Onko täällä muita ex-VL-äitejä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elämäni paras päätös
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vielä en ihan äiti ole, kun vasta odotan esikoista, mutta ex vl olen. Tai no voiko olla vl jos ei ole koskaan halunnut saati ymmärtänyt koko asiaa ja siihen on vaan syntynyt. Olinkohan 13-vuotias kun siitä lahkosta irtaantuin lopullisesti, epävirallisesti olin "eronnut" siitä jo vuosia aiemmin. Kun olin aika nuori niin en koe että lapsuus ja aikuisuus olisi jotenkin eriparia. Eikä meillä kotona muutenkaan ole koskaan mitenkään tiukasti oltu uskovaisia ja äidin suvusta puolet eivät ole vl niin on ollut sillain helppoa eikä ole mitenkään musta lammas olo toisin olisi varmasti serkkujen perheessä jossa niiden isä on puhuja ja muutenkin tuntuu vähän "tiukkiselämältä" uskonnon suhteen.

Yhdelle kysyjälle: En ole koskaan ajatellut tuon lahkon olevan mikään ainoa oikea. En ole koskaan uskonut Jeesukseen/jumalaan, yläasteen uskontotunnilla vasta tiesin että ne on eri satuhahmoja. Olen nykyään ateisti enkä tippaakaan uskonnollinen.
 
Mä en oo (vielä?) ex-vl mutta pohtinut olen kauan. En vaan uskalla. Mua ei pelota yhtään se miten muut siihen suhtautuu, pelkään vaan, että joudun koko elämän pelkäämään mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.
 
Ajatteletteko te koskaan, että mitä jos kuitenkin se usko oli se oikea? Uskotteko Jumalaan enää ollenkaan, kyseenalaistatteko koko Jumalan vai vain lestadiolaisuuden?

1. Itse asiassa mä en luottanut silloin uskovaisena olelssanikaan siihen oppiin että vaniin vl uskovaiset olisivat joku "ainoa oikea usko". Se on ajatuksena jo niin pöyhkeä ja pöjä ettei se minuun uponnut vaikak vl koti olikin.

2. Kun lähin uskosta olin 17 enkä sillon ajatellut jumalia ihmeemmin, halusin mahd kauas niistä jutuista. Nyt keski-iässä kun lapsetkin kävivät ptu-leirin olen lukenut paljon yhtä aja toista ja hengellisiä miettinyt. en kaipaa mitään yhteisöä omalle hengellisyydelleni, ja olen jättänyt myös kirkon. Jumala ei ole minulle partaukko eikä mikään semmonen joka vaikuttaisi käytännön asioihin mitä tapahtuu- se käsite on jotain mitä ei voi käsittää eikä siinä muut ihmiset ole sen viisaampia. En ole ateistikaan mutta en normi jumalauskovainenkaan.

Tämä vastauksena sinun kysymykseen... :-)
 
Mä en oo (vielä?) ex-vl mutta pohtinut olen kauan. En vaan uskalla. Mua ei pelota yhtään se miten muut siihen suhtautuu, pelkään vaan, että joudun koko elämän pelkäämään mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.

Jokaisen on ne pohdinnat käytävä itse läpi. tärkeintä onkin ratkaisujen OMAKOHTAISUUS ja aitous. Terho Pursiainen on kirjoittanut hirmusen viisasti siitä miten se tuhoaa ihmisen kkuolemattoman sielun jos menee vain toisten mukaan mukautuen eikä ratkaise asioita ja kantaansa aidosti just niin kuin itse kokee ja tuntee. Joukkosiuisuus on se mikä on varsinaisesti syntiä... sillä silloin ihmisestä kasvaa epärehellinen omalle sielulleen.

Itte sain paljon pureksittavaa ja oivalluksia Pursiaisen ajatuksista:
Kuolemansynnit 3: onko rauhanyhdistys addiktatuuri?
 
