Onko täällä äitejä jotka tulleet hoidoilla raskaaksi??

[sinitär 1]

Itse olen nyt 42-vuotias. Runsas kolme vuotta ollaan koitettu lasta ihan luomusti. Meillä tilanne että miehellä ei liikkuvia siittiöitä, ja kuulemma kun yhden kerran testattu, niin muutosta ei odotettavissa. Eli keväällä pitäisi alkaa lapsettomuushoidot. Mulla itselläni säännöllinen kierto, eikä ongelmaa raskautua.

Mutta nyt kiinnostaisi kuulla onko ikäisiäni naisia hoidoissa tullut raskaaksi. Ihana oli lukea että monet vielä tässä iässä saavat lapsia, ilman hormoonihoitoja tai noita "rajumpia" hoitoja.Siis että kun realiteetit sanotaan heti, että kuinka pieni mahdollisuus on raskautua. Ja kuitenkin ilman hoitoja ihan luomusti raskautuu monikin vielä yli 40-vuotias.

Kävin lukemassa tuota lapsettomuuspalstaa, mutta siellä kaikki ovat niin kovin nuoria. Joten ajattelin täältä vähän kysellä. Joskos saisi vähän toiveita noiden hoitojen suhteen. Isoja onnistumisprosentteja niissä ei yli 40-vuotiaille luvata, mutta eihän kaikilla naisilla tuo hormoonitoiminta ole samanlaista. Että itse juuri uskallan lähteä hoitoihin, koska tiedän että ovuloin joka kuukausi. Eli munasolu kyllä irtoaa, mutta siinä tullaan siihen että noilla hoidoilla saa varmuuden että sitä hedelmöittyisi, ja alkio myös kiinnittyisi. Eli lahjasiittiöitä tod.näköisesti joudumme käyttämään.

 

[Rouva Pikkumyy]

:flower:

Uskon, että täälläkin on muutma äiti, joka odottaa vauvaa hoidoilla, ainakin muistaakseni Lutuliini nimimerkki ja Kenties vekara nimimerkki?
Tuolla lapsettomuuspuolella on paljon mukavia ketjuja joissa itsekkin kävin vauvakuumeen aikana. Minullahan oli se Luge tukemassa kiinnitystä. :heart:

Hyvää Uuden Vuoden aattoa sinulle ja perheellesi ja Onnea vuodelle 2008! :hug: :heart: :heart:

Rva Pikkumyy ja Tiuhti-Viuhti rv 8 :heart:

 

[sinitär 1]

:flower:

Uskon, että täälläkin on muutma äiti, joka odottaa vauvaa hoidoilla, ainakin muistaakseni Lutuliini nimimerkki ja Kenties vekara nimimerkki?
Tuolla lapsettomuuspuolella on paljon mukavia ketjuja joissa itsekkin kävin vauvakuumeen aikana. Minullahan oli se Luge tukemassa kiinnitystä. :heart:

Hyvää Uuden Vuoden aattoa sinulle ja perheellesi ja Onnea vuodelle 2008! :hug: :heart: :heart:

Rva Pikkumyy ja Tiuhti-Viuhti rv 8 :heart:

Hyvää Uuttavuotta sullekin.

Tänään kun alkas tädin vierailu, niin päätin että lähden uusin voimin uutta alkua kohden. Uusi vuosi ja uudet kujeet. Täytyy uskaltautua tuonne lapsettomuuspuolelle. Olis kiva bongata samanikäisiä jotka hoidoilla avittaneet raskautta. Ja kuulla niitä onnistumiskertomuksia. Uskon vahvasti, että jos toteavat verikokeella että mulla mahkuja, niin ei pitäisi olla estettä raskautumiselle.

 

[lutuliini]

Synnytän kesällä 49-vuotiaana. Siittiöt liikkumattomia tai hitaita eturauhasen syövän sädehoidon ja hormonihoidon jäljiltä. Ekassa näytteessä myös kaikkien muodossa oli poikkeavuutta. Normaalin muotoisia ei näkynyt.

Seuraavaa näytettä ei tarkkaan analysoitu, mutta kai jokunen toimiva yksilö on löytynyt, koskapa juuri neuvolassa kuuntelimme sydänäänet ja viikkoja on jo 16+0. Omat munasoluni olivat jo eläkkeellä, joten saimme 25-vuotiaalta riikalaisnaiselta munasoluja ja siittiö tuupattiin solun sisään laboratorio-olosuhteissa. Ensimmäinen yritys onnistui.

Tämä kaikki on ollut aivan uskomatonta. Alussa kun varovaisesti lähdimme kyselemään raskautumisen mahdollisuutta näillä alkutiedoilla, onnistuminen tuntui erittäin kaukaiselta haaveelta.

 

[Samoyed]

Ai että teilläkin näitä syöpäjuttuja Meillä myös isännällä ollut paksusuolensyöpä joka myös onnistuneesti hoidettu. onneksi nämä hoidot ovat nykyään niin hyviä. Mieheni pikkuveli kuoli myös 2 vuotta sitten valitettavasti keuhkosyöpään. Mutta iloisempiin asioihin, HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE JA ERITOTEN VAUVARIKASTA ja sinittärelle, rohkeasti vaan mukaan hoitoihin, siellä on mukavia ja auttavaisia ihmisiä tukemassa! itsekkin ne kokenut olen ivf:ää myöden!minulla myös luge apuna tässä raskaudessa aina viikoille 11 loppuun asti. nyt viikkoja jo melkeen 28.

 

[sinitär 1]

Synnytän kesällä 49-vuotiaana. Siittiöt liikkumattomia tai hitaita eturauhasen syövän sädehoidon ja hormonihoidon jäljiltä. Ekassa näytteessä myös kaikkien muodossa oli poikkeavuutta. Normaalin muotoisia ei näkynyt.

Seuraavaa näytettä ei tarkkaan analysoitu, mutta kai jokunen toimiva yksilö on löytynyt, koskapa juuri neuvolassa kuuntelimme sydänäänet ja viikkoja on jo 16+0. Omat munasoluni olivat jo eläkkeellä, joten saimme 25-vuotiaalta riikalaisnaiselta munasoluja ja siittiö tuupattiin solun sisään laboratorio-olosuhteissa. Ensimmäinen yritys onnistui.

