Onko tämä normaalia vai kulissia? (suhdeasiaa)

[Nyt nimettä]

Sanokaa minulle, mitä minun pitäisi tehdä.
Huijaanko itseäni selittämällä että tämä on normaalia? Onko tämä normaalia? Vai onko kaikki kulissia, koska kaikki luulee että meillä menee hyvin... Todellista tilannetta kun ei tiedä kukaan paitsi minä ja mies, ja te nyt.
Kun kerroin tuolla toisessa ketjussa osatilanteesta, joku kommentoi että törkeää naisen alistamista. Olenko tullut sokeaksi jo sille kun en tajua sitä itse?

Tässä tilanne:
Olemme olleet yhdessä nyt kuusi vuotta, joista pari naimisissa. Lapsia on myöskin kaksi. Miehellä vakityö, minä olen ollut kotiäitinä nyt reilut kolme vuotta.

Suurin ongelma on miehen juominen. Se olutpullo (tai kuusi... ) on saatava joka päivä, hyvällä tuurilla sunnuntaisin saattaa olla ilman. Perjantaisin mies vetää täyden kännin. Ei ymmärrä kun sanon ettei ole normaalia. Tai ymmärtää osittain, sanoo tietävänsä ettei ole normaalia mutta ei voi asialle mitään. Osaa olla hyvinkin selväpäisen oloinen sen kuudenkin arkipullon jälkeen, ulkopuolinen ei edes huomaa että hän on juonut, minä kyllä huomaan. Suureksi ongelmaksi tämän tekee raha. Koska olen kotona lasten kanssa, rahaa ei ole yllin kyllin. Silti miehen pitää saada ne oluensa, vaikka tili näyttäisi esim. 20e ja 5 päivää pitäisi pärjätä sillä.
Isänsä oli kuulemma ihan samanlainen, siksi anoppi hänestä erosikin. Ehkä siksi mies kuvittelee juomisensa olevan normaalia kun on saanut moisen mallin?
Eikä hän ollut suhteen alussa tälläinen, vasta muutaman viime vuoden aikana tilanne on alkanut pahentua. En ole itsekään absolutisti, mutta en ikinä juo silloin kun lapset ovat hereillä tai heillä ei ole muuta selväpäistä huoltajaa.

Raha on seuraava ongelma. Mies käy joskus ylitöissä vkonloppuisin, josta sitten antaa minulle ns. shoppailurahaa. Vaan jos tili näyttää paria kymppiä ja sillä pitäisi pärjätä pidempikin aika, käytän mieluummin sen rahan ruokaan ja vaippoihin. Ja tätä mies ei ymmärrä. Hän kyllä itse muistaa aina joka päivä valittaa kun hänellä ei ole omaa rahaa käytettävissä (juurikin olueen )... Minä en edes muista koska minulla olisi ollut ns. omaa rahaa oikeasti käytössä! Minua ei vain ole kasvatettu siihen, että ns. omaa rahaa on satanenkin käytössä ja ruokarahaa parikymppiä, jolla elätetään lapset...

Lastenhoidosta myöskin riitelemme. Tai no, kuulemma minä riitelen. Miehen mielestä asiassa ei ole ongelmaa. Koska minä olen kotiäiti, miehen mielestä lasten- ja kodinhoito kuuluu täysin minulle. Kaikki siivous, pyykkäys, kokkaus, lasten hoito. Kaikki minun töitä. Miehen mielestä hänen 8h työpäivänsä on paljon raskaampi työ kuin minun työ, ja kuulemma minun tekemä työ ei edes ole työtä kun saan olla kotona! Ja kun miehen työpäivä päättyy klo 15, hän menee rentoutumaan äidilleen pariksi-kolmeksi tunniksi ennen kuin voi edes harkita kotiintuloa. Hän on kuulemma ansainnut sen vapaa-ajan! Minä saan käydä kolmesti viikossa tunnin ajan salilla. Hip hurraa, miehellä on 15h vapaa-aikaa viikossa, minulla kaikki 3h!
Ja jos salikäyntini ajoittuu lasten iltapala-aikaan, hän ei anna lapsille mitään iltapalaa kun "äiti tekee sen". Ja sitten kehtaa marmattaa kun lapset eivät olekaan nukkumassa yhdeksältä...

