Onko tämä enää ystävyyttä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mutzilla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Mutzilla

Aktiivinen jäsen
03.09.2009
2 101
23
38
Kysyn nyt teiltäkin, kun teillä on eri viikoilla ollut keskenmenoja, eli pitäiskö tästä kaksosten menetyksestä rv18 toipua parissa viikossa?
kaksi kaveria tuntuu olevan sitä mieltä ja nyt he sitten vihjailevat tuolla kuulussa facebookissa että ystävistä pitäis pitää kiinni, ja tekispä mieli sanoa yhdelle ihmiselle pari valittua sanaa yms...

Mutta entä kun en tunne heitä enää läheisiksi sitten ollenkaan? kun sain silloin 30.12 tietää että vauvat ovan menehtyneet, mitä tekivät juuri nämä samaiset 2 "kaveria"?
Laittoivat viestiä että tyrkkää ne singstarit siitä oven välistä et me päästään laulaan ja bilettään, jo silloin minä näin punaista, niin punaista ja laitoinkin katkusta viestiä tänne toiselle joka myös saanut keskenmenon(rv8) ja jolla nyt vauva että ei jaksa nyt kiinnostaa mikään.
He eivät ilmeisesti ymmärtäneet sitä tuskan määrää joka on jo näillä viikoilla kun vauva menehtyy, olet tuntenut liikkeet, kuullut sydänäänet ym.

Sanon suoraan että uskon jos olisin saanut keskenmenon ennen 12 viikkoa, olisin toipunut siitä nopeammin, mutta nyt koin kaiken ilman "palkintoa", supistukset, synnyttämisen, tyhjän sylin....hautajaiset...he eivät ilmeisesti ymmärrä että minulle he olivat jo lapsia, vaikka se raja ei täyttynytkään vielä...synnytin silti mitä täydellisimmät pojat, vain viikkoja liian aikaisin, sydämeni alle menehtyneinä...

Tänään muutenkin rankka päivä tulossa, haemme pojat kysiltä kappeliin, kysyn vaan koko ajan, miksi he ei voi ymmärtää |O |O |O |O |O |O
 
koita sinä ymmärtää.
tuollaista menetystä kun ei voi ymmärtää ihminen joka ei ole sitä itse kokenut. ikävää, mutta totta. en usko, että ystäväsi ovat "Ilkeitä" niin sanotusti tahallaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
koita sinä ymmärtää.
tuollaista menetystä kun ei voi ymmärtää ihminen joka ei ole sitä itse kokenut. ikävää, mutta totta. en usko, että ystäväsi ovat "Ilkeitä" niin sanotusti tahallaan.

olen pyytänyt aikaa ja sanonut että itse puhun sitten kun "aika on kypsä", mutta se ei riitä, minun pitäisi olla oma iloinen itseni ryyppäämässä heidän kanssaan, ihan kuin mitään ei ois koskaan tapahtunutkaan
 
Mutzilla Paljon voimia teille, en pysty ees kuvittelee kuinka pahalta tuo tuntuu...Ihan niinkuin sanoitkin, kaiken kokeman jälkeen.. :hug: :(

Mun mielestä tuossa tilanteessa on turha kenenkään tulla vihjailemaan siitä kuinka nopeasti pitäis toipua tms..Jokainen käsittelee asiat erilailla, itse sanoisin varmaan suoraan että jos te ette pysty myötäelämään ja tukemaan tilanteessa, pysykää sitten kokonaan pois.
:hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja smk:
Älä liiaksi takerru heidän sanomisiin, sulla on oikeus suruun. Halit sulla ja paljon voimia teille kaikille

mutta kun minä en voi olla ottamatta itseeni, sehän minun suurin "vikani" onkin, mietin aina muiden sanoja ym.
 
Ilmiselvästi sun "ystävillä" ei ole tarpeeksi elämänkokemusta, että he voisivat tukea sua. Tavallaan olen itse ollut samassa tilanteessa ja se lamaannuttaa sen verran pahasti, että itse ei jaksa samanlailla keskittyä siihen tavalliseen arkeen mitä ennen eli. Vaikka aika tuntuu menevän hitaasti, kohta huomaa jo useamman viikon kuluneen eikä omia ajatuksia meinaa saada kokoon. Eli pakko vaan antaa ajan kulua, jos ystävät eivät ymmärrä niin älä pidä yhteyttä. Onhan se toisaalta ihan hyvä, että ei koko ajan pui ja mieti asiaa, mutta välillä on pakko ja jos ystäviltä ei tule myötätuntoa ja empatiaa suruun niin en olisi tekemisissä kuin "pinnallisten asioiden merkeissä" sitten joskus...
 
minusta kun keskenmenoista ei voi noin sanoa, että ei ne viikot ja toiset ottaa rankemmin asiat kuin toiset lässyn lässyn__
Ihan eri asia saada keskenmeno viikolla 6--> kun tulee verta koko alapää ihan sotkussa
(anteeksi nyt vain kielekäyttöni )
Kun se että joku synnyttää jo ihmisen alut,
jotka jo osittain edes näyttää ihmiseltä :(
 
minäkin olen menettänyt lapseni rv 19:'( ja tiedän tunteen :hug: :hug: :hug: :hug: ,kyllä aika parantaa haavat ja se aika mikä siihen menee niin menee sitä kukaan muu ei voi määrätä minkä ajan sisällä se pitäisi tapahtua.Mutta onneksi nykyään mulla on 3 ihanaa lasta elämän ilona toivottavasti saat itsekkin jossain vaiheessa pikkuisen syliisi :hug: :hug: :hug: .
 
