R
raskasta
Vieras
Avioeron aikaan lapsi oli 6-vuotias. Olin silloin vaikesti masentunut ja mies taitavana manipuloijana sai puhuttua lapsen itselleen. Sanoi, etten jaksaisi huolehtia lapsesta, kun olen itse tuossa jamassa, mutta lapsi saa joka päivä käydä luonani ja olla vaikka yötä ja että saan pitää lasta niin paljon kuin vain mahdollista. Sosiaaliviranomaisen luona käydessämme ehdotti, että hän saisi yksinhuoltajuuden ja yritti puhua minua siinä puolelleen. Onneksi viranomainen kertoi minulle siinä tilanteessa, että mitä se käytännössä oikeasti tarkoittaa eikä hän nähnyt sitä tarpeelliseksi, joten mies ei saanut yksinhuoltajuutta. Kysyi vain, että voiko sitä tarvittaessa hakea myöhemmin. Muutama päivä sen jälkeen mies uhosi, että tulee tekemään kaikkensa, etten sotke hänen elämäänsä lapsen kautta. Kerroin, ettei minulla ole siihen tarvettakaan.
Mutta asiaan muutamia asioita mainitakseni.. Pian eron jälkeen lapsi kertoi minulle, että Taivaan Isä antaa hänelle uuden äidin. Näin oli kuulemma isä lapselle kertonut. Olin kuulemma hylännyt lapseni. Myöhemmin lapsi kertoi, että hänellä on uusi äiti ja minua voi puhutella vaan etunimellä. Uusi äitikin haluaa kuulemma niin. Isän kanssa keskustellessa hän syyttää minua lapsen hylkäämisestä ja selvittää, että ihan vaan lapsen kannalta on parempi, että hänen uutta vaimoaan kutsutaan äidiksi ja minua etunimeltä, ettei lapsi mene ihan sekaisin. En tiennyt mitä järkytykseltäni sanoisin. Olin ihan sokissa. Ja myöhemmin järkytyin lisää.
Alkuun tapaamiset lapsen kanssa meni hyvin ja näimme toisiamme usein. Pian sen jälkeen, kun uusi vaimoehdokas ilmestyi kuvioihin, exä kertoi, että hänen uusi "kaverinsa" ei halunnut asua niin lähellä minua ja he muuttavat muualle, 300 km:n päähän minusta ja hän aikoo hakea yksinhuoltajuutta, jotten minä voisi sotkea heidän perhe-elämäänsä lapsen kautta. Yksinhuoltajuutta ei saanut, mutta he muuttivat ja tapaamiset kävivät vaikeiksi. Aina oli jotain tekosyytä, että tapaamisia piti lykätä. Joskus he taas imoittivat tuovansa lapsen yllätysvierailulle viikolopuksi max. 2 päivää ennen viikonloppua ja jos olin jo sopinut muuta enkä voinut sitä enää perua, niin he haukkuivat, etten halua nähdä lasta ja että ilmoittavat siitä sosiaaliviranomaisille. He sanoivat myös lapselle, että se on hylänny sinut kokonaan eikä halua nähdä sinua.
Kaikkia puheluitani lapseni kanssa kuunneltiin. Lapsi ei enää halunnut puhua kanssani puhelimessa. Kirjottelin hänelle kirjeitä, joita exä katsoi parhaakseen haukkua ja moittia. Soitti ihan vartavasten kertoakseen joka kerta, että ne oli typerästi kirjoitettu ja mitä luulen niillä voittavani, että ei tarvitse niitä enää lapselle lähettää.
Miehen uusi vaimo puhuu lapsestani omana tyttärenään. Koululle oli ilmoittanut olevansa lapsen huoltaja. Lapsi oli mukana eräässä tapaturmassa, josta oli tehty poliisitutkinta. Poliisiviranomaisillekin uusi vaimo oli kertonut olevansa lapsen äiti. Puoli vuotta tapaturman jälkeen poliisista soitettiin minulle. He kertoivat, että lapsi oli loukkaantunut tapaturmassa puolivuotta aiemmin ja etteivät voineet ilmoittaa minulle asiasta aiemmin, koska heille oli annettu väärää tietoa lapsen huoltajista ja asia oli selvinnyt heille vasta nyt.
Ja paljon paljon kaikenlaista muuta vastaavaa on tapahtunut. Minusta tuo on vieraannuttamista vai mitä mieltä olette?
Mutta asiaan muutamia asioita mainitakseni.. Pian eron jälkeen lapsi kertoi minulle, että Taivaan Isä antaa hänelle uuden äidin. Näin oli kuulemma isä lapselle kertonut. Olin kuulemma hylännyt lapseni. Myöhemmin lapsi kertoi, että hänellä on uusi äiti ja minua voi puhutella vaan etunimellä. Uusi äitikin haluaa kuulemma niin. Isän kanssa keskustellessa hän syyttää minua lapsen hylkäämisestä ja selvittää, että ihan vaan lapsen kannalta on parempi, että hänen uutta vaimoaan kutsutaan äidiksi ja minua etunimeltä, ettei lapsi mene ihan sekaisin. En tiennyt mitä järkytykseltäni sanoisin. Olin ihan sokissa. Ja myöhemmin järkytyin lisää.
Alkuun tapaamiset lapsen kanssa meni hyvin ja näimme toisiamme usein. Pian sen jälkeen, kun uusi vaimoehdokas ilmestyi kuvioihin, exä kertoi, että hänen uusi "kaverinsa" ei halunnut asua niin lähellä minua ja he muuttavat muualle, 300 km:n päähän minusta ja hän aikoo hakea yksinhuoltajuutta, jotten minä voisi sotkea heidän perhe-elämäänsä lapsen kautta. Yksinhuoltajuutta ei saanut, mutta he muuttivat ja tapaamiset kävivät vaikeiksi. Aina oli jotain tekosyytä, että tapaamisia piti lykätä. Joskus he taas imoittivat tuovansa lapsen yllätysvierailulle viikolopuksi max. 2 päivää ennen viikonloppua ja jos olin jo sopinut muuta enkä voinut sitä enää perua, niin he haukkuivat, etten halua nähdä lasta ja että ilmoittavat siitä sosiaaliviranomaisille. He sanoivat myös lapselle, että se on hylänny sinut kokonaan eikä halua nähdä sinua.
Kaikkia puheluitani lapseni kanssa kuunneltiin. Lapsi ei enää halunnut puhua kanssani puhelimessa. Kirjottelin hänelle kirjeitä, joita exä katsoi parhaakseen haukkua ja moittia. Soitti ihan vartavasten kertoakseen joka kerta, että ne oli typerästi kirjoitettu ja mitä luulen niillä voittavani, että ei tarvitse niitä enää lapselle lähettää.
Miehen uusi vaimo puhuu lapsestani omana tyttärenään. Koululle oli ilmoittanut olevansa lapsen huoltaja. Lapsi oli mukana eräässä tapaturmassa, josta oli tehty poliisitutkinta. Poliisiviranomaisillekin uusi vaimo oli kertonut olevansa lapsen äiti. Puoli vuotta tapaturman jälkeen poliisista soitettiin minulle. He kertoivat, että lapsi oli loukkaantunut tapaturmassa puolivuotta aiemmin ja etteivät voineet ilmoittaa minulle asiasta aiemmin, koska heille oli annettu väärää tietoa lapsen huoltajista ja asia oli selvinnyt heille vasta nyt.
Ja paljon paljon kaikenlaista muuta vastaavaa on tapahtunut. Minusta tuo on vieraannuttamista vai mitä mieltä olette?
