Toggle sidebar

Onko teidän elämä koululaisten vanhempana rankkaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vieras

Vieras
Minusta on yllättävän rankkaa. Kaikesta normaalista on kova vänkäys.

Eli syöminen ja ulkoilu.

Kun on ollut vanhempi jo pitkään, ja jaksanut pikkulapsiajan passauksen ja pukemisen, toivoo,e ttä joskus helpottaisi. Mutta ei mene niin. Meillä koululaisen (esikoinen) kanssa on rankinta. Ei tykkää mistään terveellisestä ruoasta. Söisi vain herkkuja. Miten saat syömään kunnon ruokaa? Ei voi pakottaa. Ottaa todella vähän ruokaa.

MIten saat ulos liikkumaan? Toki kovan vänkäämisen tuloksena, mutta en koskaan ajatellut, että vanhemmuus on niin kovaa työtä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minusta on yllättävän rankkaa. Kaikesta normaalista on kova vänkäys.

Eli syöminen ja ulkoilu.

Kun on ollut vanhempi jo pitkään, ja jaksanut pikkulapsiajan passauksen ja pukemisen, toivoo,e ttä joskus helpottaisi. Mutta ei mene niin. Meillä koululaisen (esikoinen) kanssa on rankinta. Ei tykkää mistään terveellisestä ruoasta. Söisi vain herkkuja. Miten saat syömään kunnon ruokaa? Ei voi pakottaa. Ottaa todella vähän ruokaa.

MIten saat ulos liikkumaan? Toki kovan vänkäämisen tuloksena, mutta en koskaan ajatellut, että vanhemmuus on niin kovaa työtä.
Click to expand...

Koululainen ymmärtää kyllä asiat kun kerrot minkä takia tiettyjä asioita tehdään. Ja senkin että meidän aikuisten tehtävä on sanoa säännöt. Tehkää jotain mukavaa yhdessä vaikka aina perjantaisin, jos vko on mennyt vänkäämättä=).
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minusta on yllättävän rankkaa. Kaikesta normaalista on kova vänkäys.

Eli syöminen ja ulkoilu.

Kun on ollut vanhempi jo pitkään, ja jaksanut pikkulapsiajan passauksen ja pukemisen, toivoo,e ttä joskus helpottaisi. Mutta ei mene niin. Meillä koululaisen (esikoinen) kanssa on rankinta. Ei tykkää mistään terveellisestä ruoasta. Söisi vain herkkuja. Miten saat syömään kunnon ruokaa? Ei voi pakottaa. Ottaa todella vähän ruokaa.

MIten saat ulos liikkumaan? Toki kovan vänkäämisen tuloksena, mutta en koskaan ajatellut, että vanhemmuus on niin kovaa työtä.
Click to expand...

Mistä niitä herkkuja tulee, jos niitä ei kukaan kotiin osta.
 
aivan totta. Tuo herkkujen ostaminen pitäisi lopettaa. Mutta totutuista tavoista on vaikea päästä eroon.

Kiitos "äiti" kannustavista sanoista. Pitäisi keksiä jotain yhteistä mukavaa.
 
Mä en anna lapsille vaihtoehtoja liikunnan kanssa. Opetetaan et liikunta voi olla kivaakin, tosin mun kohdalla koulu sössi liikuntainnostuksen kun oli niin kamalat liikunnan opettajat joen vasta isompana opin liikkumaan ja lapset tykkää onneks tosi paljon liikunnasta. Ruoka on meilä ainakin sellasta et ensin ruoka sit herkut ja herkutellaan muutenkin tosi harvoin. Tiukka linja päälle ruuan kanssa mut liikkumaan et pysty pakottamaan.
 
Meillä ei ton ruoan kans oo ollu ongelmia tähän mennessä ja mun elämä on hyvin helppoa piakkoin 11 täyttävän työtön kans toistaseks. Saa sit nähdä mitä tulee jos kollit alkaa juoksemaan. Täällä nyt olevan huolin kyllä :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
aivan totta. Tuo herkkujen ostaminen pitäisi lopettaa. Mutta totutuista tavoista on vaikea päästä eroon.

Kiitos "äiti" kannustavista sanoista. Pitäisi keksiä jotain yhteistä mukavaa.
Click to expand...

Ja tolla herkkujen kieltäisellä tekee lapselle palveluksen koska ite olin pullukka lapsi kun söin paljon herkkuja ja omille lapsille en halua samaa kohtaloa.
 
