Onko tällainen kummi pakko kutsua synttärikekkereille?

["vieras"]

Pitkäaikainen ystäväni oli yksi niistä ihmisistä, joita pyysin tulevalle lapselleni kummiksi. Hän suostui ja tuntui olevan "tehtävästään" iloinenkin. Ristiäisissä häntä ei kuitenkaan näkynyt (ilmoitti 5 min ennen ristiäisten alkua, ettei olekaan tulossa) eikä ole juuri muutenkaan yhteyttä pidellyt.

Lisäksi hän on käyttäytynyt viime aikoina todella ikävästi sekä minua että lastani kohtaan. Haukkuu ja arvostelee lastani vaikka millä tavalla. Tämä ei liity lapsen käytökseen (ja miten voisikaan, kun ei tämä kummi ole lapsen kanssa yhtään aikaa viettänytkään ja kun kyseessä vielä alle vuoden ikäinen) vaan kaikkeen muuhun; lapsen vaatteisiin, ulkonäköön, taitoihin... milloin mitäkin.

Tämä kaikki haukkuminen on tapahtunut siten, että kummi on taatusti tiennyt loukanneensa minua/pahoittaneensa mieleni, ja tosiaan kyseessä ei mikään oma ylireagoimisenikaan ole, koska useat muut "sivulliset" ovat tämän kummin sanomisia kuunneltuaan todenneet, että kylläpä osaakin puhua törkeästi ja että kylläpä sanoikin ilkeästi. Enpä minä itsestäni niin, mutta tosiaan kun nuo asiat kohdistuu lapseeni, niin...

Nyt sitten ollaan siinä kohtaa vuotta, että lapsen yksivuotissynttärit lähestyy ja tässä sitten kuumeisesti pohdin, mitä tuon kyseisen kummin kanssa teen. En haluaisi toki kummia ja kummilasta tieten tahtoen pitää erilläänkään, mutta eipä tuo kummi toisaalta ole suurempaa kiinnostusta kummilastaan kohtaan osoittanut muutenkaan ja käyttänyt ne harvatkin yhteydenpitonsa ilkeilyyn. Mitä tässä pitäisi tehdä? Tiedän, että on epäkohteliasta jättää kummi kutsumatta, mutta ajatus kutsumisestakaan ei innostaisi tippaakaan. Oikein ahdistaa ajatuskin. Onko tuollainen ihminen pakko kutsua juhliin, jotta ei itse syyllistyisi epäkohteliaisuuteen?

 

["mimi"]

älä kutsu

 

[........................]

En kutsuisi. Mitä tuollaisella kummilla tekee lapsikaan, ei mitään. Lapsella varmaan on toinenkin kummi, lapsi voi häneen luoda hyvän suhteen. Yksi hyvä kummi on ihan riittävä.

 

["vieras"]

kuulostaa siltä kuin kuullaan tarinasta vain toinen puoli ja tunteita pelissä paljon.

Laita vähän esimerkkejä miten tämä kummi on arvostellut/haukkunut lastasi?

 

["a.p"]

En kutsuisi. Mitä tuollaisella kummilla tekee lapsikaan, ei mitään. Lapsella varmaan on toinenkin kummi, lapsi voi häneen luoda hyvän suhteen. Yksi hyvä kummi on ihan riittävä.

Juu, on kyllä muitakin kuin vain yksi kummi... Onneksi!

 

["vieras"]

Jos kokisin, ettei kummi ole lapsesta lainkaan kiinnostunut, tuskin kutsuisin. Oikeastaan, jos kummi ilmoittaisi ristiäisten alussa, ettei olekaan tulossa, ei häntä kyllä kummiksi merkittäisikään.

Lapselle voi sitten joku muu aikuinen muodostua läheiseksi 'kummihahmoksi'.

 

["tii-"]

En kutsuisi. Jos ihmettelisi, niin sanoisin suoraan, että häntä ei tunnu kiinnostavan ja hänen puheensä/käytöksensä loukkaa, joten paras olla tekohengittämättä kummisuhdetta. Antaa sen loppua ennen kuin lapsi ehtii edes kiintyä.

 

[Aatamin akka]

En kutsuisi. Ehkä sitten heräisi miettimään omaa käytöstään.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25770139]kuulostaa siltä kuin kuullaan tarinasta vain toinen puoli ja tunteita pelissä paljon.

Laita vähän esimerkkejä miten tämä kummi on arvostellut/haukkunut lastasi?[/QUOTE]


Niin, toki tarinasta kuullaan vain toinen puoli kun kykenen vain oman näkökulmani kertomaan... Tunteitakin on toki pelissä, sillä lapseni on minulle se herkkä kohta.

Mutta taustoista sen verran, että kummiutensa alussa tämä kummi käyttäytyi vielä ihan normaalisti ja oli oma ystävällinen itsensä. Jossain vaiheessa touhu alkoi mennä siihen mihin se nyt sitten tähän päivään mennessä on tullut, enkä tajua, miksi. Samaan tapaan kuin ennenkin olen itse käyttäytynyt (eli aikaa tälle ihmiselle on kyllä ollut tarvittaessa) eikä välillämme pitäisi olla katkeruutta tms. Riitaakaan ei ole ollut, ja käytöstäni pitkään miettineenä en kyllä löydä mitään, mitä olisin voinut tehdä toisin...