Täällä myös yksi ex-vl.
Lapsuus meni niissä piireissä, osa nuoruutta, sitten se riitti. Ahdistus kävi niin suureksi, heidän piirinsä olivat "syyttävät", koska kotiväestäni kaikki ei kyseiseen lahkoon kuuluneet, joten "paremmat" vl pitivät meidän perhettä ns. huonompana, koska osa oli jo uskonsa kieltänyt.
Roikuin niissä piireissä viimeiset vuodet vähän kuin pakosta, en uskaltanut uskoani kieltää, mutta sisälläni olin uskoni jo vuosia sitten kieltänyt. Mutta nyt olen kotipaikkani vl-piireissä "leimattu" ihminen, koska en heihin enää halua kuulua. Onneksi asun kaukana kyseisestä paikkakunnasta, pikku pohjois-pohjanmaan kunta - ahdasmielinen seutu - en ikinä, enkä koskaan missään tilanteessa sinne enää palais...
Nyt olen naimisissa miehen kanssa, jonka suvussakaan ei ole vl yhtään. JESSS! ;)
Ja onnekseni vanhempanikin ovat uskon kieltäneet, ja sen myötä perheemme on lähentynyt huomattavasti! :) Nyt olemme onnellisia, ilman pakottavaa, kahlitsevaa ja ahdistavaa uskontoa!

Merijärvi? Pyhäjoki? Oulunsalo? =)
 
Mä en oo (vielä?) ex-vl mutta pohtinut olen kauan. En vaan uskalla. Mua ei pelota yhtään se miten muut siihen suhtautuu, pelkään vaan, että joudun koko elämän pelkäämään mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.

Mitä pelkään tai mistä pelkosi johtuu? Onko sinut "peloteltu" seurakunnassa, että jos et ole vl, et pelastu?

Voin kertoa ihan näin tavismaallikkouskovaisena, että vanskut eivät ole ainoita, jotka pelastuvat. Jo ihan siitä syystä, että maailmassa on n. 5 miljardia ihmistä, niin on jotenkin vaikea uskoa, että Jumala loisi tällaisen ihmiskunnan ja pelastasi niin pienen osan ihmisistä... eikä yhtään ihmistä olisi pelastunut ennen vanskuseurakuntien muodostumista... =)

Se, mikä pelastaa sinut helvetiltä on minun käsityksen mukaan sinun oma hyvyytesi ja omat tekosi, kuinka elämäsi elät. Uskon, että se riittää. Itsellä on vielä usko Jumalaan ja Jeesukseen tuossa mukana. Mutta en usko, että kaikki maailman hindut, muslimit, buddhalaiset ja juutalaiset olis väärässä... Siksi ennemminkin uskon tuohon, että omien tekojensa mukaan pääsee joko taivaaseen tai helvettiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuo äskeinen;21906313:
Mitä pelkään tai mistä pelkosi johtuu? Onko sinut "peloteltu" seurakunnassa, että jos et ole vl, et pelastu?

Voin kertoa ihan näin tavismaallikkouskovaisena, että vanskut eivät ole ainoita, jotka pelastuvat. Jo ihan siitä syystä, että maailmassa on n. 5 miljardia ihmistä, niin on jotenkin vaikea uskoa, että Jumala loisi tällaisen ihmiskunnan ja pelastasi niin pienen osan ihmisistä... eikä yhtään ihmistä olisi pelastunut ennen vanskuseurakuntien muodostumista... =)

Se, mikä pelastaa sinut helvetiltä on minun käsityksen mukaan sinun oma hyvyytesi ja omat tekosi, kuinka elämäsi elät. Uskon, että se riittää. Itsellä on vielä usko Jumalaan ja Jeesukseen tuossa mukana. Mutta en usko, että kaikki maailman hindut, muslimit, buddhalaiset ja juutalaiset olis väärässä... Siksi ennemminkin uskon tuohon, että omien tekojensa mukaan pääsee joko taivaaseen tai helvettiin.

Tuanoi... kiitos sinulle kirjoituksestasi jossa oli paljon hyviä ajatuksia. Rohkaisua ei saa koskaan liikaa mitä tulee henkilökohtaiseen uskoon, ja irrottautumiseen lestadiolaisuuden hetteiköstä.

Mutta yksi juttu... nuo hyvät teot...kyllä ja ei jos minulta kysyttäis. No ei kukaa kysynyt mutta näpyttelenpä täsäs aikani kuluksi jotain. :-)

Ihmisen taipuminen huolehtimaan lähimmäisistään eli lähimmäisenrakkaus on niitä tekoja joihin Jeesus ehdottomsti opastaa Vuorisaarnassa. "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, siinä on laki ja profeetet", sanoi Jeesus. ja kuvatessaan Viimeistä tuomiota Markuksen evankeliumissa hän osoittaa: "Se mitä te teitte heille, sen te teitte minulle..."

