V
"vieras"
Vieras
Tapasin mieheni viettäessäni elämäni ensimmäistä sinkkukesää aikuisena. Useita kuukausia suhteemme oli vailla virallista määritelmää. Periaatteessa asuimme yhdessä jo heti ensimmäisestä viikosta lähtien, mutta kumpikin halusi pitää kiinni omasta elämästään. Hän oli komea, reipas, ymmärtäväinen, kiltti, suosittu, seksikäs ja aina valmiina uusiin seikkailuihin. Elimme ensimmäiset vuodet yhdessä varsin lennokkaasti. Kävimme bilettämässä, tutustuimme kulttuuriin, kävimme matkoilla jne. Me molemmat opiskelimme ja kävimme töissä, meillä oli isot suunnittelmat tulevaisuudelle. Ajatellessani tuota aikaa leviää kasvoilleni hymy - rakastin niitä aikoja!
Nyt olemme vakiintuneet, naimisissa, ja meillä on yksi lapsi. Meillä on upea koti ja oikeastaan kaikki hyvin. Mutta me olemme muuttuneet vuosien varrella. Mieheni on ollut työttömänä lähes 2,5 vuotta. Hän ei suorittanut myöskään tutkintoaan loppuun. Hän on aivan loistava isänä - silloin kun viitsii. Suurimman osan ajasta hän käyttää netissä, katsellen sarjoja, pelaillen, jne. Silti hän on ollut se joka on saanut eniten rahaa perheessämme. Minä olen ollut hoitovapaalla lapsemme kanssa, joten omat tuloni ovat tulleet roimasti alas. Emme me silti tunne olevamme köyhiä, mutta miehen työttömyys on syönyt sekä minua että häntä itseään. Minun silmissäni hänestä on tullut laiska. Olen niin väsynyt pitämään perhettämme pystyssä. Minä viihdyn hyvin kotitöiden parissa ja toivoinkin voivani jäädä kotiin hoitamaan lastamme pidemmäksi aikaa. Nyt se ei kuitenkaan ole mahdollista. Olen alkanut aktiivisesti etsiä itselleni töitä, sillä olen täysin kadottanut toivon, että mieheni töitä saisi tai edes lähtisi niitä hakemaan tosissaan.
En yritä mollata miestäni tällä kirjoituksella. Hänellä on omat hyvätkin puolensa, mutta luultavasti olen niin uupunut tekemään kaiken itse/yksin, että niitä hyviä puolia on vaikea nähdä. En pysty sanomaan hänelle edes, että rakastan häntä. Rakastanko edes..?
Jokunen aika sitten tapasin netissä miehen, joka sai minut tuntemaan itseni huomatuksi. Hän on menestynyt, varakas, komea, pulppuaa jännittäviä ideoita ja on todellinen herrasmies. Hän tietää tilanteeni enkä minä ole mitään muuta kuin jutellut hänen kanssaan. On niin mukava kun saa huomiota ja on joku joka kuuntelee, kehuu ja haluaa antaa vaikka kuun taivaalta. Tunnen, että meidän välillämme on jonkinlainen yhteys, jota on vaikea selittää. Nyt hän haluaa tavata minut todellisuudessa! Hän aikoi ensiksi kustantaa minulle kokonaisen viikonlopun siellä missä hän asuu: lennot, hotelli, oma autonkuljettaja, päivällisiä ja ihan mitä vain haluan. Kieltäydyin, koska se tuntui minusta todella oudolta. Niinpä hän ilmoitti, että on nyt varannut itselleen viikonlopun Helsinkiin. Hän kertoi, että on myös varannut minulle oman hotellihuoneen ja haluaa tarjota minulle kokonaisen viikonlopun Helsingissä.
Minun tekee niin paljon mieli mennä tapaamaan häntä. En vain tiedä mitä hän mahtaa vierailulta odottaa. Jotenkin olen järkeillyt asian niin, että jos mies vain haluaisi seksiä tulee tästä aika iso lasku hänelle yhdestä yöstä..kyllähän niitä halukkaita naisia varmasti löytyy siellä missä hän asuu!! Joten en usko, että hän seksin perässä tänne matkustaa. Niinpä olen ainakin itselleni järkeistänyt asian niin, että hän on aidosti kiinnostunut minusta ihmisenä eikä siinä välttämättä ole mitään pahaa jos tapaamme ystävinä. Vai onko?
Jos sanoisin miehelleni, että "viikonloppuna tulee eräs ystäväni käymään Helsingissä ja hän haluaa viettää aikaa kanssani" ei mieheni estäisi minua menemästä ollenkaan. Hän ei ole koskaan ollut mustasukkainen. Useimmat ystävistäni ovat miehiä, joten sukupuolellakaan ei sinänsä ole mitään merkitystä. Mieheni on viimeisten vuosien aikana käynyt todella paljon ulkona ystäviensä kanssa. Minä en viimeiseen kahteen vuoteen ole käynyt missään - en ole viettänyt yhtäkään iltaa juhlien tai päässyt edes laittautumaan. En siis odota tuota viikonloppua siksi, että juuri tuo kyseinen mies tulee vaan siksi, että minä pääsisin kerranki irrottautumaan arjesta.
