Onko täällä ketään muuta, joka on pitänyt oman sukunimensä ihan vaan perinteitä rikkoakseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja a,p
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

a,p

Vieras
Mun mielestä miehen sukunimen ottaminen on aikansa elänyt perinne, joten naimisiin mentyämme meille oli selvää, että kumpikin pitää oman nimensä. Kovin yleistä tämä ei tunnu vieläkään olevan - ainakaan tästä syystä. Mites teillä?
 
Olen ollut siinä käsityksessä, että Suomessa on vanhempaa perua se, että nainen pitää oman nimensä. Saatan olla väärässä, mutta tällainen muistikuva minulla.

"Naisen sukunimi säilyi siis kotoa muutettaessa, sillä avioiduttuaankin naisen katsottiin kuuluvan isänsä sukuun. Käytäntö alkoi murtua hiljakseen vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun papinrouvat ja muut säätyläiset olivat näyttäneet mallia. Ensimmäisistä "omaa sukua" -nimistä on tietoja jo 1700-luvulta. Ahlaisten kuolleiden luettelossa 1798 mainitaan "enkefru Maria Christina Luden född Renner" ja Elimäen syntyneiden luettelosta 1802 pastori Eric Backmanin rouva "An. Margar. född Wiberg". Laillinen pakko miehen sukunimen käyttöön tuli kuitenkin vasta vuoden 1929 avioliittolaissa - ei vielä vuoden 1920 sukunimilaissa."

Nimiartikkelit
 
Viimeksi muokattu:
Juuri kuten astrolabe sanoi: Miehen nimen ottaminen on aika uusi juttu. Eli perinteiden noudattaja pitäisi oman nimensä. Tai ottaisi talon nimen tai ei olisi sukunimeä ollenkaan.
 
[QUOTE="vieras";26028512]Juuri kuten astrolabe sanoi: Miehen nimen ottaminen on aika uusi juttu. Eli perinteiden noudattaja pitäisi oman nimensä. Tai ottaisi talon nimen tai ei olisi sukunimeä ollenkaan.[/QUOTE]

Min sukunimi on myös sukutilamme nimi. :p
 
Mä pidin omani mutta ihan vaan siks että miehen sukunimi on yhtä ruma kun munkin niin en sen saadakseni jaksanut alkaa vaihtelemaan kortteja yms.
Oon kyllä joskus heikkona hetkenä luvannut että voin hopeahääpäivänä vaihtaa nimeni, saa sit nähdä :D
 
No en nyt jaksa sukunimivalinnastakin tehdä jotain perinteensäilytykseen tai perinnekritiikkiin liittyvää manifestia.

Katkon mieluummin sukuni kommunikointiin, vallankäyttöön ja vastaaviin asioihin liittyviä perinteitä, siinä on sarkaa ihan tarpeeksi.
 
Vaihdoin mieheni nimeen, se oli hänelle ja suvulleen kunnia.
En pidä tai vaihda sukunimeäni muita ärsyttääkseni tai rikkoakseni mitää perinteitä...mielenkiintoinen syy sinulla...
 
Minusta on ihan ok, jos nainen pitää sukunimensä, mies pitää sukunimensä, otetaan yhteinen (jompi kumpi) tai kokonaan molemmille uusi. Mutta en ymmärrä, miksi joku pitäisi nimensä VAIN kapinoidakseen perinteitä vastaan. Kyllä on turha sota..
 
En pitänyt omaani rikkoakseni perinteitä vaan sen takia että tykkään omasta sukunimestäni. Olen tottunut siihen enkä keksi mitään syytä miksi mun olisi se pitänyt vaihtaa. En muutenkaan ymmärrä miksi perheellä pitäisi olla sama sukunimi. Espanjassakin nainen pitää naimisiin mennessään aina oman nimensä (ei taida olla lain mukaan edes mahdollista ottaa miehen nimeä) eikä se espanja nyt taida ihan moderneimmasta päästä olla muine tapoineen...
 
[QUOTE="vieras";26028940]En pitänyt omaani rikkoakseni perinteitä vaan sen takia että tykkään omasta sukunimestäni. Olen tottunut siihen enkä keksi mitään syytä miksi mun olisi se pitänyt vaihtaa. En muutenkaan ymmärrä miksi perheellä pitäisi olla sama sukunimi. Espanjassakin nainen pitää naimisiin mennessään aina oman nimensä (ei taida olla lain mukaan edes mahdollista ottaa miehen nimeä) eikä se espanja nyt taida ihan moderneimmasta päästä olla muine tapoineen...[/QUOTE]

Espanjassa kaikilla on sekä isän, että äidin sukunimi. Eli kaikilla ihmisillä on kaksi sukunimeä.
 
Naimisiin mennessä otin yhdysnimen ja esikoisen synnyttyä kaduin koska lapsi sai automaattisesti isän nimen:headwall: Viiden lapsen jälkeen erosimme ja tiputin miehen nimen pois ja vaihdoin lastenkin sukunimen omaani. Seuraavien lasten isän kanssa emme naimisiin menneet joten nuoremmatkin ovat minun sukunimellä. Tämä taitaa kyseistä isää vähän vituttaa kun ei asialle mitään voi:kieh:
 
Nyt menee ihan asian vierestä... Pitäis varmaan mennä nukkumaan, alkaa silmät harittaa aika lailla. Luin tuon otsikon, että "Onko täällä ketään muuta, joka on pitänyt oman sukunimensä ihan vaan peittääkseen rikoksen?" :D
 
Äitini otti oman sukunimensä takaisin,vaikka oli vielä naimisissa.Itse en ole naimisissa,mutta aion kyllä oman sukunimeni pitää vaikka joskus naimisiin menisinkin.
 
omassa sukunimessäni ei oo vikaa, mutta ajattelin silti ottaa miehen sukunimen jahka häitä juhlitaan :D tuntuu hassulta että olen ainut nyt jolla on eri sukunimi. ja miehen sukunimi on erittäin harvinainen suomessa, heitä vain 8 enään jäljellä kantamassa sitä sukunimeä niin ehkä sekin jotenkin vaikuttaa asiaan.

ja en oo ikinä miettiny sen enempää kuka ottaa ja minkä sukunimen vai pitääkö omansa, ei musta mitään erikoista ajateltavaa asiassa.
 

Yhteistyössä