Ulkopuoliset luulevat että meillä menee hyvin. Kaverit kertovat että pitävät meitä malliparina ja -perheenä...
Lomalla kun käymme esim. vanhempieni luona, mies kyllä osallistuu vaipanvaihtoihin yms. Kuin kulissiksi että kaikki näkevät hänenkin tekevän muka jotain. Ja kaikki sukulaiset kehuvat, kuinka on ilo katsella kun mieskin osallistuu lastenhoitoon!

Olen miettinyt eroa jonkun aikaa. Lähtö vain pelottaa. Minulla ei ole työtä johon palata. Entäs jos en saa heti mitään työtä? Millä elätän itseni ja lapset?
Ja kun en tiedä haluanko edes erota, haluaisin pitää perheemme kasassa. Mutta teenkö väärin lapsiamme kohtaan jos johtuvat katsomaan tätä pidemmän aikaa?
Väkivaltaa yms. meidän perheessä ei ole, siksi yritän selittää itselleni ettei lähtö kannata. Tiedän myöskin että mieheni rakastaa lapsiamme, ei vain ymmärrä tekevänsä hallaa heille juomisellaan.

 

[vieras]

Miehesi on alkoholisti ja sovinisti, sanon tämän ihan rakentavasti.

Jos eroatte, on hän elatusvelvollinen.

Ehkä sun/teidän kannattaisi jutella perheneuvojan kanssa?

 

[No ei hyvin mene]

Kyllä sun on saatava mies ymmärtämään. Tiedän, että on vaikeaa. Meillä samantyylinen ongelma. Eroa mietin usein, mutta ei sekään autuaaaksi tee.

 

[Nyynä]

ei tuo ole edes kulissia koska tuo ei ole edes suhde. eikä varsinkaan avioliitto.

rakas palstaystävä, eroa. tiiät jo itekki että tuolle touhulle ei tule muuten loppua. sie pääset jaloillesi (ja oikiasti, pärjäät paremmin taloudellisesti ku ukon kanssa joka vetää kaikki rahat viinaan) ja voitte alkaa eheytymään lasten kanssa perheenä. jos tunnet ettet voi hyvin siinä liitossa niin onko sitä mitään järkeä jatkaa? varsinkaan jos toinen ei sen asian eteen omien sanojensa mukaan "pysty tekemään mitään" (se oluen kittaaminen siis).

mie en kattois enää tuommosta menoa, liian monella naisella on nykyään aivan liian alhanen itsetunto ja siksi jäädään suhteeseen jossa mies saa tehä mitä lystää ja naisen on vaan kestettävä se. se on jännä miten se on aina mies joka on "ansainnut" vapaa-aikansa mutta nainen ei koskaan...

 

[-Jonttu-]

Suurimmaksi murheeksi tekstissäsi näkisin alkoholin. Jos vain mitenkään miestäsi saisi johonkin tukiryhmään tms., jotta pääsisi kaljasta irti. Kun tilanne on tuollainen, niin en näkisi kauhean hyvää tulevaisuutta. Alkoholismistahan sanotaan, että se on koko perheen sairaus. Luulisin, että tukiryhmissä voisi käydä yhdessäkin. Ehkä se helpottaisi miehen saamista sellaiseen, kun menisit mukaan.

 

[hansu]

Lähtekää avioliittoleirille tai johonkin parisuhdeterapiaan. Ei teillä sellaista ongelmaa ole jota ei saisi ratkaistua mikäli vain molemmat haluatte.

 

[Peppari]

Pisti silmään tuo "esittäminen" sukulaisissa, että muuten ei huolehdi lapsista paitsi esittää sukulaisille. Miten itse suhtaudut tilanteeseen? MInä varmaan sanoisin että kiva nähdä kerrankin isi selvinpäin vaihtamassa lapselle vaippaa, täytyy varmaan tulla useammin kylästelemään...
Tänä päivänä pärjää yksinhuoltajana ihan kohtuullisesti. Ei ketään jätetä totaaliheitteille.
Itse en olisi tuollaisen miehen kanssa. Mieti jos omat lapsesi tulevat samanlaiseksi.