Tämä kaikki on ollut aivan uskomatonta. Alussa kun varovaisesti lähdimme kyselemään raskautumisen mahdollisuutta näillä alkutiedoilla, onnistuminen tuntui erittäin kaukaiselta haaveelta.

Aivan ihanan uskomatonta, oikein paljon sulle onnea. Mua pelottaa niin paljon kun miehellä ei löydy liikkuvia siittiöitä. Kivesbiobsiaa ollaan ajateltu, mutta sitten meille pitäisi tehdä tuo mikrohedelmöitys. Maailman ihanin asia olisi, että lapsi olisi myös miehen. Mutta itse olen ajatellut että yksi hoito, ja jos ei onnistu niin lopetamme siihen. Ja haluaisin niin pelata varman päälle. Että lahjasiittiötkin ovat yksi vaihtoehto.

Eilen tuli kova pelko, että mitä jos minustakin löydetään vikaa. Koska ei se säännöllinen kuukautiskiertokaan kaikkea kerro. ja sitten pitää miettiä tuo lapsettomuusklinikka huolella. Eilen olin jo varma yhdestä, mutta liian pitkällä se on meistä. Että kyllä se n. 100-150 km päästä pitää löytyä. Koska noiden hoitojen vuoksi käyntejä tulee paljon. Mutta tulipas taas höpistyä.

Mutta Lutuliinille nyt oikein ihania odotushetkiä. Voi kun itsekin pääsis noin pitkälle.

 

[sinitär 1]

Ai että teilläkin näitä syöpäjuttuja Meillä myös isännällä ollut paksusuolensyöpä joka myös onnistuneesti hoidettu. onneksi nämä hoidot ovat nykyään niin hyviä. Mieheni pikkuveli kuoli myös 2 vuotta sitten valitettavasti keuhkosyöpään. Mutta iloisempiin asioihin, HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE JA ERITOTEN VAUVARIKASTA ja sinittärelle, rohkeasti vaan mukaan hoitoihin, siellä on mukavia ja auttavaisia ihmisiä tukemassa! itsekkin ne kokenut olen ivf:ää myöden!minulla myös luge apuna tässä raskaudessa aina viikoille 11 loppuun asti. nyt viikkoja jo melkeen 28.

Moi!

Saako sinulta kysyä, että raskauduitko juuri Ivf-hoidoissa? Ja kokeiltiinko teille minkälaisia hoitoja ennen Ivf-vai siirryittekö suoraan siihen. Ja käytittekö mitä klinikkaa, olisi kiva jos voisit suositella jotain, samanlaisiahan nuo kaikki ovat osaamisenkin kannalta. Ja ihania odotuksen aikoja sullekkin.

 

[Samoyed]

meillä onkin sellanen vähän erikoisempi juttu, ensin käytiin 3 inseminaatio hoitoa läpi ja ei tapahtunu kerrassaan mitään, sitten siirryttiin ivf:ään joka tehtiin 2 kertaa, minulla aika pitkä kierto, ja isännän siittiöt kuullemma vähän laiskoja ensimmäinen ivf ei tuottanut tulosta toisella kerralla tärppäs mutta valitettavasti vauva kuoli massuun viikon 12 tienoilla mutta näitähän voi tapahtua normaalissakin raskaudessa. minä löin sen jälkeen hanskat tiskiin kun minulla kaikkiaan 6 keskenmenoa ja ajattelin että ei sitten, ni noin 3 vuotta sen jälkeen aloin odottaa luomusti poikaa joka nyt 4 v villistys ja nyt sitten 42 vuotiaana aloin luomusti odottamaan tätä kakkosta, täytän juuri 43 itse. vauva syntyy maaliskuun loppupuolella. ihmeitä ovat molemmat :heart: voi olla että hoidoilla oli oma apunsa homman käynnistyksessä. Oulussa ollaan käyty meil oli yli 300 kilsaa yhteen suuntaan matkaa ja siinä olikin touhuamista että sai sopimaan mutta siellä olivat kyllä todella mukavia ja aina sai soittaa jos joku mietitytti. se kivesbiopsia voi olla hyvä juttu teidän tapauksessa mutta käykää ensin vaan siellä paikanpäällä suunnittelemassa ja kertokaa vaan rohkeasti ja avoimesti pelkonne ja toiveenne niin he auttavat :wave: paljon peukkuja matkaan ja rohkeasti vain yrittämään silloin tietää tehneensä kaikkensa :heart:

 

[sinitär 1]

-Sabaka- kyllä kun luin tuota kirjoitustasi, niin teillä on kyllä menty vaikeuksien kautta voittoon. Meillä ei varmasti luomuihmettä tapahdu, ja tulevien hoitojen rankkuus hieman askarruttaa. Toki täysillä ja tosissani lähden mukaan, mutta tiedän kuinka tärkeää miehelle on, että lapsi olisi hänen.

Kovasti oli teilläkin matkaa mennä hoitoihin. Itse vain pelkään tuota välimatkaa, että mitä haasteita se asettaa. Ja kuinka pian tarvittaessa pääsee paikalle. Siksi kohdallamme nuo inseminaatio-hoidot eivät tule kyseeseen. Miehellä pitkät työajat, ja matkustumuoto itsellä olisi julkiset liikennevälineet. Toki nuo lapsetkin täällä kotona pärjäävät, mutta miettii että mitä jos se äkkilähtö ei onistukaan, ja sitten olisi inssihoito tavallaan myöhästynyt. Ja siihen hoitoo ei tosiaan voi käyttää mieheltä saatuja siittiöitä. Ja hoidot vaikka rankimmatkiin sekä välimatka se pidempikin taitaa olla murheista se pienin. Nuo hoitojen hinnat mua pelottaa, ja hinnastokin vasta ihan suuntaa-antava. Että jos tuo maksaminen ei onnistu 2-3 erässä niin sitten pitää miettiä asioita uusiksi. Tosin yhdellä palstalla luin että hoitoja ei makseta etukäteen, että ne kyllä aloitetaan, että ilmeisesti sitä maksuaikaa hieman on. Mutta mistään en ole lukenut, että josutetaanko noissa maksuissa yhtään. Eihän kaikilla hoitoon lähtevillä voi olla rahatilanne niin hyvä, että heti olisi maksaa hoidoista kerralla. No tuo on vielä asia mikä pitää selvitellä. Sitten ei ole enää niitä esteitä.