En ala tänne nyt sanasta sanaan kirjoittelemaan ko. henkilön sanomia asioita, jotta ei mene liian tunnistettavaksi. Mutta sanotaanko nyt näin, että milloin lapseni vaatteet ovat rumia (makuja on toki monenlaisia, meidän lapsi käyttää ihan tavallisia H&M:n, Lindexin ja muiden taviskauppojen vaatteita), milloin lapseni on omituisen näköinen (?), ruma (?!), lihava (no, vauvat ovat usein pyöreitä, mutta ihan tasaisesti käyrien mukaan se tuo meidänkin lapsemme kasvaa), tai muuten vain kummallinen (muun muassa) kun ei ole oppinut jotakin taitoa samaan aikaan kuin hänen lapsensa aikanaan oppi. Ja tosiaan kuten sanottu, asiat on esitetty siihen sävyyn ja sillä tavalla, että ei todellakaan jää epäilyksen varaa siitä, onko ne tarkoitettu loukkaamaan vai eikö. (Tai sitten myös nämä sivustaseuraajat ovat yliherkkiä toisten sanomisille...)

 

["vieras"]

Kutsuisin.

Mitäs jos lapsesi kummi hirveästi haluisi omaa lasta ja lapsesi on kova pala hänelle? Mitäs, jos hän kärsii nähdä lapsia ja huomaamatta sitten ilkeilee sinulle? Mitä jos hössötät hänelle niinä harvoina yhteyden pitohetkinä lapsestasi koko ajan ja sen takia hänellä menee hermot ja alkaa ilkeilemää? Yritä ajatella toiselta kantilta.

Itse kun sain ensimmäisen kummilapsen, niin muo ei kiinnostanut pätkääkään vauvat ja niiden oppimat vaatteet tai minkälaiset kuteet hänellä päällä. 17 vuotiaalla nuorella oli muutaki tekemistä. Lupasin siis kaverin lapselle kummiksi. Kaverin ja minun välit kuitenkin viileni aika nopeesti. Enää juteltiin vain hänen lapsesta, lastenvaatteista yms. Asioista, jotka ei kiinnostanut minua pätkääkään. Minne ne vanhat jutut jäi? Enää kaverini ei edes kysynyt, mitä minulle kuuluu, vain alkoi heti selittää, mitä kummilapseni on oppinut kaikkea ihanaa... Emme edes jutelleet ennen vauvaa juomisista, miehistä yms. vaan ihan asiallisista jutuista.

Välit vain kuivu siis kaverini kanssa ja samalla kummilapseeni. En enää saanut kutsuja lapsen synttäreille, nimipäiville yms. Tämä tuntui erittäin pahalta. Lähetin aina paketin lapselle. Välillä myös minun ja mieheni kuvan, että saisi jonkunlaisen käsityksen, minkä näiköisiä hänen kummi on. Välit sitten alkoi jossain vaiheessa taas lämmetä. Ja sain nähdä taas kummilasta. Nyt kun minulla ja kaverilla samanlaiset elämäntilanteet, niin ollaan paljon tekemisisäs. Olen yrittänyt nyt korvata väliin jääneitä yhteisiä aikojamme.

Mutta siis ap. mieti, voiko sinussa olla syy, miksi on niin kiukkunen? Keskustele myös toki lapsesi kummin kanssa, että mikä aiheuttaa sen nälvimisen.

 

["sipsi"]

No, minä ajattelisin, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa... Eli jos kummi on törkeä ja epäasiallinen, ja pahoittaa mieleni, miksipä häntä syntymäpäiville kutsuisin. Ja varsinkaan, jos ei tuon kiinnostuneempi kummiudestaan ole muutenkaan.

 

["hmm"]

Mä kannustaisin keskustelemaan tämän kummin kanssa sen sijaan, että kaikessa hiljaisuudessa lopettaa vain yhteydenpidon, ei kutsu synttäreille jne. Jokinhan tuossa nyt mättää, jos ennen mukava ihminen käyttäytyy nyt veemäisesti. Mutta mikä? Ainut tapa selvittää se on keskustelu. Jos keskustelusta ei ole hyötyä, niin sitten kysymys on enemmän siitä, että kutsuuko nyt näihin juhliin vai ei.

 

[BJ]

Kummeja saa muuten jälkikäteen poistaa ja lisätä! Minä harkitsisin vakavasti josko poistaisin kyseisen kummin kokonaan lapsen kummeista ja lisäisin tilalle jonkun jota kummius todella kiinnostaa.