Mutta onko se silti väärin? Olenko oikeasti vähän ihastunut tuohon uuteen mieheen ja tämä kaikki muu on vain yritystä tehdä jostain todella epäilyttävästä huonesiistiä? Mitä sinä tekisit?
Nyt olemme vakiintuneet, naimisissa, ja meillä on yksi lapsi. Meillä on upea koti ja oikeastaan kaikki hyvin. Mutta me olemme muuttuneet vuosien varrella. Mieheni on ollut työttömänä lähes 2,5 vuotta. Hän ei suorittanut myöskään tutkintoaan loppuun. Hän on aivan loistava isänä - silloin kun viitsii. Suurimman osan ajasta hän käyttää netissä, katsellen sarjoja, pelaillen, jne. Silti hän on ollut se joka on saanut eniten rahaa perheessämme. Minä olen ollut hoitovapaalla lapsemme kanssa, joten omat tuloni ovat tulleet roimasti alas. Emme me silti tunne olevamme köyhiä, mutta miehen työttömyys on syönyt sekä minua että häntä itseään. Minun silmissäni hänestä on tullut laiska. Olen niin väsynyt pitämään perhettämme pystyssä. Minä viihdyn hyvin kotitöiden parissa ja toivoinkin voivani jäädä kotiin hoitamaan lastamme pidemmäksi aikaa. Nyt se ei kuitenkaan ole mahdollista. Olen alkanut aktiivisesti etsiä itselleni töitä, sillä olen täysin kadottanut toivon, että mieheni töitä saisi tai edes lähtisi niitä hakemaan tosissaan.
En yritä mollata miestäni tällä kirjoituksella. Hänellä on omat hyvätkin puolensa, mutta luultavasti olen niin uupunut tekemään kaiken itse/yksin, että niitä hyviä puolia on vaikea nähdä. En pysty sanomaan hänelle edes, että rakastan häntä. Rakastanko edes..?
Jokunen aika sitten tapasin netissä miehen, joka sai minut tuntemaan itseni huomatuksi. Hän on menestynyt, varakas, komea, pulppuaa jännittäviä ideoita ja on todellinen herrasmies. Hän tietää tilanteeni enkä minä ole mitään muuta kuin jutellut hänen kanssaan. On niin mukava kun saa huomiota ja on joku joka kuuntelee, kehuu ja haluaa antaa vaikka kuun taivaalta. Tunnen, että meidän välillämme on jonkinlainen yhteys, jota on vaikea selittää. Nyt hän haluaa tavata minut todellisuudessa! Hän aikoi ensiksi kustantaa minulle kokonaisen viikonlopun siellä missä hän asuu: lennot, hotelli, oma autonkuljettaja, päivällisiä ja ihan mitä vain haluan. Kieltäydyin, koska se tuntui minusta todella oudolta. Niinpä hän ilmoitti, että on nyt varannut itselleen viikonlopun Helsinkiin. Hän kertoi, että on myös varannut minulle oman hotellihuoneen ja haluaa tarjota minulle kokonaisen viikonlopun Helsingissä.
Minun tekee niin paljon mieli mennä tapaamaan häntä. En vain tiedä mitä hän mahtaa vierailulta odottaa. Jotenkin olen järkeillyt asian niin, että jos mies vain haluaisi seksiä tulee tästä aika iso lasku hänelle yhdestä yöstä..kyllähän niitä halukkaita naisia varmasti löytyy siellä missä hän asuu!! Joten en usko, että hän seksin perässä tänne matkustaa. Niinpä olen ainakin itselleni järkeistänyt asian niin, että hän on aidosti kiinnostunut minusta ihmisenä eikä siinä välttämättä ole mitään pahaa jos tapaamme ystävinä. Vai onko?
Jos sanoisin miehelleni, että "viikonloppuna tulee eräs ystäväni käymään Helsingissä ja hän haluaa viettää aikaa kanssani" ei mieheni estäisi minua menemästä ollenkaan. Hän ei ole koskaan ollut mustasukkainen. Useimmat ystävistäni ovat miehiä, joten sukupuolellakaan ei sinänsä ole mitään merkitystä. Mieheni on viimeisten vuosien aikana käynyt todella paljon ulkona ystäviensä kanssa. Minä en viimeiseen kahteen vuoteen ole käynyt missään - en ole viettänyt yhtäkään iltaa juhlien tai päässyt edes laittautumaan. En siis odota tuota viikonloppua siksi, että juuri tuo kyseinen mies tulee vaan siksi, että minä pääsisin kerranki irrottautumaan arjesta.
Mutta onko se silti väärin? Olenko oikeasti vähän ihastunut tuohon uuteen mieheen ja tämä kaikki muu on vain yritystä tehdä jostain todella epäilyttävästä huonesiistiä? Mitä sinä tekisit?