 

[Samoyed]

Joo, minä kyllä uskon että he ei edes ehdota teille sitä inseminaatiota jos siittiöiden liikkuvuus on huono tai ei ole, kun meilläkin oli isännällä laiskat siitiöt. uskon kyllä että se biopsia vois olla teitin juttu, joo se rahatilanne ei todella meillä ainakaan oo niin hyvä että ois raha ruuhkaa tullu ja tuskin kellään normaalilla ihmisellä. uskoisin että sais osissa maksaa koska kallista puuhaa se oli jo silloin n.8-10 vuotta sitten kun me sitä yritettiin. Mulla on yksi tuttu pari he kyllä nuorempia arvioisin että siin pikkasen alle 30v. niin he pääsi yleisen lääkärin kautta lähetteellä sinne lapsettomuus klinikalle ja muistelisin että tällä tavoin heillä maksoi vaan ne lääkkeet. en tiä sitten soveltavatko jotain ikä juttua mutta kantsii kysyä. minä uskon että meillä meni rahaa sillon markkojen arvosta noin 10 000 mk tai sinnepäin yhteensä, saihan jotain korvausta, hoidoista ja sitten matkoista kelasta mutta kallista oli jo sillon kysy ihmees niitä osamaksujakin. meillä oli kyllä isännällä aika tärkeä myös tuo hänen siittiöiden käyttö juttukin, tosin sitten jo alettiin suunnitella adoptiotakin kun ei kuulunut lasta mutta sitten poika ilmoitti tulostaan. :heart: kerro ihmeessä miten teidän projekti etenee, voin myös kysellä siltä mun kaverilta miten heillä se menee. haliterkut :wave: tsemppiä.

 

[Samoyed]

Hei vielä sinitär, minä liikuin silloin myö junalla kun oli niin pitkä matka menin intercityllä viiden aikaan aamulla täältä ja olin oulus vähän ennen kahdeksaa ni pääsin heti aamu ajoille, ja ajois takasin muistelin että vielä kerkesin iltavuoroon sairaalaan kun tulin takasin joskin olin tosi voipunut illalla sitten työpäivän jälkeen. Ja onhan ne raskaita ne hoidot mutta kyllä kannattaa yrittää sitten on tehnyt kaikkensa kuten sanoin :heart: ei tarvi miettiä että mitä jos :hug: minäkin kun olen sellanen kaiken funtsija niinkun isäntä sanoo. :wave:

 

[sinitär 1]

Kiitos -Sabakalle- tiedoista. Olen ihan kuin kissa pistoksissa täällä kotona. Kauhistelen edelleen noita hintoja sekä sitä,että kuinka paljon eri klinikoiden hinnat eroavat toisistaan. Tuosta kivebiobsiasta vielä, että mietin että kuinka kauheata ronkkimista se on, ja siitäkin voi kaikenlaisia oireita tulla miehellekkin jälkikäteen.

Ja kun olen vasta lukenut täältä sivuilta, sekä käynyt katsomassa noita klinikoiden nettisivuja, niin mies haluaa että selvittelen sekä varaan sen ajan. Sehän tässä pelottaa, että jos sillä tulee täystyrmäys siellä klinikalla ja sanoo että ei missään nimessä.

Olen aina vain ajatellut että turhamaisuuttahan tää kuumeilu ei ole. Se on vain niin suuri halua tulla vielä äidiksi. Ja jos tuo rahanmeno on se asia, mikä riistää tuon onnen, niin mietin vain kuinka turhaan sitä rahaa menee. Eikä raha korvaa sitä tunnetta jos sen säästää näinkin tärkeässä, mutta hintavassa asiassa.

Pidän ajan tasalla ja kerron kuulumisia, mutta ihan seuraavaan kertoon pitää odottaa tuo fsh-hormonin mittaus. Ja tiedä että mitä tutkimuksia gynegologi vielä tekee.

Sitten vielä miettinyt noita pakollisisa tutkimuksia tuolla klinikalla. Mulle nyt vasta sanottiin että tuo hormoni pitää mittauttaa. ja katsoessani taas noita klinikka sivuja, niin ainakin ava-klinikalla oli ensimmäinen käynti maksuton, sekä taisi olla ihan kunnollinen tutkimuskin.

Hitsit kun nyt pelottaa vain tuo maksupolitiikka. Toki sitä saa palkkaennakkoa ja säästölinjaa pidän koska pienistä asioista tulee suuria meriä. Lainaa emme edes harkitse eli ihan näillä mennään mitä on. Se vain harmi että mitään kelakorvauksia emme tule saamaan. Äh inhoittavaa että näinkin ihanassa asiassa raha olisi esteenä. Mutta nyt se eurojen venytys sitten alkaa. Ja selviäähän tuo sitten kun ajan tilaan, että mikä heillä on käytäntönä maksupuolessa. Ja vielä nuo lääkkeiden hinnat, kyllä välillä tulee tunne, että mitä jos hoidot eivätkään auta. Mutta nyt rauhoitan mieleni ja alan ajatella positiivisesti. =)

 

[Mari66]

Täällä yksi yli 40-vuotias jolle viime vuonna tehtiin 3 x IVF hoito.

1. IVF:ssä siirrettiin 2-alkiota ja tuloksena kemiallinen raskaus.
Tämän jälkeen tulin välikierrosta raskaaksi (luomu) mutta valitettavasti alkuraskauden ultrassa ei löytynyt sydämen sykettä eli tuli keskenmeno.

2. IVF:ssä ja 3.ssa IVF:ssä siirrettiin kaksi alkiota ja kummastakin hoidossa, joista tuloksena tyylipuhdas nega. Pakkaseen ei siis ole saatu kertaakaan alkioita.

Rahaa on palanut, mutta Kela on korvannut osan hoidoista ja lääkkeistä noista kahdesta ensimmäisestä kerrasta. Kolmannen hoidon korvauksesta emme ole saaneet päätöstä vielä. Itse olen koittanut olla laskematta rahoja jotka hoitoihin on mennyt. Olemme nyt ainakin yrittäneet ja ei tarvitse sitten myöhemmin surra miksei kokeiltu / tehty. Nyt on vaan hyväksyttävä että ei onnistunut ja meidän hoidot on nyt kokeiltu.