 

[LisaMarie]

Miehesi on alkoholisti, ja sinä et voi sille asialle yhtään mitään. Muut ongelmat johtuvat siitä, mutta alkoholismiin oleellisesti kuuluva kieltäminen pitää huolen siitä, että miehesi ei sitä näe.
Ainoa asia, mitä voit tehdä on lopettaa mahdollistaminen ja auttaa itseäsi. Se saattaa herättää miehesi tai sitten ei.
Tuo on siis aivan normaalia alkoholistiperheen elämää ja suomessa on 400 000 työssä käyvää alkoholistia, joten kyllä tuo aika tavallista valitettavasti on.
Hae itsellesi apua vaikka aluksi Al-anon ryhmästä, tai jos se tuntuu liian pelottavalta, netistä löytyvästä el-anon ryhmästä: http://health.groups.yahoo.com/group/el-anon/.
Osoitteesta www.raittius.net löytyy myös keskustelupalsta alkoholistin läheislle, mutta sielä on nykyän aika hiljaista.
Perustietoa siitä, mitä alkoholismi on, löytyy esim täältä:
http://www.avominne.fi/
www.minnesota-hoito.fi
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/

 

[LisaMarie]

[quote="-Jonttu-"Luulisin, että tukiryhmissä voisi käydä yhdessäkin. Ehkä se helpottaisi miehen saamista sellaiseen, kun menisit mukaan.[/quote]
Avoimissa AA-ryhmissä voi käydä yhdessä.

 

[Allu-]

Sun miehellä ei ole kaikki kotona. Ja taitaa tietää sen itsekin kun silloin vaan osallistuu lasten hoitoon kun joku ulkopuolinen on näkemässä.

Voithan sä yrittää saada miehes lähtemään sun kanssa parisuhdeterapiaan, mutta jos hän ei ole siihen halukas niin sinuna harkitsisin lähtemistä...

 

[juupsis]

Sanoit, että jospa miehes on ottanu omalta isältään mallia... Eikö sua pelota tai mietitytä, että teidän lapset ottaa sit omastaan mallia?

Lähde, usko pois, se on parempi. :hug:

 

[vieras]

Lähtekää avioliittoleirille tai johonkin parisuhdeterapiaan. Ei teillä sellaista ongelmaa ole jota ei saisi ratkaistua mikäli vain molemmat haluatte.

Näin , mutta otapa asia puheeksi ja jos miehesi alkaa "uhkailla" tai sanoo ettei ole avun tarpeessa, sanot vain kylmän rauhallisesti joko pullo tai perhe.Jos ei vieläkään käsitä, lähde.

 

[ap]

Pisti silmään tuo "esittäminen" sukulaisissa, että muuten ei huolehdi lapsista paitsi esittää sukulaisille. Miten itse suhtaudut tilanteeseen? MInä varmaan sanoisin että kiva nähdä kerrankin isi selvinpäin vaihtamassa lapselle vaippaa, täytyy varmaan tulla useammin kylästelemään...
Tänä päivänä pärjää yksinhuoltajana ihan kohtuullisesti. Ei ketään jätetä totaaliheitteille.
Itse en olisi tuollaisen miehen kanssa. Mieti jos omat lapsesi tulevat samanlaiseksi.

Olen antanut miehelleni palautetta, että on ollut kiva lomailla kun hänkin on kerrankin viettänyt aikaa perheensä kanssa eikä keskittynyt olutpulloon. Hän on ottanut asian aina vittuiluna.

 

[hipsu]

sun miestä ei pelasta mikään muu kuin uskoon tulo. Se on ainut, jolla tiedän olleen pysyviä muutoksia raitistumiseen ja perheen "paranemiseen"

 

[ap]

Miehesi on alkoholisti, ja sinä et voi sille asialle yhtään mitään. Muut ongelmat johtuvat siitä, mutta alkoholismiin oleellisesti kuuluva kieltäminen pitää huolen siitä, että miehesi ei sitä näe.
Ainoa asia, mitä voit tehdä on lopettaa mahdollistaminen ja auttaa itseäsi. Se saattaa herättää miehesi tai sitten ei.
Tuo on siis aivan normaalia alkoholistiperheen elämää ja suomessa on 400 000 työssä käyvää alkoholistia, joten kyllä tuo aika tavallista valitettavasti on.
Hae itsellesi apua vaikka aluksi Al-anon ryhmästä, tai jos se tuntuu liian pelottavalta, netistä löytyvästä el-anon ryhmästä: http://health.groups.yahoo.com/group/el-anon/.

Kiitos linkeistä, tulevat todella tarpeen.
Mieheni ei suostu minnekään pariterapiaan yms, koska ei halua puhua omista asioistaan ulkopuolisille. Ulkopuolinen apu ei siis kelpaa hänelle, minulle kyllä kelpaisi. Mutta en minä yksin voi tätä suhdetta pelastaa.