MUTTA pelastus ei ole seuraamus siitä että pidämme toisistamme huolta, autamme vanhuksia, hoidamme sairaita, huolehdimme että kaikilla lapsilla on hyvä ja turvallinen lapsuus.

Siis Raamatun mukaan me olemme kokovikaisia, umpisyntisiä silti... mutta Jumala joka on meidät luonut, armahtaa meidät YKSIN ARMOSTA. Meillä ei edes ole mitään sellaista Jumalalle annettavaa jonka tarpeessa hän olisi...

Ehkäisemättömyys tai kieltäytyminen tanssista ei vie ihmistä yhtään lähemmäksi pelastusta. Kumpaakaan ei Jumala ole Raamatussa myöskään synniksi julistanut...

Paavali kirjoitti galatalaiskirjeessä:
"Tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii.”

Paavali varoitti vielä tekemästä “tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan.” (Gal 2:1, 11-21.)

Niin että yritetään pitää kaikista huolta ja uskotaan itsemme autuaiksi tämmöisenämme, sillä armo ja taivaspaikak ovat silkkaa lahjaa... rauhaa kaiklle!
 
Täällä kans yks ex-vl. Kielsin 9 vuotta sitten, nyt avoliitossa ja meillä kaksi lasta.

Mun eroamista helpotti isäni uskon kieltäminen muutama vuosi minua aikaisemmin. Olen myös esikoinen ja toimin tässä asiassa "tienavaajana", minun jälkeeni 8-lapsisesta perheestämme viisi muutakin on "kieltänyt uskonsa".
 
[QUOTE="leppis";21914469]Täällä kans yks ex-vl. Kielsin 9 vuotta sitten, nyt avoliitossa ja meillä kaksi lasta.

Mun eroamista helpotti isäni uskon kieltäminen muutama vuosi minua aikaisemmin. Olen myös esikoinen ja toimin tässä asiassa "tienavaajana", minun jälkeeni 8-lapsisesta perheestämme viisi muutakin on "kieltänyt uskonsa".[/QUOTE]

Hirmu mielenkiintoista että sinun isä kielsi uskon vaikka oli perheellinen vl. Yleensä sellaista ei tapahdu enää keski-iässä kun ihmiset on niin tuhansin sitein kiinni yhteisössä. Rauhanyhdisyksestä lähtö on sitä vaikeampaa mitä picdempään on sen piirissä elellyt.

Mitä nuorempana lähtee sitä helpompaa. Ja tietty se on onnellista jos ei vanhemmat enää ole vl niin saa tukea kotoa.

Hyvää jatkoa sinulle ja onnelista perhe-elämää lastenne kanssa!
 
Tämä on huippumielenkiintoinen ketju. Eihän se sopeutuminen "toisenlaiseen" eli tavalliseen suomalaiseen elämään vl-yhteisön jälkeen kaikil tasuju ihna käden käänteessä. Mukaan tulee se että on käytävä läpi läheiset ihmissuhteet ihminen ihmiseltä, koska ei ole mitenkään sanottua, että vl sukulaiset ja ystävät sietäisivät poislähtijää enää ratkaisun jälkeen. Se paljon puhuttu rakkaus kun joillakin lpppuu sihe.

Toisaalta ei liikkeestä erovakaan aina edes halua olla tekemisissä vl:ien kanssa, koska muistot saattavat ola liiian kipeitä ja ahdistavia. kaipaa etäisyyttä ja omaa rauhaa olla ja opetella elämään omana itsenään.

Voi ihmetellä, onko elämää rauhanyhdistyksen jälkeen:
https://freepathways.wordpress.com/2010/05/23/rauhanyhdistyksen-jalkeen/

Vertaistuki netissä ja myös tapaamiset entisten vl:ien kanssa tuovat rohkeutta ja antavat myös tietoa siitä mistä vl-uskossa on kysymys. Millaiset psykologiset hallintakeinot sieläl on käytössä jne.
 
Olisinpa lahtenyt sieltä jo nuorena. Torvelo lähdin aikuisena ja äitinä. Onneksi mies oli samaa mieltä ja yhtä kyrpiintynyt koko touhuun. Yhteinen päätös, vuosien harkinnan tulos, pelottava, mutta niin odotettu vapautus. Se mitä siitä seurasi, ei ole lastenkuultavaa, mutta hengissä ollaan vielä.:D

Onneksi lähdimme, onneksi ennen lasten kouluunmenoa. Heillä on normaali elämä, normaali huoleton lapsuus ilman pelkoa kauheasta taivaan isästä, joka koko ajan katsoo ja kohta rankaisee.

