee äitiä 24/7.
Sitten kun tulee niitä hauskoja ja mukavia hetkiä niin taas uskoo elävänsä tai että pääsee itsekseen rauhassa käymään jossain. Kyllä se siitä :hug: Ymmärrän sua, äitiys on rankka duuni.


 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
tavallaan helpottavaa kuulla että muillakin tätä on... ettei aina ole pelkkää onnea. Ilmeisesti puolitutuille ei haluta tilittää äitiyden vaikeimpia asioita tms?
Click to expand...

No puolitutuille en kyllä kehtaa sanoa, että voi hyvänen aika kun menee hermot vauvan jatkuvassa puklailussa tai schaissailussa. Joittenkin vauva-arjessa kun ei ole pieniäkään mutkia tai vauva ei kitise koskaan tai jos kitisee kaksi tuntia putkeen, silloinkin äiti vaan ajattelee että voi miten ihanaa!
 
Täällä yks kans. Uskoin että ajatukset muuttuu, mutta nyt on lapsi jo 6 ja en kaipaa sitä 1-3v hoitamista yhtään! Muistelen lämmöllä omaa lasta tuona aikana, nyt jaksaa jo nauraa niille kommelluksille ja jutuille, vaikka silloin olin kuoleman väsynyt ja ahdistunut siitä kaikesta. Haluaisin toisen lapsen, mutta mua inhottaa kun tiedän että ahdistun siitä kun pitää olla koko ajan siinä lapsessa kiinni. En halua kokea sitä enää. Mulla on ihana lapsi, ja olen onnellinen että jaksoin sen pikkulapsi ajan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
tavallaan helpottavaa kuulla että muillakin tätä on... ettei aina ole pelkkää onnea. Ilmeisesti puolitutuille ei haluta tilittää äitiyden vaikeimpia asioita tms?
Click to expand...

No puolitutuille en kyllä kehtaa sanoa, että voi hyvänen aika kun menee hermot vauvan jatkuvassa puklailussa tai schaissailussa. Joittenkin vauva-arjessa kun ei ole pieniäkään mutkia tai vauva ei kitise koskaan tai jos kitisee kaksi tuntia putkeen, silloinkin äiti vaan ajattelee että voi miten ihanaa!
Click to expand...

niin no totta, itse en ole tuollainen "kaikki on ihanaa"-tyyppi ja olenkin ihmetellyt onko mussa joku vikana
 
En mäkään rakasta kaikkia äitijuttuja. Itkuja, kitinöitä, unettomia öitä, kakkavaippoja, pukluja jne. Meillä on yks lapsi ja oon todennut että kun tän pikkuvauva ajan käy kerran läpi niin se riittää. Kauheeta aatella et ku esikoinen ois just uhmaiässä niin siihen tulis sit joku koliikkivauva joka huutaa yötä päivää. Enpä taida ottaa sitä riskiä...sit ei kehtais ees valittaa ku tietää jo millasta on arki koliikkivauvan kans ja tekis sen vielä vapaaehtosesti uudestaan. Nou tänks.
 
Et ole ainoa... jotkut äidit hurahtavat äitiyteen kuin uuteen harrastusklubiin tai uskontoon, joka sitten täyttääkin koko elämän, muuta puhuttavaa ei tunnu olevan...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa