Onko täällä ketään jolla on paniikkihäiriö

[paniikkihäiriökö?]

Kertoisitko minulle siitä? Millaisia oireita? Miten se selvisi tai siis sait diagnoosin?
Onko lääkitystä? Kaikkea mitä mieleen tulee.

 

["vieras"]

paniikkihäiriötä on montaa erilaista laatua. jotkut saavat kohtauksen ihmisten joukossa ja taas jotkut pitkäaikaisen stressi seurauksena kotona yksikseen esim. nukkumaan mentäessä. fyysisiä oireita: sydämen tykytys, hengenahdistus, hikoilu, voimakas pelko jostain esim. kuolemasta, kurkkua kuristaa ym. i

tse menin päivystykseen keskellä yötä ja tutkivat sydämen ym. mitään ei löytynyt kun verenpaine hetkellisesti korkealla. stressiksi sanoivat.

tämä laukaisi kauaksi aikaa hirveitä oireita ja lopuksi sain lääkityksen vähintään puoleksi vuodeksi joka auttoi, ei tullut paljoa sivuvaikutuksiakaan. nyt olen pärjännyt puolivuotta ilman lääkkeitä ja aika hyvin olen pärjännyt.

 

[lievähkö...]

Mulla on lievä paniikkihäiriö. Kun paniikki iskee niin sydän alkaa hakata tuhatta ja sataa, verenpainen nousee niin kovaa että korvissa suhisee ja tärisen tosi pahasti. En sillon kuule mitään ja mun pitää antaa olla rauhassa. Propralia syön tarvittaessa.

 

[Pandora]

Mulla ei oo diagnosotu häiriötä, mut olen saanut useita paniikkikohtauksia tässä vuosien mittaan. Vois tehdä jo vissiin kotidiagnoosin

 

[hyytikyppynen]

Mulla tullee raskas paino rinnan päälle. Henki ei kulje (vaikka kulkeeki), ahistus, alan kuvitella kaikkea, sydän hakkaa, vapisen, näen jopa näkyjä, jalat ei kanna, huimaa, paha olo, pääkipu. Ja kaiken tuon päälle kunhan se ohi mennee, iskee väsymys. Tarvii vaan nukkua. Se väsymys on niin henkistä ja fyysistäki, tullee olo että olen ihan loppu ja haluan vaan nukkua ja jos en saa unta niin alan oottaa kuolemaa tosissaan.
Toisinaan esim isot marketit ja kauppakeskukset, ihmisjoukot saa olon tosi huonoksi, ahistaa, hikoiluttaa, tuntuu että taju lähtee, pakokauhu ja pelkotilat...
En syö tuohon paniikkihäiriöön mittään lääkkeitä vaan olen opetellu elämään sen kans. Joskus on parempia aikoja, joskus huonompia.

 

[sirpaleina]

mulle tuli semmosia henkisesti ahdistavia hetkiä, silloin kun olin vaikka yksin ja stressaantunut. ei tiennyt miten päin olisi ollut ja tuli tuskanhiki, hiljaisuus ahdisti niin että oli pakko laittaa jotain musiikkia soimaan tai mennä jonnekin melusampaan paikkaan. mulle tuli noita kohtauksia myös itkukohtausten kanssa, hengitin raskaasti tai sanotaanko sitä hyperventiloimiseksi? ja olin sekasin ku seinäkello...
kaikki häiriöt loppui siihen kun erosin silloisesta poikaystävästä, hän sen minulle aiheuttikin... lääkäri määräsi mulle 3kk kuurin myös tuohon..., ja kun sain tietää että häiriöstä voi parantua niin mä vain taoin itelleni päähän että tämä on korvien välistä vaan kiinni, että mä kyllä paranen! Kuuteen vuoteen en ole saanut yhtäkään kohtausta.

 

["kiwi"]

Voimakasta sydämentykytystä, voimakkaita pelkotiloja, raajat puutuivat ja pistelivät, vapinaa, pakokauhun omainen tunne, vatsakipuja, hikoilua, hengenahdistuksen tunne, pinnallista hengittämistä -> hyperventilaatio. Kaikkea enemmän ja vähemmän samaan aikaan.

Pahimmat kohtaukset kaikenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja julkisissa kulkuvälineissä. Paniikkihäiriö puhkesi sen jälkeen, kun elämässä oli ollut voimakas ja pitkäkestoinen stressijakso, kroppa ikäänkuin sanoi sopimuksensa irti, kun jatkoin aivan hullua tahtia erinäisistä traumoista huolimatta.

Alkuun sain apua terveyskeskuksen kautta (vaikkakin ensimmäinen käynti oli niin nuiva ja alentava, että vieläkin nousee verenpaine). Sain kuitenkin lähetteen eteenpäin ja aivan ihana psykologi ja uusi lääkäri auttoivat sitten järjestämään asiaa eteenpäin. Söin muutaman vuoden lääkkeitä ja kävin psykologilla + terapiassa siinä ohella. Nyt ensimmäisestä kohtauksesta taitaa olla kymmenisen vuotta ja reiluun neljään vuoteen ei ole ollut kohtauksia. Läheisten tuki ja ammattiapu oli ainakin mulle itselleni todella tärkeää paranemisprosessissa, pelkillä lääkkeillä ei kyllä pitkälle pötkitä...

Joskus tuntui ihan mahdottomalta, että siitä koskaan pääsisi elämässään eroon ja yli, mutta kyllä se onnistuu. Tsemppiä!

 

[alkuperäinen]

Kiitos vastauksista. Melkein kaikki oireet kuulostavat tutulta. Ja minulle on tapahtunut myös jotain todella traumaattista viime keväänä...voisikohan kauheat asiat,jotka tulevat ilmi avioliitossa ja oma reaktio siihen,laukaista paniikkihäiriön?
Sain nimittäin sillon ihan todella kamalia paniikkikohtauksia.
Miten paniikkihäiriö todetaan,arvioiko lääkäri sen vaan vai miten?
Pitääköhän lääkäri minua typeränä jos sanon itse epäileväni paniikkihäiriötä?

 

[alkuperäinen]

vielä nostelen

 

[nythän on niin]

että nykyään on ihan muotia "kärsiä" paniikkihäiröstä. Toinen mikä on tosi muodikasta on olla sairastavinaan masennusta =)

 

["alkup."]

että nykyään on ihan muotia "kärsiä" paniikkihäiröstä. Toinen mikä on tosi muodikasta on olla sairastavinaan masennusta =)

Okei kiitos!