En ole uskonut ikinä, usko ja minä emme kohdanneet koskaan. Vihasin seuroja, vihasin ihmisiä, vihasin työvuoroja, vihasin "emmehän me edes halua" -tyyppisiä ohjeita, vihasin koko elämää, epäreiluutta, ihan kaikkea.

Uskon kieltäminen teki minust uuden ihmisen. Tuli hyvä olo. Olen todella onnellinen ihminen.
 
[QUOTE="vieras";22143169]Olisinpa lahtenyt sieltä jo nuorena. Torvelo lähdin aikuisena ja äitinä. Onneksi mies oli samaa mieltä ja yhtä kyrpiintynyt koko touhuun. Yhteinen päätös, vuosien harkinnan tulos, pelottava, mutta niin odotettu vapautus. Se mitä siitä seurasi, ei ole lastenkuultavaa, mutta hengissä ollaan vielä.:D

Onneksi lähdimme, onneksi ennen lasten kouluunmenoa. Heillä on normaali elämä, normaali huoleton lapsuus ilman pelkoa kauheasta taivaan isästä, joka koko ajan katsoo ja kohta rankaisee.

En ole uskonut ikinä, usko ja minä emme kohdanneet koskaan. Vihasin seuroja, vihasin ihmisiä, vihasin työvuoroja, vihasin "emmehän me edes halua" -tyyppisiä ohjeita, vihasin koko elämää, epäreiluutta, ihan kaikkea.

Uskon kieltäminen teki minust uuden ihmisen. Tuli hyvä olo. Olen todella onnellinen ihminen.[/QUOTE]

onnittelut!
 
[QUOTE="vieras";22143169]Olisinpa lahtenyt sieltä jo nuorena. Torvelo lähdin aikuisena ja äitinä. Onneksi mies oli samaa mieltä ja yhtä kyrpiintynyt koko touhuun. Yhteinen päätös, vuosien harkinnan tulos, pelottava, mutta niin odotettu vapautus. Se mitä siitä seurasi, ei ole lastenkuultavaa, mutta hengissä ollaan vielä.:D

Onneksi lähdimme, onneksi ennen lasten kouluunmenoa. Heillä on normaali elämä, normaali huoleton lapsuus ilman pelkoa kauheasta taivaan isästä, joka koko ajan katsoo ja kohta rankaisee.

En ole uskonut ikinä, usko ja minä emme kohdanneet koskaan. Vihasin seuroja, vihasin ihmisiä, vihasin työvuoroja, vihasin "emmehän me edes halua" -tyyppisiä ohjeita, vihasin koko elämää, epäreiluutta, ihan kaikkea.

Uskon kieltäminen teki minust uuden ihmisen. Tuli hyvä olo. Olen todella onnellinen ihminen.[/QUOTE]

Minäkin yhdyn onnitteluihin!

Oli mielenkiintoista lukea sinun ja perheesi kokemuksista... vaikka kaikki ei sopinutkana lasten korville. :-D

Rajua se irrottautumisvaihe oli meillekin. Oltiin silloin vasta avioituneet. Me ei seurusteluaikana rohjettu edes keskenämme jutella siitä että ei oikeasti uskottu niihin "emmehän me halua" juttuihin. Hullua, sillä just silloinhan pitäisi käydä sielun sisimmät läpi, ennen avioliittoa. Mutta se oli kumpaakin pelottanut. naimisiin mentyämme aloimme lähentyä henkisesti. Sitten vaan ruvettiin yks ilta seuroista kotia tultua jutteleen, niin suoraan kuin ihminen suoraan voi puhua. oteettiin asia kerrallaan käsittelyyn. Lopulta havaittiin että oltiin pitkälle samalla alilla epäilty koko rakennelmaa jo vuosien ajan.

Oltiin onnellisia siitä ettei mennyt pahemmin ajatukset ristiin. Kun meitä oli kaksi, oli se "uskon kieltäminen" ja siitä seurannut painostus helpompi kestää kuin yksin. Ruvettiin silloin myös odottama.an esikoista ja tuli muuta ajateltavaa riitätmiin. Oli vaan helpotus kun ei tarvinnut mennä joka hiton viikoloppu kuluttamana tuntikausia aikaa seuroissa.

