Onko tämä ok isomman vauvan (yli 6kk ikäinen) nukutustapa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "jees"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"jees"

Vieras
Yleensä nukutan lapsen niin, että poistun itse huoneesta sen jälkeen kun olen laittanut lapsen sänkyyn. Jostain syystä se ettei lapsi näe äitiä saa hänet nukahtamaan helpommin. ( lähde; Kutri. Net )

Ja toinen mikä samassa artikkelissa luki oli, että;

"Kuten hoitajat pointtasivat, lapsi joka herää pimeässä, saa rintaa ja joutuu sitten takaisin nukkumaan, ei voi tietää mistään keskellä yötä herätessään onko kello kaksitoista, kaksi, neljä vai kuusi.
Niinpä hän huutaa niin kauan että saa asiaan jonkinlaisen varmistuksen — joko kyllästyy huutamaan, saa tassuttelua tai sitten tissittelyä.
Sama pätee syliin ottamiseen.
Argh! Yksinkertaista, mutta eipä tullut mieleeni.
Niinpä tätä nykyä en ota lapseen kontaktia*juuri koskaan yön aikana ennen aamupuuroaikaa."

Eli onko siis ok antaa vauvan huutaa yöllä ottamatta mitään kontaktia häneen??
****************************************************

Kolmas mikä artikkelissa kanssa jäi mietityttämään oli pätkä sairalaunikoulusta. Siinä hoitajat saavat jo kolmantena yönä vaavit kunnolla nukkumaan ilman itkemistä.

Ekana yönä käyvät vauvan luona oitis kun hän alkaa itkeä.

Toisen yönä antavat vauvan huutaa viitisen minuuttia ( jos hän ylipäätään huutaa ) ja menevät sitten rauhoittelemaan häntä.

Samoiten kolmantena yönä, mutta useimmiten tällöin jo vauva on oppinut nukahtamaan itsekseen.

Miten se noin näppärästi mahtaakaan käydä??
 
Ei mun mielestä lapsen voi antaa yöllä huutaa niin ettei ollenkaan mene lapsen luokse. En mäkään enää anna maitoa tai syliä tai mitään muutakaan kun 10 kuukautinen herää yöllä ja itkee, mutta käyn laittamassa tutin suuhun ja peiton päälle. Koskaan en nosta sängystä tai höpöttele tai silittele. Ne sitten vasta kun on aika herätä.
 
Lähtisin siitä että ihminen on laumaeläin ja toteuttaa vaistojaan. Vauvalla on herätessään tarve varmistaa hoitajan läsnäolo. Jos hoitaja olisi unohtanut vauvan, huutamalla hoitaja saadaan palaamaan.

Tämä läheisyyden ja varmistelun tarve on toki erilanen jokaisella vauvalla. Mutta unikoulun tavoite on opettaa vauva luottamaan siihen että hoitaja on läsnä vaikka ei olekaan paikalla heti vauvan herätessä ja opettaa vauva nukahtamaan ilman hoitajan läsnäoloa. Hoitajan reaktioilla on myös iso merkitys vauvan tekemissä päätelmissä, onko turvallista nukkua yksinkin. Siksi stressaantunut hoitaja viestii vauvalle että tilanne on vaarallinen ja vauvan tulee olla valppaana.

Minusta siis vauvan voi antaa olla yön jos vauva osaa nukahtaa karjumatta. Jos vauva hätääntyy, ääni on melkoisen kova ja silloin lohduttaminen olisi parempi kuin antaa huutaa itsensä uneen. Vauva oppii kyllä siihenkin että kukaan ei kuule hätää ja vauvasta tulee helppo mutta turvaton. Jokaiseen ininään ja vinkunaan ei kuitenkaan tarvitse reagoida.
 
Gegu:n tavoin ajattelen niin että vauvalla täytyy olla varmuus siitä että "emo" on lähistöllä.

Mutta...Minä en vain näe mitään järkeä siinä että jossain vaiheessa ennen aikojaan ja aikuisten määräämässä iässä vauvan pitäisi oppia luottamaan siihen että jossain se emo on vaikkei häntä näy.

Ikäkehitys kyllä tekee sen että jossain vaiheessa kehitystä ihmislapsi oppii tietämään että hoitaja on lähistöllä vaikkakin näkymättömissä, meidän 14 kuukautinen tyttäremme jo harjoittelee tätä asiaa menemällä itse toiseen huoneeseen vähäksi aikaa ja sitten palaamalla sieltä katsomaan meitä muita, menee usein uudestaan pois saatuaan varmuuden että olemme edelleen olemassa.

Olen aivan varma että kun tyttö on n. 3 vuotias niin hän haluaa ihan itse jo omaan huoneeseensa nukkumaan, niin ovat veljensäkkin tehneet vaikka ovatkin saaneet vauvoina ja taaperoina nukkua vieressäni.

En ollenkaan opi koskaan käsittämään näitä pienten lasten itketyksiä, minulle pienen itku on merkki siitä että hänellä on jokin tarve joka minun äitinä tulee ymmärtää ja täyttää.
 
No jotenkin se vaisto kerto että yöllä itkevää ei jätetty tyystin huomiotta. Toki vauva välillä varmisti että emo on saatavilla vaikken seurustellu ja sylitelly. Mut tarvi sen kosketuksen tai äänen että paikalla ollaan, nuku vaan. Samaa teki vielä 1v. Ei ollu iso vaiva kertoa. Se ei ollu vaihtoehto jättää yksin nukahtamaan.
 
Vauvaa EI SAA jättää yksin itkemään. Tässä lyhyt, yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä artikkeli aiheesta:

http://www.vau.fi/Meilla-on-lapsi/Terveys/Uni/Lohduton-itku-jattaa-pitkat-jaljet/

Suosittelen googlaamaan, mitä toistuvasti ja pitkään kohonneena olleet kortisolitasot vauvalle/lapselle aiheuttavat.
 

Yhteistyössä