 

[LisaMarie]

Olen antanut miehelleni palautetta, että on ollut kiva lomailla kun hänkin on kerrankin viettänyt aikaa perheensä kanssa eikä keskittynyt olutpulloon. Hän on ottanut asian aina vittuiluna.

Alkoholisteilla on yksi yhteinen piirre; läheisen hätä muuttuu matkalla läheisen suusta alkoholistin korvaan aina nalkutukseksi, vaatimukseksi ja uhkailuksi.
Kaikki, joka hiukankin voi tähdätä kieltämisen purkamiseen on uhkaavaa ja sitä vastaan pitää hyökätä.:

Kun yksilön juominen alkaa aiheuttaa ongelmia, syntyy ristiriita. Toisaalta alkoholista on muodostunut erittäin tärkeä osa hänen elämästään. Hän haluaa juoda, koska se saa aikaan hyvänolon tunteen ja saa hänet unohtamaan ongelmansa. Toisaalta todellisuus pyrkii vahvistamaan hänen tietoisuuttaan ongelmista, jotka alkoholi tuo hänen perheeseensä, työhönsä ja sosiaaliseen elämäänsä jne.

Tässä vaiheessa hänellä on vain kaksi vaihtoehtoa - hylätä joko juominen tai todellisuus. Hän hylkää todellisuuden, koska hän ei kykene toiseen vaihtoehtoon, yrittipä hän kuinka kovasti hyvänsä.

 

[LisaMarie]

sun miestä ei pelasta mikään muu kuin uskoon tulo. Se on ainut, jolla tiedän olleen pysyviä muutoksia raitistumiseen ja perheen "paranemiseen"

No ei nyt sentään
Mä tunnen paljon raitistuneita alkoholisteja, mutta en taida tuntea yhtään uskoon tullutta. Muutaman Minnesota-hoidon käyneen uskovaisen kyllä tunnen, mutta heillä oli uskontonsa jo silloin kun he olivat juovia alkoholisteja, se ei heita tuolta sairaudelta suojellut.
Uskonto (ilman uskoakin) voi kyllä suojella alkoholismilta niin, että hoidon käyneet uskovaiset on ollu usein hyvin nuoria, 20-25 vuotiaita, yhteisön paine saa heidät ajoissa hoitoon.

 

[ap]

Sanoit, että jospa miehes on ottanu omalta isältään mallia... Eikö sua pelota tai mietitytä, että teidän lapset ottaa sit omastaan mallia?

Lähde, usko pois, se on parempi. :hug:

Pelottaa ja mietityttää tottakai! Siksi mietinkin teenkö väärin lapsiamme kohtaan. He ovat vielä niin pieniä etteivät ymmärrä asioiden oikeita laitaa, mutta kyllä he kumminkin näkevät isänsä pullo kädessä joka päivä ja luulevat sen olevan normaalia. Tätäkään puolta mies ei ymmärrä ja on sanonut, että hänen juomismallinsa on tullut muualta kuin isältään...

 

[lapinonni]

Kuulostaa ihan mun ex mieheltä =)

 

[LisaMarie]

Pelottaa ja mietityttää tottakai! Siksi mietinkin teenkö väärin lapsiamme kohtaan. He ovat vielä niin pieniä etteivät ymmärrä asioiden oikeita laitaa, mutta kyllä he kumminkin näkevät isänsä pullo kädessä joka päivä ja luulevat sen olevan normaalia. Tätäkään puolta mies ei ymmärrä ja on sanonut, että hänen juomismallinsa on tullut muualta kuin isältään...