Onnea teille hoitoihin! Itse tunnen monta pariskuntaa jotka ovat hoidoissa onnistuneet yli 40-v iästä huolimatta.

 

[sinitär 1]

Täällä yksi yli 40-vuotias jolle viime vuonna tehtiin 3 x IVF hoito.

1. IVF:ssä siirrettiin 2-alkiota ja tuloksena kemiallinen raskaus.
Tämän jälkeen tulin välikierrosta raskaaksi (luomu) mutta valitettavasti alkuraskauden ultrassa ei löytynyt sydämen sykettä eli tuli keskenmeno.

2. IVF:ssä ja 3.ssa IVF:ssä siirrettiin kaksi alkiota ja kummastakin hoidossa, joista tuloksena tyylipuhdas nega. Pakkaseen ei siis ole saatu kertaakaan alkioita.

Rahaa on palanut, mutta Kela on korvannut osan hoidoista ja lääkkeistä noista kahdesta ensimmäisestä kerrasta. Kolmannen hoidon korvauksesta emme ole saaneet päätöstä vielä. Itse olen koittanut olla laskematta rahoja jotka hoitoihin on mennyt. Olemme nyt ainakin yrittäneet ja ei tarvitse sitten myöhemmin surra miksei kokeiltu / tehty. Nyt on vaan hyväksyttävä että ei onnistunut ja meidän hoidot on nyt kokeiltu.

Onnea teille hoitoihin! Itse tunnen monta pariskuntaa jotka ovat hoidoissa onnistuneet yli 40-v iästä huolimatta.

Tosi ikävää, ettei teillä onnistuneet hoidot. Varmasti vaikea päätös, mutta ehkä kohdallanne oikea, että ette enää jatka hoitoja. Ehkä sitä vain tietää ettei jaksa enää pettymyksiä. Ja jos sitä alkaa miettimään, että vielä kerran. Jossain vaiheessa sitä vain on pakko luovuttaa, ja koettaa työstää näitä vaikeita asioita. Todella paljon jaksamista sinulle.

Mutta kiitos kannustavista sanoista sinulle. Ihan olen kotona kuin kissa pistoksissa, ja mies jo hermostunut kun tässä koko ajan kaikenlaisia ajatuksia nousee päähän. Huomiselle sain ajan omaltalääkäriltä ja pyydän lähetettä labraan sitä verikoetta varten. Papakokeen ajattelin pyytää sekä että ultrattaisiin hieman että näkisi onko nuo kohdun limakalvot ohentuneet ja että löytyykö millaisia munasoluja. Vähän pelottaa että miten lääkäri suhtautuu kun en enää mikään nuori ole. Mutta ajattelin että tuolla julkisella puolela pääsis vähän hasummalla kun noille hoidoille kuitenkin tulee hintaa.

Saako kysyä, että missä olette käyneet hoidoissa? Ja miten nuo hoidot maksetaan. Pitääkö ne suorittaa ennen hoitojen aloittamista? Vai aina jokaisen hoitotapahtuman jälkeen kukin erikseen. Ja saako noille maksuille yhtään joustoa, että voisi maksaa esim. 2-3 erässä.

Niin itse olen pähkäillyt ja päättänyt että Fertinovaan tai Ava-klinikalle olisimme menossa. Minkäänlaisia kokemuksia ei ole noista paikoista, ihan vain ovat meistä sopivan matkan pässä. Huh kun tuli taas paljon tekstiä ja ksymyksiä.

 

[Hillevi]

Olen 43 ja mies 44. Meille tehtiin ennen joulua ensimmäinen IVF, siitä tuli nega. Nyt mietitään, että kokeiltaisko toinen kerta. Meissä ei ole muuta vikaa kuin ikä, mutta hormonitasoihini tms. se ei ole vaikuttanut. Kuulemma vaikuttaa siihen, miten hyviä munasoluja kypsyy - enemmän vähän huonompilaatuisia ja raskauden todennäköisyys siksi laskee vaikka hoito olisi mikä, jos alkion kehittymisvaiheessa tulee ongelmaa ikääntyneiden sukusolujen vuoksi. Mutta myös niitä primayksilöitä tulee aina silloin tällöin vanhemmillakin. Kannattaa siksi kokeilla.

Kelan korvauksen saa hoidoista yli 40vuotiaana, jos lääkäri saa vakuutettua kelan lausunnollaan, että lapsettomuuden syy ei ole ikä vaan muut jutut. Teillä miehen tilanne varmaan jo oikeuttaisi korvauksen saamiseen. Meillä Helsingissä yksityisellä IVF mikrohedelmöityksellä maksoi noin 2000 e + lääkkeet (800-2000 e). Kelan korvaus lasketaan toimenpiteille säädetyn taksan mukaan, siitä 60-70%. Todelliset maksut ovat paljon taksoja korkeammat. Me saimme inseminaatiohoidoista n. 30% kelalta takaisin. IVF:stä emme ole päätöstä vielä saaneet. Jos saa positiivisen korvauspäätöksen saa ainakin myös osasta lääkkeitä korvauksen.

Joillain klinikoilla voi maksuihin saada pitkänkin maksuajan.

Lapsettomuuspuolella on pino 35+ lapsettomat, jos haluaisit tulla sinne mukaan...

Rohkeutta ja paljon onnea teille yritykseen, toivottavasti onnistuu!

 

[sinitär 1]

Hei Hillevi


Ikävää että teillä ei onnistunut tuo ensimmäinen hoito. Varmasti raskasta miettiä, että uskaltaako sitä vielä lähteä yrittämään. Anteeksi jos kyselen liikaa, mutta onko teillä miehessä todettu vikaa, vai mikä teillä on syynä että lasta ei ole luomuna tullut?

Laitoit tuon hinnan tuohon, niin sisältyikö tuohon hintaan ihan kaikki. Eli tuliko ultraukset tai verikokeita tms?

Ihan kysyn että eikö noilla lääkkeillä pystytä vaikuttamaan noihin munasoluihin? Tai ehkä se menee niin, että eihän sitä luomunakaan heti onnistu, vaikka ei olisi kummassakaan vikaa. Niin eihän se hedelmöityshoidoissakaan voi heti onnistua. Että ehkä siksi ne prosenttiluvut onnistumisille ovatkin niin pieniä, ettei likkaa herätettäisi sitä toivoa. Mutta silti tässä itseäni pelottaa että mitä jos se ensimmäinen hoito ei onnistu, niin mitäs sitten. Mutta jos sitä ei edes yritä sitä yhtä kertaa, niin se katuminen iskee sitten myöhemmin, ja uskon että se on isompi "suru" kuin se, ettei sitä lasta hoidoillakaan tule.

Olen paljon vertaillut noita hintoja, ja kun klinikat eivät sivuillaan ilmoita että miten tuo hinta koostuu. Mutta ilmeisesti vielä tulee lääkekulut noihin päälle. Niin moni ilmoittelee eri tavoin noita hintoja.

Itse olisin kanssa kallistunut Helsingissä olevaan klinikkaan, mutta tuo pitkä välimatka on hieman huono asia. Siinä mielessä olisi ollut ihan varteenotettava vaihtoehto, mutta realistista on että se paikka on lähellä, koska noita käyntejä kuitenkin tulee olemaan useampi.

Mua on alkanut niin paljon stressaamaan tuo asia, että on tullut öitä valvottua, ja murehdituttua ihan käsittämättömiä asioita. Keho alkanut oirehtia, ja siksi kiirehdinkin tuota lääkäriaikaa, että saa jonkinlaisen varmuuden edes tuosta hormonitasosta.

Tuota ultrausta en pidä niin tärkeänä, koska ainakin valitsemamme klinikka tekee sen maksuttomasti, ainakin nettisivujen mukaan.

Ihan hienoa jos tulee joustoa noihin maksuihin. Mietin vain, että toimiiko nuo kaikki maksupidentämiset aktiivirahan muodossa, vai kirjoittavatko niitä laskuja sitten useamman eri eräpäiville. No mutta anyway hieno asia jos sulla tosiaan tietoa että asiat voisi hoitua näinkin helposti. Koska kyllähän sitä hassu olisi jos tuo rahanmeno ei yhtään hirvittäisi.

Mutta miehelle just tänään sanoin, että voisihan sitä tällä rouvalla mennä johonkin tosi turhaan iso läjä euroja. ja tätä asiaa ei edes voi rahalla mitata. Ja jotenkin sen sisimmässään tietää ja toivoo, ettei tämä olisi turhaa, vaan että saisi sen pienen elämän kasvamaan :heart: .

Taisi tulla vähän sekavaa tekstiä, mutta onnesta sekaisin olen tällä hetkellä. Kun pelko oli niin suuri etten tuota miestä saa näihin hoitoihin mukaan. Mutta ilmeisesti sitten ymmärsi, että tämä rouva ei anna periksi. Koska asioita on paljon mitä toivoisi ja haluaisi, ja tämä ei ole edes tahdon asia. Mutta se on niin syvällerakennettu juttu,, hiljainen kaipaus, että onneksi on nämä palstat mistä löytyy noita hengenheimolaisia.

Rohkeutta sinullekkin, ja isoja päätöksiä nämä aina ovat.

 

[Hillevi]

Hei vielä sinitär,

Minun miehessäni ei ole mitään vikaa
Siis sperma on ok. Minulta on tutkittu hormonitasot ja munajohtimet on auki, muutakaan häiriötä ei ole löydetty. Mutta ei vaan silti tunnu onnistuvan.

Valitettavasti munasolujeen laatuun ei lääkeillä juurikaan tietääkseni voi vaikuttaa, se on onnesta ja iästä kiinni, millaisia sattuu kypsymään.

Soittaminen klinikalle ei paljon maksa, ehkä sinun kannattaisi kysellä sieltä, niin mielesi rauhoittuisi. Yleensä ovat hyvin ymmärtäväisiä ja kertovat kyllä hinnoista jne. Tuohon minun kertomaani hintaani ei kuulunut tutkimusta, jolla todettiin munajohdinten aukiolo, muuten kyllä ICSI kokonaisuudessaan. Mutta riippuu aina tapauksesta, kuinka monta kertaa joutuu käymään munasolujen kypsyttämisvaiheessa ultrassa. 1 käynti maksoi noin 180-200 e. Klinikka myös määrää veritartuntatautien testin. Sen otatin terveyskeskuksessa ja säästin siinä ainakin 50 e. Kaikesta kannattaa kysyä, ettei maksa "turhasta" palvelusta, klinikoilla perustutkimuksetkin ovat aika kalliita.

Myös lääkkeissä voi säästää. Minulle määrättiin kalleinta munasolujen kypsytyslääkettä (satsi olisi ollut 1600,-), vertailin sitten hintoja ja kysyin, voisiko käyttää halvinta vastaavaa. Siihen ei ollut estettä ja hinta oli tuosta puolet. Useassa lääkkeessä oli myös muutama paketti yhtä hoitokertaa varten. Ostin aina ensin yhden ja vasta tarpeen mukaan seuraavan. Näin säästin ainakin Synarela-sumutteessa 60 e ja Lugesteroneissa 35 e.

Yliopiston apteekin sivulta http://www.yliopistonapteekki.fi/index.jsp
löytyy yläreunasta tuotehaku ja sieltä voi katsoa kaikkien lääkkeiden hintoja.

Totta on, että aika vähäpätöisiin asioihin voisi rahansa tuhlata - verrattuna tähän. Mutta valitettavasti tässä satsauksessa ei voi koskaan olla varma, että saa saisi sen ihanan paketinkin vielä vastineeksi rahoilleen...

Rohkeutta vaan selvittää asia ja sitten oikein paljon onnea jatkolle!

 

[sinitär 1]

Kiitos Hillevi sulle hyvin selventävistä tiedoista. Sekä onnen toivotuksista. :wave:

 

[sinitär 1]

hei1


Sain nyt tänään tuon maagisen vastauksen tuosta fsh-arvosta. ja oli 6.0. Muista olenko kysynyt sinulta -Hillevi- että mikä sinulta on mitattu arvoksi? Anteeksi jos utelen mutta arveluttaa vain että onko tuo arvoni riittävän hyvä?

