Mä oon sairastanu vakavaa masennusta jo kauan. Ollut jopa osastohoidossa muutaman kerran sen vuoksi. Lääkityksen varassa mentiin, eikä olo helpottunut juurikaan. Sitten yllättäen tulin raskaaksi ja aika oireettomana olen saanut onneksi olla raskauden ajan. Saa nähdä sitten kuinka käy kunhan saan vauvan maailmaan asti. Mies ei kamalasti ole tukenut, välillä jopa pahentanut mm. säätämällä mun selän takana minun ollessa sairaalassa jne. tämän takia emme nyt asukaan yhdessä. Jotenkin yritän nyt sinnitellä suhteessa tulevan lapsemme vuoksi. Tulevaisuus pelottaa minua kyllä, mutta yritän ajatella positiivisesti ja että kyllä elämä kannattelee. Paljon voimaa saa kun ajattelee masuasukkia. Yllättävän vahva ihminen kykenee masennuksenkin keskellä olemaan kun tarve vaatii.