Nyt ollaan onnellisa, tavallista mutta ihanan tasapainoista ja mukavaa arkielämää elävä perhe. kaksi lastamme saattavat saada vielä joskus sisaruksen jahka tässä ehditään. Mutta ikinä heitä ei panna mihinkään rauhanyhdistyksen "koraanikouluun" eikä muutoinkaan aivopestä mihinkään uskontoon. kerromme heille mitä itse ajattelemme ja kerromme myös että on olemassa muitakin ajattelutapoja. Mutta saavat käysä koulunsa ja valita harrastuksensa lahajojensa ja taipumustensa mukaan.

Onni on saada elää vapaana kyttäyksestä ja typeristä vaatimuksista.

Onkohan se niin että sitä parempi mitä nuorempana lähtee pois rauhanyhdistykseltä.
 
[QUOTE="leppis";21914469]Täällä kans yks ex-vl. Kielsin 9 vuotta sitten, nyt avoliitossa ja meillä kaksi lasta.

Mun eroamista helpotti isäni uskon kieltäminen muutama vuosi minua aikaisemmin. Olen myös esikoinen ja toimin tässä asiassa "tienavaajana", minun jälkeeni 8-lapsisesta perheestämme viisi muutakin on "kieltänyt uskonsa".[/QUOTE]

Nuoria miehiä lähtee enemmän kuin sinkkuanisia. Nuoria perheitä lähtee kansa aika paljon ainakin täällä Itä-Suomessa päin.

Liikkeen jäsenmäärä on SRK:n ommankin ilmoiutksen mukaan pysynyt suurinpiirtein samana vuosia vaikka perheet ovat suuria:
Nuoret jättävät vanhoillislestadiolaisuuden – suuri syntyvyys ei kasvata jäsenmäärää
 
Mä en oo (vielä?) ex-vl mutta pohtinut olen kauan. En vaan uskalla. Mua ei pelota yhtään se miten muut siihen suhtautuu, pelkään vaan, että joudun koko elämän pelkäämään mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.

Ei tulis mieleenkään pelätä sellaista, mitä ei ole eolemassakaan! Ne on ihmisen keksimiä juttuja ja siinäpä se saattaa vilahtaa koko elämä elämättä:-(

"Sybti on väärässä uomassa virtaavaa energiaa" - augustinus -
 
Jokaisen on ne pohdinnat käytävä itse läpi. tärkeintä onkin ratkaisujen OMAKOHTAISUUS ja aitous. Terho Pursiainen on kirjoittanut hirmusen viisasti siitä miten se tuhoaa ihmisen kkuolemattoman sielun jos menee vain toisten mukaan mukautuen eikä ratkaise asioita ja kantaansa aidosti just niin kuin itse kokee ja tuntee. Joukkosiuisuus on se mikä on varsinaisesti syntiä... sillä silloin ihmisestä kasvaa epärehellinen omalle sielulleen.

Itte sain paljon pureksittavaa ja oivalluksia Pursiaisen ajatuksista:
Kuolemansynnit 3: onko rauhanyhdistys addiktatuuri?

Mut kiitos linkistä! Ei olis muuten tullut luettua koskaan... Ihan pahaa tekee, kun ei kukaan ole auttanut lasta:-(

"Jumalan luonto on ympyrä, jonka keskus on kaikkialla eikä kehä missään" - Empedokles -


Kyllä on ihminen muotoillu kaiken omiin tarkoituksiinsa ja terrosisoi niillä lapsiaankin! En halua taivaspaikkaa, jos siellä on tuollaisia tyyppejä yhtäkään! (en tosin sellaista usko olevankaan, mut silti)
 
Ei tulis mieleenkään pelätä sellaista, mitä ei ole eolemassakaan! Ne on ihmisen keksimiä juttuja ja siinäpä se saattaa vilahtaa koko elämä elämättä:-(

"Sybti on väärässä uomassa virtaavaa energiaa" - augustinus -

Usko on uskon asia ja jokainen uskoo, mitä uskoo.... Mutta siinä olen samaa mieltä, että turha murehtia sitä, mistä ei mitään tiedä.

Ja itse uskon, että jos Jumala on, on Hän aika pikkumainen, jos Hän jaottelee ihmisiä kuten ihminen. Jumalalle, kaikkivaltiaalle, on minun ajatusmaailmassani ihan sama, kutsuuko Häntä nyt vaikka jahveksi tai allahiksi tai kuuluuko luterilaisiin tai hinduihin tai lestadiolaisiin. Hyvä ihminen on hyvä ihminen.
 

Yhteistyössä