 

["vieras"]

Minäkin suosittelen keskustelemaa. Sitten kun olette keskustellee, että mikä aiheuttaa tuon käytöksen ja jos ei auta, niin sitte sanoisin suorat sanat. Jos kummius ei kiinnosta, niin sitten et kutsu synttäreille, käyt poistattamassa sen kummilistalta ja luultavasti sitten ystävyyskin loppuu siihen. Mutta ensin keskustelet, ennen kuin jätät kutsumatta, jos jätät.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";25770244]Kutsuisin.

Mitäs jos lapsesi kummi hirveästi haluisi omaa lasta ja lapsesi on kova pala hänelle? Mitäs, jos hän kärsii nähdä lapsia ja huomaamatta sitten ilkeilee sinulle? Mitä jos hössötät hänelle niinä harvoina yhteyden pitohetkinä lapsestasi koko ajan ja sen takia hänellä menee hermot ja alkaa ilkeilemää? Yritä ajatella toiselta kantilta.

Itse kun sain ensimmäisen kummilapsen, niin muo ei kiinnostanut pätkääkään vauvat ja niiden oppimat vaatteet tai minkälaiset kuteet hänellä päällä. 17 vuotiaalla nuorella oli muutaki tekemistä. Lupasin siis kaverin lapselle kummiksi. Kaverin ja minun välit kuitenkin viileni aika nopeesti. Enää juteltiin vain hänen lapsesta, lastenvaatteista yms. Asioista, jotka ei kiinnostanut minua pätkääkään. Minne ne vanhat jutut jäi? Enää kaverini ei edes kysynyt, mitä minulle kuuluu, vain alkoi heti selittää, mitä kummilapseni on oppinut kaikkea ihanaa... Emme edes jutelleet ennen vauvaa juomisista, miehistä yms. vaan ihan asiallisista jutuista.

Välit vain kuivu siis kaverini kanssa ja samalla kummilapseeni. En enää saanut kutsuja lapsen synttäreille, nimipäiville yms. Tämä tuntui erittäin pahalta. Lähetin aina paketin lapselle. Välillä myös minun ja mieheni kuvan, että saisi jonkunlaisen käsityksen, minkä näiköisiä hänen kummi on. Välit sitten alkoi jossain vaiheessa taas lämmetä. Ja sain nähdä taas kummilasta. Nyt kun minulla ja kaverilla samanlaiset elämäntilanteet, niin ollaan paljon tekemisisäs. Olen yrittänyt nyt korvata väliin jääneitä yhteisiä aikojamme.

Mutta siis ap. mieti, voiko sinussa olla syy, miksi on niin kiukkunen? Keskustele myös toki lapsesi kummin kanssa, että mikä aiheuttaa sen nälvimisen.[/QUOTE]


Tällä kummilla on kolme omaa lasta, joista nuorin myöskin vauvaikäinen, joten suuren suuren lapsenkaipuunkaan en uskoisi olevan taustalla...

Olen tosiaan omaa käytöstäni pohtinut, mutta kuten sanottu, en kertakaikkiaan tajua, mikä on vikana. Olen koettanut asiasta kysyä, mutta vastausta en ole saanut - ja jos kerron pahoittaneeni mieleni jostain, suuttuu tämä kyseinen ihminen ja heittäytyy marttyyriksi. Keskusteluyritykseni ovat siis olleet tähän mennessä turhia. Harmittaa, sillä meillä kuitenkin ystävinä paljon yhteisiä vuosia takana.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";25770351]Minäkin suosittelen keskustelemaa. Sitten kun olette keskustellee, että mikä aiheuttaa tuon käytöksen ja jos ei auta, niin sitte sanoisin suorat sanat. Jos kummius ei kiinnosta, niin sitten et kutsu synttäreille, käyt poistattamassa sen kummilistalta ja luultavasti sitten ystävyyskin loppuu siihen. Mutta ensin keskustelet, ennen kuin jätät kutsumatta, jos jätät.[/QUOTE]

Se vain, että keskusteluyritykseni ovat kerta toisensa jälkeen kuivuneet kokoon... Jos otan tuon käytöksen esille ja kysyn syitä siihen, en saa vastausta. Sen sijaan kummi suuttuu ja tuntuu loukkaantuvan suorastaan verisesti ja heittäytyy marttyyriksi. Sanoo sitten mitä sylki suuhunsa tuo, ihan vain siksi, että häneltä on kysytty hienovaraisesti, onko syy tuohon käytökseen kenties minussa/jossain tekemässäni/vai missä?

Kummilistalta ei käsittääkseni voi kummeja poistaa, mikä on harmi, ellei kummin suhde kummilapseensa missään vaiheessa ala muuttua.

 

[1+1=4]

No ei kenenkään tarvitse kuunnella itseensä tai lapseensa kohdistuvaa haukkumista tai arvostelua. Jos kummi/ystävä ei tätä ymmärrä, ei kerro syytä käytökselleen eikä muuta käytöstään, niin sellaiset kummit sais kyllä meillä olla ihan omissa oloissaan. Itse en ainakaan pitäisi siitä, että kukaan (varsinkaan lapsen kummi!) haukkuisi tuolla tavoin lasta.