Onko tämä nyt aivan älytön tunne: harmittaa, kun en jaksa enää yhtään lasta, mutta haluaisin yhden vielä...

["a.p"]

Oon näiden kahden jäljiltä vieläkin niin uuvuksissa, että ajatuskin siitä, että kolmannen kanssa aloitettaisiin sama rumba alusta, hirvittää.

Mutta kuopus on kohta jo neljä ja mulla alkaa kello tikittämään. Ja niin kovasti haluaisin vielä yhden lapsen...

Kylläpä on vaikeaa.

 

[ok]

Odota pari vuotta niin se tunne menee ohi, luultavasti.

 

[TULKINNANVARAINEN]

ei ole älytön tunne. meillä nyt vasta se tilanne, että vauva saisi tulla taloon. aikaa edellisestä raskaudesta on se 9v. ja kaksi lasta meilläkin. aika uuvuttavaa oli aikoinaan kahden pienen kanssa ja kolmatta en olisi jaksanut silloin

 

["no."]

Mä en tuossa tilanteessa enää tehtailisi lapsia. Ajattele miten HELPOLLA nyt pääset: ei yöheräilyjä, ei tutista vieroittamista, ei enää potalle opettamista, ei unettomia öitä (ainakaan vähään aikaan nimittäin murrosiässä ne murheet on sitten paaljo isompia ja unettomia öitä riittää taas), ei puklailevaa haisevaa sinappikonetta jne jne

 

[mulla]

sama olo ja olen päättänyt, että halusta huolimatta lapsia ei enää tule. Jaksamisella on merkitystä muillekin kuin mulle itselle. Isommat kärsii jos äiti aina väsynyt ja äärirajoilla.

 

["tirlittan"]

Ajattele, että se tunne voi kestää vaikka kymmenen vuotta, että aina haluaisit vielä yhden lapsen vaikka niitä olisi siunaantunut jo viisi ja olisit ihan lopussa...

 

["Kuukkeli, Kuukkeli"]

Ensimmäisen ja toisen kanssa otti koville. Kolmas meni paljon leppoisammin, neljäs suorastaan lauleskellen. Viides syntyy piakkoin ja isoin huoli on synnytyskivut.

 

["a.p"]

[QUOTE="no.";25471154]Mä en tuossa tilanteessa enää tehtailisi lapsia. Ajattele miten HELPOLLA nyt pääset: ei yöheräilyjä, ei tutista vieroittamista, ei enää potalle opettamista, ei unettomia öitä (ainakaan vähään aikaan nimittäin murrosiässä ne murheet on sitten paaljo isompia ja unettomia öitä riittää taas), ei puklailevaa haisevaa sinappikonetta jne jne[/QUOTE]

Tätä mä nimenomaan ajattelen, ja siksi meille ei varmaan tulekaan enää lapsia...

Harmi, sillä lapset on ihania!