Olen tosi pahoillani, että kaverisi ovat noin tahdittomia ja ilmeisen itsekeskeisiä. Olet kokenut valtavan menetyksen eikä siitä tarvitse toipua tuosta vaan. Ja toipumisella tarkoitan akuutin surun vähenemistä, ethän kuitenkaan tule koskaan unohtamaan pieniä poikiasi. Jätä moiset kaverit omaan arvoonsa ja ole yhteydessä sitten kun sinusta tuntuu, jos vielä joskus tuntuu. Jos eivät osaa ymmärtää, niin eivät olisi sellaisia ystäviä joita tarvitset elämässäsi kuitenkaan. Toivon sinulle kovasti voimia ja jaksamista suuren surun kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
koita sinä ymmärtää.
tuollaista menetystä kun ei voi ymmärtää ihminen joka ei ole sitä itse kokenut. ikävää, mutta totta. en usko, että ystäväsi ovat "Ilkeitä" niin sanotusti tahallaan.

Mun mielestä tuo on taas oikeen kunnon veetuilua ja toisen tunteiden vähättelyä. Ei mun mielestä ole normaalia tuollainen, että "jää sä kotiin ja me mennään bilettään ja rellestään". Aika törkeää!

Ei kuuluis suoraan sanottuna mun ystävälistaan enää. Todella törkeää vielä tuo singstar-heitto tuossa. Siis hehän ovat just sitä porukkaa, jotka eivät todellakaan ole tukena koskaan.

Varmasti on vaikeampaa noilla viikoilla kokea keskenmeno, koska sitä aikaa raskaanakin on kulunut jo pitempään..ehkä on tehty hankintoja ja muuta. Jos on vaikka vko 8, niin sitä ei kovin moni edes tiedä välttämättä. Joten näin ollen aika minimaaliset ne kertomisetkin, jos ei itse halua.

Antaisin siis tämmösten "ystävien" pelleillä ihan jonkun toisen tunteilla ja hyppiä jonkun toisen varpailla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja heidiS23:
minäkin olen menettänyt lapseni rv 19:'( ja tiedän tunteen :hug: :hug: :hug: :hug: ,kyllä aika parantaa haavat ja se aika mikä siihen menee niin menee sitä kukaan muu ei voi määrätä minkä ajan sisällä se pitäisi tapahtua.Mutta onneksi nykyään mulla on 3 ihanaa lasta elämän ilona toivottavasti saat itsekkin jossain vaiheessa pikkuisen syliisi :hug: :hug: :hug: .

on minullakin nuo kaksi vanhempaa lasta mukana ja he auttavatkin pysymään arjessa kiinni.

Sehä tässä "huvittavinta" onkin kun minä en nyt jaksa tosiaan noita kavereita niin tämä toinen menee aukomaan päätä miun siskolle, jolla on myös suru poikien menettämisestä. En tiiä miten tässä enää toimia, kerta ei omaa elämäänsä, suruansa ja iloansa saa eläää niinkuin haluaa, tekisi niin mieli lähtä pois täältä, jotta ei tarttisi aina pelätä jos törmätään kaupassa ja eivät jätä rauhaan. Jos minä haluan olla rauhassa niin haluan olla rauhassa, se on minun tapani surra ,haluan vain lähipiirini nyt lähelleni
 
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
Minusta viikot eivät vaikuta siihen miten keskenmenon kokee.
Toisille se on raskaampaa kuin toisille.

Kyllä se vaan vaikuttaa saako keskenmenon alkuraskaudessa vai kuoleeko kohtuun vauva, jota on siellä jo kuukausia kannettu, sydänääniä kuunneltu, potkuja tunnusteltu ja kotia laitettu valmiiksi. Alkuraskaudessa keskenmeno ilmenee verenvuotona, mutta myöhemmin joutuu synnyttämään pienen pienen vauvan. Alkuraskauden keskenmenokin voi olla rankka, mutta yleensä kuka tahansa molemmat kokenut, alkuraskauden keskenmeno ja myöhäinen keskenmeno/kohtukuolema, kertoo että jälkimmäinen on henkisesti ja fyysisesti vielä paljon hirvittävämpi.

Ap:lle: ymmärtämättömiä ystäviä sinulla. Itse en edes ystäviksi kutsuisi, jos ei tuon vertaa myötätuntoa ja tilannetajua hillä ole sinua kohtaan. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mutzilla:
Alkuperäinen kirjoittaja heidiS23:
minäkin olen menettänyt lapseni rv 19:'( ja tiedän tunteen :hug: :hug: :hug: :hug: ,kyllä aika parantaa haavat ja se aika mikä siihen menee niin menee sitä kukaan muu ei voi määrätä minkä ajan sisällä se pitäisi tapahtua.Mutta onneksi nykyään mulla on 3 ihanaa lasta elämän ilona toivottavasti saat itsekkin jossain vaiheessa pikkuisen syliisi :hug: :hug: :hug: .

on minullakin nuo kaksi vanhempaa lasta mukana ja he auttavatkin pysymään arjessa kiinni.

Sehä tässä "huvittavinta" onkin kun minä en nyt jaksa tosiaan noita kavereita niin tämä toinen menee aukomaan päätä miun siskolle, jolla on myös suru poikien menettämisestä. En tiiä miten tässä enää toimia, kerta ei omaa elämäänsä, suruansa ja iloansa saa eläää niinkuin haluaa, tekisi niin mieli lähtä pois täältä, jotta ei tarttisi aina pelätä jos törmätään kaupassa ja eivät jätä rauhaan. Jos minä haluan olla rauhassa niin haluan olla rauhassa, se on minun tapani surra ,haluan vain lähipiirini nyt lähelleni

mulla ei sillon ollut lapsia eikä mun osa suvusta ymmärtänyt surua koska itse ei ollut kokenut menetystä.
 
Varmastikaan kukaan sellainen, joka ei ole tuollaista kokenut, ei voi täysin ymmärtää tuntemuksiasi, mutta luulisi kumminkin tajuavan, että kyseessä on valtava suru. Ainakin pitäisi älytä kunnioittaa toisen surua, vaikkei itse surisikaan samoin.
Voimia sinulle tämän vaikean ja surullisen ajan keskellä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mutzilla:
Kysyn nyt teiltäkin, kun teillä on eri viikoilla ollut keskenmenoja, eli pitäiskö tästä kaksosten menetyksestä rv18 toipua parissa viikossa?
kaksi kaveria tuntuu olevan sitä mieltä ja nyt he sitten vihjailevat tuolla kuulussa facebookissa että ystävistä pitäis pitää kiinni, ja tekispä mieli sanoa yhdelle ihmiselle pari valittua sanaa yms...

Mutta entä kun en tunne heitä enää läheisiksi sitten ollenkaan? kun sain silloin 30.12 tietää että vauvat ovan menehtyneet, mitä tekivät juuri nämä samaiset 2 "kaveria"?
Laittoivat viestiä että tyrkkää ne singstarit siitä oven välistä et me päästään laulaan ja bilettään, jo silloin minä näin punaista, niin punaista ja laitoinkin katkusta viestiä tänne toiselle joka myös saanut keskenmenon(rv8) ja jolla nyt vauva että ei jaksa nyt kiinnostaa mikään.
He eivät ilmeisesti ymmärtäneet sitä tuskan määrää joka on jo näillä viikoilla kun vauva menehtyy, olet tuntenut liikkeet, kuullut sydänäänet ym.

Sanon suoraan että uskon jos olisin saanut keskenmenon ennen 12 viikkoa, olisin toipunut siitä nopeammin, mutta nyt koin kaiken ilman "palkintoa", supistukset, synnyttämisen, tyhjän sylin....hautajaiset...he eivät ilmeisesti ymmärrä että minulle he olivat jo lapsia, vaikka se raja ei täyttynytkään vielä...synnytin silti mitä täydellisimmät pojat, vain viikkoja liian aikaisin, sydämeni alle menehtyneinä...

Tänään muutenkin rankka päivä tulossa, haemme pojat kysiltä kappeliin, kysyn vaan koko ajan, miksi he ei voi ymmärtää |O |O |O |O |O |O


No huh huh taas.

Naiset.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
Minusta viikot eivät vaikuta siihen miten keskenmenon kokee.
Toisille se on raskaampaa kuin toisille.

On se nyt mielestäni vähän eri asia. Suruahan keskenmeno joka tapauksessa tuottaa, ja totta, että toiset kokevat asian raskaammin kuin toiset, mutta tiedän ihmisen, joka menetti vauvan ihan viimeisillä viikoilla, olisi ollut jo ihan "valmis" vauva. Ei se ole mun mielestä ihan sama asia kuin keskenmeno muutaman viikon raskauden jälkeen. Mutta omakohtaisia kokemuksia ei ole, enkä tietysti voi puhua kenenkään toisen puolesta. Tältä minusta tuntuu.
 
Miksi edes teet tällaisen aloituksen: on sanomattakin selvää, ettet sinä tai kukaan muukaan tarvitse tuollaisia ihmisiä, varsinkaan tuollaisia "ystäviä " elämääsi. Ei tuollainen ole ystävyyttä tai nuo mainitsemasi henkilöt ystäviä.
 

Yhteistyössä