 

[Hillevi]

Hei, eksyin tähänkin pinoon tänään... Minun FSH-arvoni oli 8,5. Se vaihtelee kuukautiskierron eri vaiheissa, mutta jos sillä tutkitaan yleisesti 'munasarjojen aktiivisuutta', on sen viitearvo 1-10, parempi alhaisempi kuin korkeampi. Eli sinun arvosi on oikein hyvä!! Toivottavasti tärppää!

 

[sinitär 1]

Hei!

Ihmettelen vain kun terveyskeksuksessa sanoivat ettei ole väliä minä kierron päivänä otetaan. Ja klinikalla taas sanoivat että piti olla juuri kierron tierttyjä päiviä. No tuo arvo mitattiin kierron 5 päivä, että uskoisin että oli ihan oikeaan aikaan otettu. Tosin gynegologi sanoi ettei tuolla arvolla paljoa ole merkitystä että enempi kertoo kehon toiminto ja vastaanotolla kun tutki niin sanoi että kaikki ok. ja sitä ei voi tietää että onko tuo arvo aina ollut sama, koska yksilöllistähän tuo on. Nyt tosin ensimmäistä kertaa vasta mitattiin, mutta voihan olla että vaativat klinikalla vielä uuden näytteen, koska ymmärsin että voi olla vaihteleva tuo arvo. Mutta näillä näkymin onnistumisprosentti ilmeisesti kasvaa sekä ilmeisesti vaikuttaa myös hoidoissa käytettäviin lääkemääriin. Vai onkohan sillä loppupeleissä mitään merkitystä, kun ei tiedä mitä pohjaa vasten määrittelevät sen hoidoissa käytettävän lääkemäärän ja vahvuuden.

Ihmettelen silti edellise kierron niukkuutta ja itse epäilen ettei munasolu irronnut ja siksi vuoto oli niukkaa. En tiedä voiko noilla asioilla peilata toisiaan, eli munasolu irtoaa raskautuminen mahdollista=säännöllinen kierto plus normaali vuoto. Luin juuri että voi kehittää noita kystia nimenomaan jos munasolu ei irtoa, siis useampana kiertona peräjälkeen. Tätäpä tätä ettei saisi kaikkea lukea, mutta kun kierrot lyhentyneet, niin...

Mutta kiitt -Hillevi- sulle tsemppauksesta. Toivon myös sinulle kovasti onnistumista jos vielä olet lähdössä hoitoihin. :flower:

 

[Ihmeitätapahtuu]

Hei,
Olen kanssasi saman ikäinen ja kokenut lapsettomuushoidot 6 kertaa (2 inseminaatio, 3 ivf ja 1 ivm). Ensinnäkin sillä asenteella, että lähtee vain kerran hoitoihin, on vaikea onnistua.

Yksistään oikeain hormonilääkkeen ja sopivan annostuksen löytäminen juuri sinulle ei usein onnistu ensimmäisellä kerralla. Se saattaa olla hakemista: jokaisen kroppa reagoi niin eri tavalla. Edes fsh-hormonisitaso, jonka mittautit, ei tässä anna kuin pienen osviitan, sitä ei voi yksin tuijottaa. Se pitää mitata kierron oikeana päivänä (muistaakseni 3-5pv), jotta tulos luotettava. Sinun luvullasi saat hoidoista kelakorvauksen, jos lääkäri kirjoittaa, että teidän lääketieteellinen syy hoidoille on miehen sperma. Kelakorvaus on merkittävä.

Yhtä lailla stimuloinnin onnistumiseen ja munasolujen tuotantoon vaikuttaa munasarjojen rakenne ja niiden ominaisuus tuottaa paljon tai vähän ns. munasolun aihioita. Kiistaton fakta on myös ikä: vaikka sinulla paperilla olisi kaikki kunnossa: säännöllinen kierto ja ovulointi, munasolujen laatu heikkenee iän myötä, eikä se laatu näy kokeissa, millään lääkkeillä tähän ei voi vaikuttaa. Kuukautisten niukkuus tai runsaus ei tähän vaikuta. Alkion kiinnittyminenhän on vielä kokonaan toinen, oma prosessinsa.

Itselläni on mennyt kaikki mainitsemani hoidot pieleen. Minussa ei siis todettu mitään vikaa: päinvastoin, omaan erittäin aktiiviset munasarjat ja stimuloinneissa munasoluja on tullut ihan pienilläkin hormoniannoksilla niin paljon, että olen joutunut kaksi kertaa sairaalaan, koska hyperstimulaatio on vakava tila. Näistäkään lääkärit eivät oppineet, vaan aina määräsivät liian suuria hormoniannoksia, koska tuijottivat vain koko ajan ikääni ja eivät kerta toisensa jälkeen uskoneet, että munin kuin tehdas. Annoksia toki alennettiin (alle 100IU, kun monille saatetaan antaa 300-500, yleensä enemmän, mitä enemmän ikää, koska useimmilla ikäisillämme ongelma se, että munasolut jo laiskat, eivätkä tuota munasoluja hoitoihin riittävästi.) Eli ensimmäisellä kerralla lääkärisi ei voi tietää 100%, miten munasarjasi tulevat hormoneihin reagoimaan - yllätyksiä saattaa tulla.

Lääkkeitä jouduttiin vaihtamaan itselleni myös useasti, koska yllättäen allergisoiduin: useimmiten jarrupistoksille. IVM-hoidossa (pelkkä munasolujen irrotus ilman mitään hormoneja ja kypsytys laboratoriossa (tehdään vain jos luonnostaan tulee paljon muniksia) allergisoiduin tukilääkkeeksi annetulle estrogeenille, joka hankala tilanne, koska alkion siirron jälkeen, sitä pitää käyttää - no, vaihdettiin laastareihin. Ei raskautta taaskaan.

