Onko täällä kukaan papin kanssa naimisissa?

[kysely ikä]

Tuli vaan mieleeni, kun telkassa joku juuri sanoi että työ vie paljon perheen aikaa. Pitääkö papin perheen elää jotenkin kurissa ja nuhteessa? Miten juuri tuo aikakäsite? Voiko papin vaimo lähteä viihteelle? Tuntuuko että elää seurakunnan "silmän" alla?

 

[vain lääkäreitä]

täällä miehinä ja halutaan miehiksi.

 

[Pesky Pixie]

No pappihan ei välttämättä ollenkaan asu omassa seurakunnassaan. Että välttämättä ei joudu sillä lailla ihan oman seurakunnan silmän alla elämään. =) Totta kai papin vaimo voi lähteä viihteelle, pappikin voi!

 

[Joe80]

Eipä ole papeista kokemusta, mutta on varmasti melko viikonloppupainotteista työtä: ristiäiset, häät ja hautajaiset jumalanpalvelusten lisäksi.

 

[Ei kuitenkaan niin]

Mun isä on pappi ja täys p*ska |O Ehkä se ei oo ammatista kiinni kuitenkaan, miten elämä hänen kanssaan sujuu..

 

[mie]

mulla on pappi-mies. kyllä työ vie paljon aikaa, mutta ehkä juuri siksi että se on niin epäsäännöllistä ja vaohtelevaa. käsitykset papista ja hänen perheestään ovat muuttuneet varmasti ajan myötä paljon, mutta edelleen on myös niitä jotka ajattelee tyyliin että papin perhe on jotenkin "pyhempi"... ja odotukset on sen mukaiset. itse pyrin elämään omana itsenäni ja se vähentää ehkä vähän paineita siitä että seurakuntalaiset valvoo... viihteelle en kaipaa, iloni ja rentoutukseni saan muualta..

 

[hiirimatto]

Ainakin vanhempieni naapurissa asuva pappisperhe elää aivan normaalia lapsiperheen elämää. Käyvät samallalailla naapureissa illanvietoissa jne. Viihteellä käymisestä en tiedä. Perheessä siis molemmat pappeja, rouva on meidän vihkipappi.

 

[ap]

No pappihan ei välttämättä ollenkaan asu omassa seurakunnassaan. Että välttämättä ei joudu sillä lailla ihan oman seurakunnan silmän alla elämään. =) Totta kai papin vaimo voi lähteä viihteelle, pappikin voi!

Mut jos ottaa muutakin kuin kolaa? Yhdessä pikku srk pappi joutui lähes boikottiin kun kävi kaljalla. Mun mielestä se oli niin tiukkapipoista ja tekopyhää työyhteisön puolelta.

 

[vieras]

Ystäväni oli aikoinaan seurakunnan nuoriso-ohjaajana eikä omasta mielestään "voinut" lähteä esim. bändien keikoille... tästä keskusteltiin pitkään ja hartaasti kun itse olin eri mieltä.

Toisaalta lähipaikkakunnan nuorisopappi osallitui vastaaviin tilaisuuksiin ilman mitään ongelmia.

 

[Vieras]

Oletan että pappi elää niinkun seurakuntaansa opettaa. Papin kuuluisi näyttää myös esimerkkiä, tai puheistaan menee pohja. Leipäpapit onki sitte taas toinen juttu

 

[ap]

mulla on pappi-mies. kyllä työ vie paljon aikaa, mutta ehkä juuri siksi että se on niin epäsäännöllistä ja vaohtelevaa. käsitykset papista ja hänen perheestään ovat muuttuneet varmasti ajan myötä paljon, mutta edelleen on myös niitä jotka ajattelee tyyliin että papin perhe on jotenkin "pyhempi"... ja odotukset on sen mukaiset. itse pyrin elämään omana itsenäni ja se vähentää ehkä vähän paineita siitä että seurakuntalaiset valvoo... viihteelle en kaipaa, iloni ja rentoutukseni saan muualta..

Kun tapasitte olitko jo uskossa, tai miten sun uskonkäsitys on mahd. muuttunut miehesi kanssa.

 

[Pesky Pixie]

Mut jos ottaa muutakin kuin kolaa? Yhdessä pikku srk pappi joutui lähes boikottiin kun kävi kaljalla. Mun mielestä se oli niin tiukkapipoista ja tekopyhää työyhteisön puolelta.

No se on kyllä tekopyhää. Mutta kyllä mä olen meidän seurakunnassa istunut rantabaarissa samassa pöydässä yhden seurakunnan papin kanssa, ja kaljatuoppi sillä ole nenän edessä. No juu, mutta tästä mulle kerran puhui taas kaupungin tk:n lääkärikin, joka itse asuu paikkakunnalla, että sen verran tunnettu ja seurattu ihminen hänkin on, että ei ihan konttauskunnossa voi lähteä kotiin. Siis varmaan monessa muussakin ammatissa voi olla tuo sama "valvovan silmän alla"-olo.

 

[mie]

mulla on pappi-mies. kyllä työ vie paljon aikaa, mutta ehkä juuri siksi että se on niin epäsäännöllistä ja vaohtelevaa. käsitykset papista ja hänen perheestään ovat muuttuneet varmasti ajan myötä paljon, mutta edelleen on myös niitä jotka ajattelee tyyliin että papin perhe on jotenkin "pyhempi"... ja odotukset on sen mukaiset. itse pyrin elämään omana itsenäni ja se vähentää ehkä vähän paineita siitä että seurakuntalaiset valvoo... viihteelle en kaipaa, iloni ja rentoutukseni saan muualta..

Kun tapasitte olitko jo uskossa, tai miten sun uskonkäsitys on mahd. muuttunut miehesi kanssa.

no minä en osaa sanoa tarkkaa päivää milloin olen tullut uskoon, mutta sanoisinko että varsinaisen uskonratkaisun olen tehnyt seurustelun alkuaikoina. usko on syventynyt näiden vuosien aikana paljon, ensisijaisesti en pidä sitä mieheni ansiona, koska usko on henkilökohtainen asia, mutta olenhan tietty kuunnellut mieheni saarnoja ja sitä kautta saanut opetusta ja ajattelemisen aihetta... sillä tavala on myös muuttunut, etten kaipaa enää elämäntapaani ennen uskoontuloa.

 

[ap]

Ystäväni oli aikoinaan seurakunnan nuoriso-ohjaajana eikä omasta mielestään "voinut" lähteä esim. bändien keikoille... tästä keskusteltiin pitkään ja hartaasti kun itse olin eri mieltä.

Toisaalta lähipaikkakunnan nuorisopappi osallitui vastaaviin tilaisuuksiin ilman mitään ongelmia.

Eli jonkinlaisia "uhrauksia" joutuu tekemään yksityiselämässään. Ja sitten jos menee keikalle niin pitäis valkata ettei lyyriikan sanoma ole väärä.