D
dsdsfdf
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:Alkuperäinen kirjoittaja Elopompelo:Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja harmaa :No meillä on juuri tilanne, että yritetään erota..Mutta vaikka tiedän,etten saa suhteesta mitään,niin silti tuntuu NIIN PAHALTA...Kolme yhteistä pientä lasta, ne mietityttää eniten...Ja oma sydänkin kaipaa, vaikka tosiaan syytä ei olisi
No mutta eikö ero olis parempi lapsilleki. Ei kannata ajatella "lasten takia yritämme olla yhdessä". Ajattele "lasten takia eroamme, koska se on lapsille paras"
No niin yritän ajatellakin,mutta mietin miten paljon lapsiin sitten vaikuttaa jatkuva eri osotteiden välillä ravaaminen...Toisessa paikkaa ne kaipaa äitiä, toisessa isää...Ei kiva tilanne. Ja yksinkään en pärjää
Miten niin et pärjää? Ja toisaalta - ei meistä kukaan ihan yksi pärjää.
Siksi kun kaikki kolme on vielä erittäin pieniä -ja mulla on vaan kaksi kättä. Yöllä pienin herää n.5-10krt yössä ja keskimmäinen saman verran..en voi palvella kahta samaa aikaa,enkä varmaan kovin kauan jaksaisikaan. Mun lapset on kaukana "helpoista", niin päivällä kun yölläkin.
Lapsilla on univaikeuksia juuri sen takia, kun he oireilevat vaikeita kotioloja. Omat painajaiseni loppuivat, kun äitini tajusi ottaa eron. Siitä päivästä alkoi onnellinen lapsuus. Elämää isän kotona ollessa en halua muistella, se oli niin ahdistavaa. Kiitos äidilleni, että hän tajusi erota ajoissa, eikä jäänyt liittoon kitkuttelemaan 'lasten takia'.