Suomessa ISO ongelma on myös se, ettei yksikään klinikka tee munasolujen keräystä viikonloppuisin - eli keräyspäivät ovat usein kompromisseja. Onnistumiseenhan vaikuttaa erityisesti se, että munasolut kerätään juuri oikealla hetkellä: ne eivät saa olla liian kypsiä eivätkä liian raakoja. Eli tämän takia niin moni hoito ei heti onnistu, koska jos optimaalinen keräyspäivä sattuu la/su eikä niitä voida kerätä ja lääkärithän tätä eivät helposti myönnä, niin munasolut eivät tapahtuneella keräyshetkellä ole enää niin hyviä. Muutoinkin munikset kerätään usein kompromissina, koska eivät kasva tasakokoisesti samaan vaan eri aikaan, eli tämäkin heikentää onnistumismahdollisuutta.

Onnistumiseen vaikuttaa myös hoitokaava: toisille toimii pitkä, toisille lyhyt. Itselleni viimeinen hoito tehtiin ns. pitkällä kaavalla, koska yrittivät juuri vaikuttaa siihen, että saataisiin kerättyä parhaimpana päivänä, mutta itsepäinen kroppani tuotti ja kypsytti munasolut juuri omaan tahtiinsa, pitkästä jarrulääkkeestä huolimatta ja taas liian paljon munasoluja ja liian nopeasti.

Eli pakkaseen emme ole koskaan saaneet alkioita, koska vaikka munasoluja tullut paljon n. 30kpl joka kerta ja vain toisesta munasarjasta, toinen ei toimi kystaleikkauksen takia, hedelmöittymisen jälkeen kato on aina kova: siirrettäviä aina vain 2 kpl, jotka molemmat siirretty samalla. Tähän siis vaikuttanut juuri se, että keräyspäivä ei optimaalinen noin suurelle joukolle munasoluja, eli myös eritahtinen kypsymisprosessi voi häiritä toisten kypsymistä: Yksi johtofolli, joka kypsempi kuin muut saattaa pilata kaikki pienemmät, tämän myönsi lääkärikin tivaamisen jälkeen. Lääkäreillä on muuten hyvin erilaisia näkemyksiä näistä asioista!

Hoitoihin menin 40-vuotiaana. Meillä "vika" miehessä. Siittiöt epämuodostuneita, 93% ja hitaita liikkumaan. Silti huippuasiantuntijat myöntävät, etteivät tiedä, onko muodolla edes oikeasti merkitystä hedelmöitykseen. Eri spermanäytteissä on ollut valtavasti vaihtelua ja niitähän on siis ehditty ottaa vuosien aikana lukuisia. Eli kyllä sperman laatukin todella vaihtelee. Suomessa ei tutkita eikä tiedetä tarpeeksi spermasta.

Haluan siis tsempata sinua hoitoihin! Mutta kehotan lähtemään sillä asenteella, että lääkärit eivät sinua heti raskaaksi saa. Itse kävimme Suomen parhailla ja kalleimmilla spesialisteilla Helsingissä, vaihdoin jopa Väestöliittoon, joka halvempi ja sama homma: ei apua. Voin sanoa, että mitä enemmän itse tietää, sitä enemmän voi myös vaikuttaa. Usein nuo hoidot ovat aika liukuhihnahommaa ja lääkärit eivät helposti muista juuri sinun kroppasi toimintoja, jollet ole koko ajan muistuttamassa.

Toivotan onnea ja voin vastata, jos haluat kysyä lisää. Iloinen asia on se, että kun lopetimme hoidot, tulin kaikkien yllätykseksi - jopa lääkäreiden - luomusti raskaaksi. Uskoin jo, ettei tämä koskaan toteutuisi meidän kohdalla - silti emme lakannut yrittämästä koskaan ovulaation aikoihin.

T: Ihmeitätapahtuu

 

[sinitär 1]

Hei -ihmeitä tapahtuu-


Kiitos sulle valaisevasta kirjoituksesta. Tiedän että niin moni asia voi mennä pieleen. Ihan lääkkeiden annostuksesta lääkkeen sopivuuteen. Sekä että pysyykö oma keho mukana tuossa myllerryksessä, vai toimiiko itsepintaisesti omalla tahdillaan. Sekä että onko hyväksi että liikaa lääkitystä sekä liikaa kasvavia munasoluja. Koska määrähän ei aina korvaa laatuja, ja itse en näe mielekkäänä että niitä kehitettäisiin liikaa, mutta taas ei voi tietää se oman kehon reagoimisesta. Jostain luin että jos munasoluja yritetään tuottaa liikaa, niin sillä voi olla suuri merkitys siihen että alkio ei kiinnitykään kohtuun.

Tuota olen myös monasti ajatellut että kun viikonloput klinikat ovat kiinni, niin juuritästä syystä hoito on liian aikaista tai liian myöhäistä. Kun niin monen asian pitäisi kolahtaa. Se että lääkemäärä sopiva oikeanlaisin lääkityksin. Että itse tekee kaiken oikein. Ja juuri tuo ajoitus, Mikä on varmasti hoidon kanalta ratkaisevinta. Että aikamoista onnea saa olla matkassa että kaikki noista onnistuisi juuri kohdilleen.

Mutta silti olen asennoitunut tuohon yhteen hoitoon. Olin yhteydessä klinikalle ja kyselin tuota luovutussysteemiä. Kyllä se vähän pelottaa että saadaanko miehen spermasta niitä toimivia yksilöitä. Ihan jos tuo luovutus olisi sopinut siihen tueksi ja molempia olisi voitu käyttää. Sekä miehen spermaa että luovuttajan. Mutta ilmeisen nihkeää vastaus oli, koska siitä lähdetään että miehen sperma on toimivaa.

Kun mieskin on hyväksynyt ajatuksen että luovuttajaa joudumme käyttämään. Olisin itse ollut valmis kokeilemaan tuota inseminaatiota, mutta klinikka taas oli sitä mieltä että kohdallani ainut ja oikea hoito on juuri tuo koeputkihedelmöitys. Sitähän suoraan ei sanota, mutta luulen että ikäni, ja se että lapsia jo entuudestaan niin luovuttajien siittiöitä ei haluta kohdallani käyttää. Itse koen tuon miehen sperman käytön aikamoisena rulettina. Toki se testataan hyvissä ajoin, mutta löytyykö juuri sillä h-hetkellä pesun jälkeen pelittäviä siittiöitä.

Lääkäri oli miehen edelisen analyysin kuullessaan sitä mieltä, että luomuna tuota ihmettä ei voi tapahtua. Koska 5 prossaa liikkuu hitaasti eteenpäin. 5 prossaa liikkuu paikallaan. Ja loput sitten liikkumattomia. Vielä kun vasta-aineita on runsaasti sekä siittiöt vain elinkykyisiä 24h, niin en kyllä itsekään usko tuohon ihmeeseen, kuten lääkärikin myönsi että ihme se olisi jos ilman hoitoja raskautuisin.

Ja tiedän että vaikka lääkäri ultraisi ja tukisi ja sanoisi että kaikki ok. Tai että tuo veriarvo oli hyvä, niin kaikkea ei sen varaan voi laittaa. Mulle se henkohtaisesti kertoo slti että kroppa toimii ja tuottaa munasoluja. Ja koska estettä ei pitäisi tulla sen vuoksi, että tuo arvo olisi ollut liian korkea, tai gynegologi olisi löytänyt jotain mikä olisi ollut hidaste ja haitta. Tiedän että tähänkään ei liikaa saisi nojata ja luottaa, mutta silti uskon että yhdistettynä oikeanlaiseen hoitoon, sekä jos kaikki menee nappiin, niin raskaus alkaa. En edes lähtisi hoitoihin jos epäilisin sen olevan jotain 2 prosentin onnistumisluokkaa.

Mutta toki ajattelemisen aiheita tuo kirjoitus synnytti. Jopa senkin että kysellä saa sekä kyseenalaistaa. Tuoda omaa näkemystä esiin. Ja varmistaa että kaikki tiedot ovat lääkärien käytössä, ja tilannekohtaisesti myös ovat selvitäneet kaiken "potilaasta". Se tapa miten sen tekee. Ei olemalla röyhkeä eikä vaativa, vaan luonnollisella tavala utelias.

Olen nyt koettanut tietoisesti olla lukematta liikaa, mutta ihan hyvähän se on saada hieman tietoa. Että ei ihan umikkona ole lähdössä hoitoihin. Tosin kyselen monasti liikaa, ja liian vaikeita. Toki aina sanotaan ettei mikään kysymys ole liian tyhmä esitettäväksi. Ja tässä asiassa varsinkaan, koska sen verran suuresta asiasta on kysymys.

Mutta onnea sinulle pienen ihmeen johdosta. Toki haluaisin itsekin toivoa, että meillekkin tuo pieni ihmisenalku suotaisiin. Muutama vuosi tuskaa ja toivottomuutta. Itse näen sen niin että joko se onnistuu silä yhdellä hoitokerralla jos on onnistuakseen. En halua lähteä sihen että siitä tulisi sellainen epätoivon kierre. Mun on vai pakko uskoa että kaikki menee hyvin. Ja sillä mielellä olen lähdössä hoitoihin, että se onnistuu. Toki voin pettyäkkin, mutta petyn varmasti pahemmin jos ei lähdettäisi ollenkaan.

Mutta nyt poistun taas sivuilta kun ohimennen tavan vuoksi tänne harhauduin.

 

[hem42]

Laitan oman kokemukseni jos olet kiinnostunut. Olimme ivf hoidossa kesällä 06, siten, että kehittyi 7 solua, joista yksi heti kasvamaan massuun, ja vain 2 saatiin pakastettua. Ne laitettiin samaan olkeen. Kun raskaus ei onnistunut (tosin oli KOVAT supistukset menkkojen aikaan, eli oli kai kiinnittynyt jotenkin), sovittiin uusi aika. Sulatetut alkiot eivät valitettavasti selvinneet sulatuksesta ja se hoito päättyi siihen. Masentavaa mutta totta! Prosessi oli pitkä ja kun kysyit mitä tämä kustantaa, meillä meni n.5200 e. Maksupuoli meni siten, että kun kävimme hoidoissa maksoimme välillä samoin tein, välillä sanoivat että kertään tähän näitä käyntejä enemmän ja maksat myöhemmin. Eli oli hyvin vapaata. Paikka on Helsingissä.
Tsemppiä teille!

 

[taasen]

Totta että nuo hoidot ja niiden ajoitukset ovat aina ehkä vähän niin ja näin..tiedä sitten.
Mutta aikanaan itse ihmettelin samaa asiaa että mitä sit jos siirto esim. olisi parempi tehä viikonloppuna kun ne hetket kuitenkin menee aika pian ohitse.Mulla silloin oma lääkärini aina ultrasi omassa kaupunkissa,ja rakkuloiden ollessa hyvät sanoi että nyt kyllä tärppää on niin komiat että..mutta kuinkas ollakkaan ei siirtoa saatu kuin vasta viikonlopun jälkeen,ja ohitsehan se sitten meni,mutta siirto tehtiin josta negaa..
Ja näin kävi joskus muutenkin,itteä tietty harmitti tosi lujaa kunnei plussaa hoidoista huolimatta silti tullut,vaikka kaikki piti silleen suht olla ok,mutta niissä niin monta mutkaa mikä säätelee minkäkin,on lääkkeet ym..Kaiken pitäisi osua silleen nappiin toisien kanssa.
Me lopetimme hoidot useiden yrityksien jälkeen ja ajattelimme että tässä tämä lasta ei saada ja piste.
Mutta kuinkas ollakkaan hoitojen jälkeen noin alle vuosi niin lähti luomusti,plussaa tuli mutta se kyllä sitten meni kesken viikolla 10.
Ja sen jälkeen lakkasimme niinsanotusti yrittämästä ja tuijottamasta kalenteria ym.. niin parin vuoden päästä elikkäs nytten niin plussa tuli,ensin aattelimme ettei voi olla totta mutta oli se,niin ihanaa,aattelimme että vihdoin,olimme onnellisia ja odotimme kovasti tulevaa.
Mutta meille ei sitten kuitenkaan käynyt hyvin,kesken meni tammikuussa.
Pettymys on todella suuri,vieläkin tuo surettaa,itkettää tosi lujaa ja tekee varmasti aina niin,ehkä ajallaan hiipuu muttei unohdu.
Jokapäiväisessä ajatuksessa on,että tuon piti mennä noin taikka näin..
Mutta eteenpäin on mentävä ei auta.