Onko täällä ketään, kenen lapsi olisi siirretty tarkkailuluokalle tai erityiskouluun?

[surullinen äiti]

Oma lapseni on aloittanut 2. luokan, ja rehtori ilmoitti tänään, että koulu haluaa siirtää lapseni erityiskouluun. Oppimisvaikeuksia ei ole, mutta lapsella on käytöshäiriöitä jotka ilmenevät vain koulussa.

Mietin.. onko erityiskouluun siirtäminen lopullinen "stigma" lapselle? Jos hän joskus siirtyy vaikka normaalille yläasteelle, kiusataanko häntä sen takia? Onko lapsellani mitään madollisuuksia lähteä opiskelemaan peruskoulun jälkeen, vai tuoko tuo "tarkkis" sen leiman, että lapsi on jo nyt syrjäytynyt ja jotenkin erilainen kuin kaikki muut? Ja sitäkin pelkään, että mitä jos tuon erityiskoulun takia lapsi ajautuu isompien poikien seuraan, ja sitä kautta pahoille teille?? Lapsen koulu muuttuis 15 kilometrin päähän, kun nyt koulu on ihan vieressä.

En oikein tiedä, miten pitäisi asiaan suhtautua Lapsen työntekijä kasvatusneuvolasta on tosin sitä mieltä, että lapsen paikka ei missään nimessä ole erityiskoulussa.

 

[Maine Coon/]

Kyllä lapsellasi on ihan hyvät mahdollisuudet lähteä peruskoulun jälkeen opiskelemaan ammattia."Tarkkis" ei välttämättä jätä minkäänlaisia leimoja.Ymmärrän, että huolettaa, mutta kaikki voi mennä ihan hyvin ja hyvissä ajoissa annettu apu on kaikkein paras ratkaisu :hug:

 

[uhri]

Muistan tokalla luokalla 2 poikaa jotka siirrettiin tarkkikselle. Näin heistä painajaisia vielä kuudennella luokalla. Tuskin pojallesi on haittaa tarkkiksesta. Enemmän saattaa kärsiä poikasi uhrit tai opettaja joka myös saattaa olla uhri.

Poikasi on hyvissä käsissä. Tarkkiksella on erityisopettajat ja pienempi luokkakoko. Luonnevikainen lapsi on myös luonnevikainen aikuisena joten ainakaan ei tarkkista kannata syyttää jos lapsesi ei muutu kiltiksi.

Jos luonnevika taas on väärästä / välinpitämättömästä kasvatuksesta johtuvaa niin kannattaa mennä esim. perheterapiaan. Silloin poikasi saatetaab saada korjattua ja hän saattaa päästä takaisin normaaliluokkaan jos niin tahdot.

Kumpikin vaihtoehto on hyvä joten älä huoli turhasta.

 

[Hansumansu]

Onko käytöshäiriö -> luonnevika ??

Musta kuulostaa ihan hyvältä siirto erityiskouluun,voi auttaa teitä todella paljon! Kurjaa että ihmisillä on noin isoja ennakkoluuloja erityiskoululaisia kohtaan..

 

[vieras]

Miten on mahdollista, että käytöshäiriöt ilmenevät vain koulussa? Miksi kasperissa ollaan eri mieltä? Mitä keinoja koulussa on käytetty? Eikö koulussa ole pienryhmää erityistarpeisille lapsille?

 

[hmmmm]

En nyt oikein ymmärrä, miten ne ongelmat vain koulussa ilmenevät. Erityiskouluun ja luokkiin on vaikea päästä ja niihin on jonoa.
Psykologia ja erityisopettajaa pitää konsultoida monta kertaa jos tuollaiseen ratkaisuun on tultu.
Nyt jätä jotian kertomatta, se on selvä.

 

[hei]

En tekisi hätiköityjä ratkaisuja. Vaatisin lapselle, psykoneurologiset testit ensin (nyt ainakin).
Kaikkea hyvää!

 

[.]

