onko täällä muita äitejä jotka istuvat pyörätuolissa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nytharmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No en halua sitä täälä mustana paljastaa. en häpeä asiaa enään niinkään paljon mitä ennen mutta silti tän palstan tuntien on asioita mitä täällä ei kannate paljastaa:(
 
Oletko siis, ap, halvaantunut? Muistatko kolarista ja sen jälkeisistä fiiliksistä mitään? Anteeksi utelu, mut oon itse ollut pahassa kolarissa ja toipuminen oli epävarmaa, vieläkin vaivaa selkä ja jalat, vaikka noin pahasti ei käynytkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No en halua sitä täälä mustana paljastaa. en häpeä asiaa enään niinkään paljon mitä ennen mutta silti tän palstan tuntien on asioita mitä täällä ei kannate paljastaa:(

Se on kyllä totta. :/ Monesti on käynyt niin, että joku on tehnyt ihan normiaiheesta aloituksen, innoissaan tai muuten vaan, ja on tullut ihan lytätyksi. Mullekin tuli mieleen, että eihän siinä mitään pahaa ole, että käyttää pyörätuolia, mutta ymmärrän kyllä tarkemmin ajateltuna, ettei sitä haluaa julkisesti paljastaa.
 
minulla vamma on lannerangassa ja pieni vaurio rintarnagan aleueella. alaraajat halvaantuneet.
kolarista en muista paljon mitään jotain hämäriä muistikuvia ennen kolaria ja tuntuu että ajan myötä nekin alkavat hälvenemään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja noh:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No en halua sitä täälä mustana paljastaa. en häpeä asiaa enään niinkään paljon mitä ennen mutta silti tän palstan tuntien on asioita mitä täällä ei kannate paljastaa:(

:/

Täällä palstalla on kyllä todella paljon idiootteja! :( Itse en tunne henkilökohtaisesti, mutta tiedän omilta kyliltäni naisen, joka on pyörätuolissa ja hänella on 6 lasta. Ilmeisesti hän on pärjännyt hyvin. Hyvä, että et tunne enää paljoa hävettävää, koska eihän siinä ole kerrassaan mitään hävettävää! Toivottavasti pääset lopustakin häpeästä eroon! :)
 
ja kolarin jälkeiset fiilikset olvat todella mustan peitossa ne ensimmäiset päivät kun aloin heräämään. sairaalasta muistan kirkkaasti ainoastaan sen kun minulle sanottiin että en ikinä enään voi kävellä. sillon meillä oli esikoinen 2 v ja kuopus 1v ja mietin vain ensimmäisenä että miten voin enään heitä hoitaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja zuku:
:hug: ihan varmasti ku yks kaks otetaan kävelemisen taito pois, ni se on kovakolaus kelle tahansa.. :hug:

juu eipä sitä niinkään yksinkertaista taitoa osaa arvostaa ennenkun se pois viedään. en itsekkään sitä osannut aiemmin arvostaa. saati en olisi voinut kuvitella itkeväni kun on niin ikävä KÄVELEMISTÄ. ei tosin enään samalla tavalla kun ensimmäisinä vuosina. nykyään välistä tulee hetkiä jolloin mietin olenko ainut tai jos päiväkodin joulujuhlan jälkeen lapselle naurettu xxxxx äiti on vammanen sillon tulee paha olo ja mietin hirveästi asioita.
 
Mä tiedän muutaman vauvan ja pikkulapsen pyörätuolissa olevan äidin. En näe mitään ongelmaa. Sitä paitsi avustajat on keksitty :).
Ihanin ja kohteliain pikkutyttö mitä tiedän on eräällä rullatuolissa olevalla äidillä. Minulla ainakaan ei ole mitään negaatiota asiaa kohtaan. Enkä myöskään sääli vaan iloitsen kun äitiys onnistuu siinä missä muillakin. Uskon että lapset voivat jopa olla empatiakykyisempiä kun äiti on pyörätuolissa ja lapsi oppii auttamaan ja ymmärtämään ehkä jopa paremmin kuin monilla muilla.

 
juu ihan hyvin pärjään lasten kanssa. nyttenkin viikko ollaan oltu kotona päivät kolmisin ja ei mitään ongelmaa. meillä on rakentamis vaiheessa suunniteltu koti niin että pystyn tällä liikkumaan ja tekemään normaali arjen askareita. pesen pyykkiä ja laitan niitä kuivamaan, laitan ruokaa yms. ihan kuten missä tahansa perheessä aikuiset.
kapuuaan en yksin pääse ja pesulla tarvitsen apua mieheltä. kotiapu käy 2 kertaa viikossa kun opin itse katetroimaan niin ei tarvitse jokapäivä käydä.
 
vähän ohi aiheen. mutta ex sai joskus kamalan raivo / mustasukkasuus kohtauksen kun jäin tuijottamaan liian pitkään tuolissa istuvaa naista. en tuolia vaan istujaa :p
kyseessä ei ole mikään omituisuus vaan henkilö nyt vaan oli sen näkönen että ei voinu olla katsomatta :attn:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja zuku:
:hug: ihan varmasti ku yks kaks otetaan kävelemisen taito pois, ni se on kovakolaus kelle tahansa.. :hug:

juu eipä sitä niinkään yksinkertaista taitoa osaa arvostaa ennenkun se pois viedään. en itsekkään sitä osannut aiemmin arvostaa. saati en olisi voinut kuvitella itkeväni kun on niin ikävä KÄVELEMISTÄ. ei tosin enään samalla tavalla kun ensimmäisinä vuosina. nykyään välistä tulee hetkiä jolloin mietin olenko ainut tai jos päiväkodin joulujuhlan jälkeen lapselle naurettu xxxxx äiti on vammanen sillon tulee paha olo ja mietin hirveästi asioita.

Minkäikäisiä lapsesi nyt ovat? Todella kurjaa kuulla, että lapsillesi on asiasta naurettu. Oletko puhunut asiasta päiväkodissa? Minun mielestä tuollainen asia kuin vammaisuus olisi kyllä ihan hyvä asia käsitellä yhteisesti päiväkodissa. Jokin teemapäivä tyylinen juttu. Erityisesti juuri tilanteessa, jossa jonkun lapsen läheinen on vammautunut tms. Se olisi juuri sitä tapa- ja suvaitsevaisuuskasvatusta parhaimmillaan :)

Miten omat lapsesi suhtautuvat pyörätuoliin? Tai siis oletan, että he pitävät sitä täysin luonnollisena osana äitiä, kun olivat aika pieniä kolarin sattuessa. Mutta tarkoitan, että ovatko he kyseenalaistaneet asiaa, tai ihmetelleet muiden lasten kommentteja yms.?
 
Alkuperäinen kirjoittaja BKM:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
vastaatko yleisesti kaikkien puolesta vai vain itsesi?

Björn vaan kiukuttelee. :D On täällä varmasti muitakin, joilla on pyörätuoli käytössä, miksipäs ei olisi. :)

Herra jumala, toiko on "vaan kiukuttelua"! Ala-arvoista aloittajaa kohtaan, mutta jonkun mielestä vaan kivaa pikku kiukuttelua. Inhottava olo tulee siitä, että näitä vielä selitetään parhain päin.
 

Yhteistyössä