Onko täällä muita SUORITTAJAäitejä?

[elämänsuorittaja]

Eli siis naisia, jotka kokevat suorittavansa elämää ja vaativat itseltään ehkä liikaa...Täällä yksi sellainen, joka joutuu aika ajoin tekemään vähän arviointia siitä, että mitä voi itseltään (ja muilta) vaatia ja mitä ei...Meillä neljä lasta (kaikki vielä alle 9v), joista pienin vielä vauva. Elämä täyttyy arkipyörityksestä harrastuksineen (kahdella lapsella 3 säännöllistä harrastusta ja itsellä ja miehellä myös pari) Lisäksi vielä oma etäopiskelu ja rakentaminen kesken. Tuntuu, että ei repeä kaikkeen. Yöllä joutuu heräilemään pienen takia välillä...Miksi esimerkiksi sitä vaatii itseltään, että pitää tämän kaiken keskellä opiskella? Esim. juuri nyt mulla "vapaatunti". Mies lähti lasten kanssa asioille ja kotona on harvinainen RAUHA. Mun pitäisi nyt ottaa opiskelukirja käteen ja alkaa tekemään jotain helkkarin esseetä? Kukaan ei käske, pakkoa ei ole, itse vain olen itseni pahin piiskaaja...Olen siis akateemisen tutkinnon vuosia sitten tehnyt, mutta pätkätyöläinen ja siksi on opiskeltava lisää...Onko muita tällaisia?

 

[Äippä]

No itse en jaksais ainakaan rakentaa tuonikäisten kanssa, saati opiskella. Onneksi tuli jatko-opinnot tehtyä ennen lapsia ja talokin valmistui -lähes- esikoisen ristiäisiin. Voimia sulle oikein kovasti!! Minä kyllä karsisin noista harrastuksista jotain.. eikö noi 3 harrastusta per lapsi ole aika ylisuoritusta..?

 

[vieras]

No kuulostaa siltä, että lapsista kasvatetaan myös hyvää vauhtia sellaisia, että tekemällä jotakin olet hyvä ihminen, muuten et mitään. Karsisin harrastuksia.

 

[ap]

Ei tosiaan ole tuputettu lapsille harrastuksia. Vain koululaiset harrastavat meillä, eivät sentään nämä alle kouluikäiset. Koululaisilla kaksi liikuntaharrastusta ja yksi soittoharrastus. Liikunta on kuitenkin hyvä juttu mielestäni, meillä miehenkin kanssa molemmilla liikuntaharrastus ja se antaa voimia...Rakentaminen on loppusuoralla eli piharakennusta tehdään. Haluttaisiin se projekti vihdoin valmiiksi, koska monta vuotta on mennyt tässä rakennellessa...Sen jälkeen kyllä helpottaa varmasti, kun rakentaminen loppuu (toivottavasti ensi vuonna 2010!) ja lapsetkin jo taas vähän isompia...Ehkäpä tuo mun oma opiskelu on se "turhin" juttu tällä hetkellä, mistä pitäisi karsia....Kysymyksessä siis "vain" täydentäviä korkeakouluopintoja, en mitään tohtorintutkintoa tässä ole pykäämässä sentään!

 

[Äippä]

Ei tosiaan ole tuputettu lapsille harrastuksia. Vain koululaiset harrastavat meillä, eivät sentään nämä alle kouluikäiset. Koululaisilla kaksi liikuntaharrastusta ja yksi soittoharrastus. Liikunta on kuitenkin hyvä juttu mielestäni, meillä miehenkin kanssa molemmilla liikuntaharrastus ja se antaa voimia...Rakentaminen on loppusuoralla eli piharakennusta tehdään. Haluttaisiin se projekti vihdoin valmiiksi, koska monta vuotta on mennyt tässä rakennellessa...Sen jälkeen kyllä helpottaa varmasti, kun rakentaminen loppuu (toivottavasti ensi vuonna 2010!) ja lapsetkin jo taas vähän isompia...Ehkäpä tuo mun oma opiskelu on se "turhin" juttu tällä hetkellä, mistä pitäisi karsia....Kysymyksessä siis "vain" täydentäviä korkeakouluopintoja, en mitään tohtorintutkintoa tässä ole pykäämässä sentään!

No joo, noi liikuntaharrastukset on kyllä tärkeitä oman jaksamisen kannalta. Itse käyn jumpassa ja lenkillä, muuten en jaksaisi. Ehkä sitten ottaisit sen tunnin "rauhan" ja jatkaisin opintoja lopputarkastuksen jälkeen? Ja juu kyllä helpottaa kun ne naulapyssyt laitetaan varastoon, sitten jää vaan ruohonleikkuu.. ja ruohonleikkuu..

 

[Nalkuttava Talonmies]

Olen puuhastelija, mutta en suoranainen suorittaja. Minusta on ihan turhaa pakottaa itseä tekemään asioita - ne tehdään siksi että nautin niistä. Ja jos aika loppuu, niin jostain priorisoidaan pois. Minulla on kotiprojekteja ja harrastuksia ja sitä pidän luonnollisena. Välillä ystävät kyllä ihmettelevät miten ehdin tehdä kaikkea.

Kannattaa oppia priorisomaan, luopumaan tarvittaessa, aikatauluttamaan ja nauttimaan elämästä. Sen opin jo opiskeluaikana, kun tavoitteena oli tehdä normaalia nopeammin opinnot valmiiksi. Opin silloin löysäämään tarvittaessa.