Muistan tokalla luokalla 2 poikaa jotka siirrettiin tarkkikselle. Näin heistä painajaisia vielä kuudennella luokalla. Tuskin pojallesi on haittaa tarkkiksesta. Enemmän saattaa kärsiä poikasi uhrit tai opettaja joka myös saattaa olla uhri.

Poikasi on hyvissä käsissä. Tarkkiksella on erityisopettajat ja pienempi luokkakoko. Luonnevikainen lapsi on myös luonnevikainen aikuisena joten ainakaan ei tarkkista kannata syyttää jos lapsesi ei muutu kiltiksi.

Jos luonnevika taas on väärästä / välinpitämättömästä kasvatuksesta johtuvaa niin kannattaa mennä esim. perheterapiaan. Silloin poikasi saatetaab saada korjattua ja hän saattaa päästä takaisin normaaliluokkaan jos niin tahdot.

Kumpikin vaihtoehto on hyvä joten älä huoli turhasta.

Mitä? En käsittänyt tästä sanaakaan?

 

[kinuski]

Tarkoitat varmaan jonkinlaista toiminnanohjauksen luokkaa? Meidän 3 luokkalainen poika on to-luokalla, ja oli kyllä niin pelastus että sinne pääsi. Kun poika aloitti koulun, ei ollut mahdollista päästä vielä tuolle luokalle vaan meni tavalliseen luokkaan. Vaikka tiedossa siis oli ettei siitä tule mitään, niin kyllä yllätti miten se ensimmäinen vuosi meni niin käsille. Oppimisvaikeuksia ei ollut, mutta käyttäytymisongelmia senkin edestä. Suurin osa johtui turhautumisesta, eikä opettaja oikein osannut käsitellä tuollaista vilkasta poikaa.
Onneksi siten toiselle luokalle pääsi tuonne to-luokalle, ja niin muuttui koko poika kertaheitolla.
Ei nykyään enää tuollaisesta varmasti kiusata, ei mun korviin ainakaan ole kantautunut että poikaani tai hänen luokkalaisiaan kiusattaisi (tai niitä jotka kyseiseltä luokalta on yläasteelle siirtynyt). Ihan samanlaista opetusta siellä on, jokainen vain opiskelee omaa tahtiaan ja omien taitojensa mukaan. Täällä ainakin siirtyvät sitten ihan normaalille yläasteelle, toiset siirtyvät jo aiemmin normaaliin luokkaan. Kaikki pojat tuolla luokalla ovat rauhoittuneet siitä, mitä olivat sinne tullessaan. Meilläkin tilanne on rauhoittunut myös kotona ja elämä kaikinpuolin helpottunut. Opettaja on aivan ihana ja todella osaa käsitellä näitä lapsia. Meillä myös tuo koulu on kauempana kuin lähikoulu, sai ennen ilmaisen taksikyydin, mutta nyt kolmannella kulkee itse linja-autolla. Ja teidänkin tapauksessa koulu maksaa kuljetuksen, meni sitten taksilla tai linja-autolla.

 

[.]

En nyt oikein ymmärrä, miten ne ongelmat vain koulussa ilmenevät. Erityiskouluun ja luokkiin on vaikea päästä ja niihin on jonoa.
Psykologia ja erityisopettajaa pitää konsultoida monta kertaa jos tuollaiseen ratkaisuun on tultu.
Nyt jätä jotian kertomatta, se on selvä.

Aivan. Ei ole olemassa käytöshäiriötä, joka ilmenisi vain koulussa. Ja ei lasta tosiaankaan noin vain siirretä. Ensin tutkitaan ja sitten kouluun haetaan.