Joo, siis eihän koululainen niitä herkkuja syö, jos niitä ei ole. =) Meillä on nyt kolme poikaa koulussa, jokainen käy eri koulua ja tietysti eri luokka-asteita. Minusta arki on helppoa, ehkäpä juuri aika tiukkojen rutiinien ansiosta. Tietysti vanhemmuus on rankkaa, jos sen haluaa olevan sitä, väsyttävääkin joskus. :D
 
On vaan niin raskasta kuulla joka ruoan kohdalla, että en tykkää. Söisi vain eineksiä jos saisi valita, nuggetteja, hampurilaisia. Aivan kuten itse lapsena. Meillä niitä ei koskaan ollut, ja samanlainen valittaja olin. Oma äitini piti kurin, pakko oli syödä, vaikka valitin. Kerran murrosiässä oli hän aivan väsynyt ilmeisesti myös ja sanoi, että mene grillille. antoi 50 markkaa kouraan.
Esikoisen ollessa pieni teimme kaikki ruoat itse ja kävimme vain oikeissa ravintoloissa. Hyvin harvoin hampurilaispaikissa nyt isompanakaan.
On vaan aika uuvuttavaa, kun mikään tervellinen ei mene vapaaehtoisesti. hedelmät, salaatit... ei kelpaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Huoh. Hieman tuli epäonnistunut olo, kun muilla alakoululaisten vanhemmilla tuntuu olevan helppoa lasten kanssa.
Click to expand...

Mulla on lähestulkoon kasvissyöjä neiti, eikä muita lapsia.

Et sä oo mitenkään epäonnistunu kuitenka. Kaikenlaisia kausia on lapsillaki :flower:
 
Meillä koululaiset tekivät listan mieliruuistaan, ja ylläri ylläri: listalla oli kananmunakastiketta, hernekeittoa, seikeittoa...ihan tavallisia normiruokia. Ja kun itsestä tuntui että syövät vaan herkkuja...Lista laitettiin jääkaapin oveen ja sitä päivitetään silloin tällöin, välillä pidetään pizzapäiviä (tehdään itse).

Suosiolla jätin pois sellaiset ruoat jotka eivät tehneet kauppaansa, eli maksalaatikot yms vastaavat. Ihan turha laittaakaan, koska eivät varmasti syö ja menee suoraan kompostiin...Itselle jäi lapsuudesta kammo tiettyjä ruokia kohtaan, kun pakotettiin syömään.

Herkkuja ostellaan silloin, kun pidetään leffailta. Ja se ei ole edes joka viikko...

Ulkoilu lisääntyi, kun hankittiin koira :)

Se mitä opeteltiin pitkään ja hartaasti, oli rutiinit. Eli ruoka on aina samaan aikaan, samoin sauna, kauppareissut, nukkumaanmenot, läksyjen tarkistukset, kavereiden luota kotiin aina tiettyyn aikaan...Nyt kun on rutiinit hanskassa niin tuntuu että itsellekin jää paljon enemmän vapaa-aikaa, ja mukulatkin ovat rauhallisempia :)
 
No meillä ei syömisen ja ulkoilun suhteen ole ollut kovin ongelmallista, mut nyt on pojan 11v kans tullu vääntöä et mitä telkkaohjelmia saa kattoa, mitä tietokone/pleikkapelejä saa pelailla.
olen kuulema kamala äiti, kun en anna kattoa k15 elokuvia, enkä pelailla k18 pelejä, kun kaveritkin saa ja mua pidetään ihan nössönä ulisee poika.
 
Meillä on pienempien kanssa vain kerran viikossa karkkipäivä, kun ovat oppineet siihen, eivät mangu kaupassa herkkuja eikä karkkeja. Isommat pojat ovat urheiluhulluja ja ovat tehneet äidillenkin selväksi, mikä on terveellistä ruokaa. Meillä on toistaiseksi ollut helppoa, kun liikkuvat ilman käskystä ja katsovat tarkkaan, mitä pistävät suuhun. =)
 
Vänkkäsytä on ilmaantunut meilläkin (poika9v ja tyttö 7v) mutta fiksuina lapsina ymmärtävät puhetta just esim herkuista jne. Ulkana reuhkaavat kavereiden kanssa ja keskenään ja sit ollaan sisällä kun sisällä olo on kivempaa.

Mulla meinas yhdes välis jäämään sellain jäkä jäkä vaihde päälle ja tartutin sen noihin lapsiinkin. Peiliin katsomisen paikka oli, ja oma asennemuutos teki ihmeitä meidän perheelle.

Nyt asiat sujuva ilman "koko aikasta"jäkätystä jne.. Jos ei lapsia asiat miellytä ei lähdetä sille jäkä jäkä linjalle vaan napataan lapsi kainaloon, puhutaan asia, ja sit puhutaan jostain ihan muusta, höpötellään siinä hetki ja KAS lapselle on asia kirkastunut.

Koitappa lempeää linjaa, selkeillä ja REILUILLA säännöillä. Pieniähän ne vielä..
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa