Onko tämä normaalia?? Lapsettomuushoitoja takana 4 yhtäjaksoista vuotta ja nyt tuntuu etten haluakaan...

[Ymmällä]

Meillä siis yksi luomu ennestään, täytti jo 8v.
Lapsettomuushoidot aloitimme v. 2004 ja viimeisen vuoden ollaan vaan oltu. Takana lukemattomia ovulaatioon perustuvia hoitoja sekä kaksi erillistä koeputkihedelmöitystä. Mistään ei ole tärppiä tullut. Pakkasessa olisi hedelmöittyneitä munasoluja edellisetä kerrasta, mutta en tiedä haluanko niitä käyttää. Kolmanteen IVF: ään emme lähde.
Miten mieli voi näin muuttua, että ei enää toista lasta kiitos. Ainokaisella ollut paha uhma pitkään jatuntuu etten jaksa toista.
Mies olis valmis toiseen, mutta itse lähinnä pelkään, mitä jos raskaudunkin...
Vai onko tää kaikki jotain alitajuista hyväksyntää asialle, ettei meille toista lasta tule...??

 

[vieras]

On ihan normaalia. yrityksenne on varmasti ollut tressaavaa, vaihde rikasta, kiukuttelua, toivoa onnistumisesta, pettymystä ja muita tunteita. Kun sitä jatkuu useita vuosia yhtä mittaa, on ihan normaalia kokea ettei haluakaan sitä mitä on tavoitellut tai ajattelee näin. Juuri tuota alitajuista hyväksymistä asialle.

 

[ap]

Tää on ristiriitaista. Jos lähdemme vielä hoitoihin, en jaksa sitä pettymystä ja stressiä ja toisaalta en taas halua että siitä mitään tulisikaan...
????