 

[vieras]

Kaikkihan riippuu nyt siitä miten itse esittelet asian lapsellesi.Teetkö itse siis asiasta tavallaan sen leimaavan jutun vai annatko lapselle esimerkin,että ihan samalla tavalla hän käy koulua siellä tarkkiksella kuin ennenkin eikä siinä ole mitään pahaa.Jos joskus normaaliluokalle vielä päätyy niin taas tilanne on vain se,että lapsi vaihtaa koulua.Älä tee asiasta numeroa missään vaiheessa tai ainakaan näytä lapsellesi,että "häpeät" tarkkistkoulua tai vastaavaa.Lapsella pitää olla se käsitys,että hän on ihan yhtä tavallinen kuin muutkin vaikka toisessa koulussa kävisikin.

 

[ap]

Niin, siis ongelmat ovat todellakin vain koulussa. Kotona lapsi ei "räjähtele" mitenkään poikkeavasti, ei ole aggressiivinen minua tai sisaruksiaan kohtaan, tekee läksyt suosiolla ja huolella. Mitään ongelmia ei ole esiintynyt myöskään tukiperheessä jossa käy (koska isä ei tapaa lapsiaan, joten hain ja sain lapsille tukiperheen jossa käyvät pari kertaa kuussa jotta saan levätä). Ongelmia ei ole ollut myöskään isovanhemmilla tai serkuilla ollessaan. Vain ja ainoastaan koulussa.

Lapselle on tehty psykologiset testit kasperissa, nyt vaadin ja sain "luvan" neurologisille tutkimuksille.

Lapsen koulussa on pienryhmäopetusta, mutta minulle sanottiin ettei se ole lapseni kaltaisia varten, koska hänellä ei ole oppimisvaikeuksia. Hän pääsee/joutuu tuohon pienryhmään "rangaistukseksi" -vaikka tosin tykkää siellä olla. Mutta kuulema tuo pienryhmä ei ole sitä varten. Joten erityiskoulua rehtori ehdotti.

Vielä viime vuonna kun lapsella oli eri opettajat, pidimme palaverin kasperissa heidän ja kasperin työntekijöiden kanssa. Silloin nämä kaikki olivat sitä mieltä, ettei lapseni "kuulu" erityiskouluun, koska tuolla pienryhmässä pärjää hyvin. Silloin hänellä oli siellä yli puolet viikkotunneista. En tiedä miksi nyt enää ei sinne saa mennä muutoin kuin "rangaistuksen" ajaksi.

Keskustelin kasperissa lastani tavanneen psykologin kanssa, joka oli sitä mieltä että katsotaan tämä syksy ja odotellaan että tilanne rauhoittuu. Lapsellani on vaihtuneet sekä luokan opettaja täysin vieraaseen, että myös pienryhmän opettaja, ja psykologi oli sitä mieltä että nämä muutokset vaikeuttavat lapsen sopeutumista taas. Mutta että missään nimessä lapseni ei täytä niitä kriteerejä, jotka vaaditaan erityiskouluun pääsemiseksi/joutumiseksi.

En mä tiedä. Pahalta tuntuu.
Ensinnäkin musta tuntuu siltä, että uusi luokanope ja lapseni eivät tule toimeen keskenään, siis henkilökemiat eivät kertakaikkisesti kohtaa, jolloin konflikteja tulee jo puolesta sanasta. Esim. tänään liikuntatunnilla lapsi oli valittanut että jalkaan ja vatsaan sattuu, joten hän oli joutunut pois tunnilta jäähylle, siis sai rangaistuksen.

Uusi opettaja soittelee päivittäin ja sanoo ettei tästä tule yhtään mitään ja vaatii että lapsi siirretään koulusta pois. Samaa mieltä näköjään on jo rehtori. Eilen jo sanoin, että pidetään yhteispalaveri kasperin kanssa, mutta eipä sillä ollut mitään vaikutusta.

Voiko koulu tehdä ls-ilmoituksen ja sitä kautta pakolla siirtää lapsen erityiskouluun, jos en siihen heti suoraa päätä suostu? Kuten jo eilen sanoin rehtorille, haluan ensin pitää sen yhteispalaverin ja kuulla, mitä mieltä kasperin työntekijät asiasta ovat jne. En halua päättää asiaa just nyt, tällä istumalla.

 

[ap]

En nyt oikein ymmärrä, miten ne ongelmat vain koulussa ilmenevät. Erityiskouluun ja luokkiin on vaikea päästä ja niihin on jonoa.
Psykologia ja erityisopettajaa pitää konsultoida monta kertaa jos tuollaiseen ratkaisuun on tultu.
Nyt jätä jotian kertomatta, se on selvä.

Aivan. Ei ole olemassa käytöshäiriötä, joka ilmenisi vain koulussa. Ja ei lasta tosiaankaan noin vain siirretä. Ensin tutkitaan ja sitten kouluun haetaan.

KErrotko sitten, mikä lapsellani on? Ongelmia on vain koulussa, on aina ollut. Ja rehtori ja luokanopettaja nimenomaan sanoivat että siirretään, ei mitään puhetta mistään tutkimuksista tms. Kasperissa tosin sitten kertoivat minulle, että edellytetään psykiatrista osastojaksoa, jossa tutkitaan ja vasta sitten määritellään, tarvitseeko lapsi siirtää erityiskouluun vai ei.

 

[erityislapsen äiti]

Ei rehtori voi tosta vaan ketään siirtää yhtään minnekään. Ensinnäkin erityisluokille on jumalattomat jonot, ei sinne noin vain mennä. Ja kyllähän lapsi täytyy tutkia ennen päätöksiä. Neurologi, neuropsykologi, erityisopettajat...

Tulee mieleen kaverini lapsi, jolla epäillään Aspergeriä mutta diagnoosi puuttuu. Kaikki hankaluudet ilmenevät nimenomaan vain päivähoidossa.

 

[ap]

Ei rehtori voi tosta vaan ketään siirtää yhtään minnekään. Ensinnäkin erityisluokille on jumalattomat jonot, ei sinne noin vain mennä. Ja kyllähän lapsi täytyy tutkia ennen päätöksiä. Neurologi, neuropsykologi, erityisopettajat...

Tulee mieleen kaverini lapsi, jolla epäillään Aspergeriä mutta diagnoosi puuttuu. Kaikki hankaluudet ilmenevät nimenomaan vain päivähoidossa.

Mä olen miettinyt ja yrittänyt löytää diagnoosia, mitä tahansa, lapselleni. Mutta ei.. hänellä ei ole ollut aistiyliherkkyyttä, hän ei "jumitu" tekekmään mitään, puhumaan tai lukemaan ei oppinut tavallista aikaisemmin. Ainoa "poikkeava" juttu kehityksessä, mikä tulee mieleen, on aikaisin liikkeelle lähtö. Lapsi oli 6 kuukauden ikäinen kun nousi jo tukea vasten seisomaan ja konttasi. Vai voiko olla AS, vaikka mikään muu oire ei täsmäisikään kuin tunne-elämän/sosiaaliset ongelmat?

Psykologin tutkimuksissa todettiin, että lapsen ongelmat ovat nimenomaan tunne-elämän puolella ja nämä juontavat juurensa hänen isäsuhteestaan (loputtomasti pettymyksiä ja hylätyksi tulemisen tunnetta isän tekojen takia)

 

[höh]

Kuulepas nyt. Liian usein perheet joutuvat tappelemalla tappelemaan, että saavat lapsensa erityisluokalle ja tukitoimien piiriin, ja sinä murehdit sitä, että lapsesi saa pienen ja toimivan ja ennen kaikkea turvallisen oppimisympäristön.

Ja sitä turvallisuuden tunnettahan hän ilmeisesti kaipaa? Ja se ei isoissa opetusryhmissä kertakaikkiaan toteudu.

Voi olla, että juuri sellaisessa hylkäämiskokemuksia voidaan korjata ja tilanne normalisoituu ajan kanssa. Ja älä viitsi puhua tarkkailuluokista. Ne ovat pienryhmiä tätä nykyä, ja niiden opettajat ja avustajat ovat tavattoman motivoitunutta ja asialleen antautunutta väkeä.