Osa pelosta on totta, osa ei. Alkoholisti ei saa mallia juomiseensa mistään, mutta alttius päihderiippuvuuteen tulee geeneissä. Tai siis ilman siitä geneettistä alttiutta mikään malli ei saa ihmistä juomaan ja toisaalta kun se geneettinen alttius on, mikään kotikasvatus ei pelasta -ainakaan suomalaisessa yhteiskunnassa, joss jokainen jossain vaiheessa alkoholiin tutustuu- alkoholismin puhkeamiselta ennen pitkää.
Mutta se on aivan totta, että lapset kannattaa pelastaa. juuri tänään juttelimme ongelmistamme kaverini kanssa. Olemme molemmat yli 3-kymppisiä äiti ihmisiä, joilta on nuoruus jääny elämättä ja oikeastaan lapuuskin. Olemme olleet sankarilapsia, jotka pelastaa perheen ahdingosta. Olemme naineet toinen alkoholistin, toinen peliriippuvaisen mihen, ihan vaan siksi, että ei ole ollu mitään normaalin mallia, alkoholisti perheistä ollaan molemmat. Mun vanhemmat ei edes juonu, vaan oli paennu omien perheidensä alkoholismia uskontoon, mutta silti olin aivan valmis alkoholistin puoliso, kun 16 vuotiaana mieheeni "rakastuin" tai niinkuin tänäpäivänä tiedän, ripustauduin sairaalla tavalla, kuten läheisriippuvaiset tekevät. Se on siis lapsille paljon kauaskantoisempi juttu kuin se, että he nyt näkevät isin juovan ja äidin voivan pahoin.

 

[vierailija]

Minun isäni joi.
Se jätti jälkensä meihin kaikkiin lapsiin ja äitiin.
isä juo vieläkin.
äiti ei isää jätä, vaikka toivoisin niin, edes toisella olisi vielä mahdollisuus elää.

 

[ap]

Miten sitten saisin miehen ymmärtämään, että on tullut aika valita perhe tai pullo? Molempia ei voi saada. Tiedän, ettei hän voi päivässä päättää asiasta. Jos antaisin kesään asti aikaa? Onko se liikaa vai liian vähän?
Oloni on oikeasti aivan kauhea. Haluan pitää perheemme kasassa ja auttaa miestäni pääsemään eroon alkoholista, mutten tiedä miten teen sen. Kun en edes tiedä, haluaako mies apuani. Ja valitseeko hän perheen.

 

[LisaMarie]

äiti ei isää jätä, vaikka toivoisin niin, edes toisella olisi vielä mahdollisuus elää.

Tämähän se on pahinta, läheisriippuvuus joka voi viedä hengen.
Melody Bettey kertoo kirjassaan "Irti läheisriippuvuudesta" naisesta, joka kuoli vähän yli 30 vuotiaana vanhuuteen, kultettuaan itsensä loppuun alkoholisti miestään hoitaessaan.
Aikuisista lapsista vain 10% elää normaalissa parisuhteessa, 30% eroaa ja 60% elää läheisriippuvaisessa suhteessa, kuten äitisi, eivätkä näe ulospääsyä. He ovat valmiita vaikka tappamaan -ja osa päätyykin lööppeihin- koska kertakaikkiaan muuta ulospääsyä ei näytä olevan.
Olen itse elänyt mona vuotta tuollaisessa suhteessa ja osoittanut lapsiani aseella, koska se tuntui olevan ainoaulospääsy siitä helvetistä. Todellisuuden taju menee niin että vaihtoehtoja ei vaan ole.

 

[LisaMarie]

Miten sitten saisin miehen ymmärtämään, että on tullut aika valita perhe tai pullo? Molempia ei voi saada. Tiedän, ettei hän voi päivässä päättää asiasta. Jos antaisin kesään asti aikaa? Onko se liikaa vai liian vähän?
Oloni on oikeasti aivan kauhea. Haluan pitää perheemme kasassa ja auttaa miestäni pääsemään eroon alkoholista, mutten tiedä miten teen sen. Kun en edes tiedä, haluaako mies apuani. Ja valitseeko hän perheen.

Ota asumusero ja tee selväksi, että et halua erota, mutta et voi elää juovan alkoholistin kanssa. Aseta aikaraja, jonka aikana hänen on hakuduttava hoitoon.
Mutta tärkeintä kaikessa: ole johdonmukainen. Älä "uhkaa" millään sellaisella, mitä et pysty pitämään. Aseta rajat itsellesi ja omale jaksamisellesi, älä edes yritä tehdä sitä aikuiselle miehelle.
Sinä voit sanoa "en jaksa enää, hankin oman asunnon, johon ei kenelläkään ole humalassa asiaa ja jossa ei juoda" Mutta et voi sanoa miehelle että hänen pitää tehdä tai jättää jotain tekemättä. LÄhtökohta on aina oltava sinä ja sinun tarpeesi. Puhut siis aina aloittaen "minä" ja unohda kokonaan kaikki "sinä aina" alkuiset lauseet.