T
Tilulilulii hermot menee
Vieras
Hei, kirjoitan tästä nykyelämän mielettömyydestä. Olemme neljän hengen perhe, kaksi työssäkäyvää aikuista ja alle 10 vuotiaat lapset.
Meillä aikuisilla on vastuulliset työt, jotka vievät voimat. Burnout rajalla mennään. Lastenhoidon tukiverkkoa ei ole, jos oikein hätä tulisi voisi jollekin ystävälle lapset hetkeksi viedä.
Työkuormaa ei voi keventää. Jatkuvat yt neuvottelut rassaavat henkisesti, irtisanomisissa ei ole mitään logiikkaa. Taloudellisia huolia ei vielä ole, mutta eipä niitäkään asioita jaksa hoitaa.
Perhe-elämä sujuu jotenkuten viimeisillä voimilla. Lasten harrastukset karsittu minimiin. Omakotitalo repsottaa sieltä täältä. Parisuhde ok vielä.
Kirjoitan tämän herättääkseni ajatuksia siitä, että aikamoinen aikapommi tikittää yhteiskunnassamme. Mitä sitten kun kamelin selkä katkeaa? Eikö työnantajilla ole enää mitään omaatuntoa, että mitä voi vaatia ihmisiltä. Varmasti on johtamiskurssit käytynä mutta opit eivät realisoidu tosielämässä. Ihmisten epätasa-arvoinen kohtelu, työkyvyn lasku ja sen huomiotta jättäminen, perusteettomat irtisanomiset. Näillä kun yritykset jatkatte niin saamme sitten seuraa sinne mielisairaalaan, mihin tämä tie loppuviimein vie.
Kiitos kun luit, halusin vain purkaa sydäntäni. Ehkäpä se mukava uusi työpaikka vielä löytyy.
Meillä aikuisilla on vastuulliset työt, jotka vievät voimat. Burnout rajalla mennään. Lastenhoidon tukiverkkoa ei ole, jos oikein hätä tulisi voisi jollekin ystävälle lapset hetkeksi viedä.
Työkuormaa ei voi keventää. Jatkuvat yt neuvottelut rassaavat henkisesti, irtisanomisissa ei ole mitään logiikkaa. Taloudellisia huolia ei vielä ole, mutta eipä niitäkään asioita jaksa hoitaa.
Perhe-elämä sujuu jotenkuten viimeisillä voimilla. Lasten harrastukset karsittu minimiin. Omakotitalo repsottaa sieltä täältä. Parisuhde ok vielä.
Kirjoitan tämän herättääkseni ajatuksia siitä, että aikamoinen aikapommi tikittää yhteiskunnassamme. Mitä sitten kun kamelin selkä katkeaa? Eikö työnantajilla ole enää mitään omaatuntoa, että mitä voi vaatia ihmisiltä. Varmasti on johtamiskurssit käytynä mutta opit eivät realisoidu tosielämässä. Ihmisten epätasa-arvoinen kohtelu, työkyvyn lasku ja sen huomiotta jättäminen, perusteettomat irtisanomiset. Näillä kun yritykset jatkatte niin saamme sitten seuraa sinne mielisairaalaan, mihin tämä tie loppuviimein vie.
Kiitos kun luit, halusin vain purkaa sydäntäni. Ehkäpä se mukava uusi työpaikka vielä löytyy.