Onko teillä ollut tupakoivia huonekavereita synnärillä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja synnäri
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos sulla ei ole ollut samanalaisia asioita elämässä niin et voi ymmärtää. Tökeröä vastata noin kun ei tiedä mitä joku on käynyt läpi.
Olen ollut opioidikoukussa joten kyllä osaan jotenkin ymmärtää. Yhtenä päivänä vaan päätin, etten ota enää. Vieroitusoireet oli helvetistä, mutta parhaaksi se oli.

Tuossa tuhosin vain itseäni, mutta se on kuvottavaa kun pitää syntymätöntä lasta pahoinpidellä nikotiinilla, syanidilla jne.
 
"en ole puolustellut, johtui kaaoksesta, paniikkihäiriöstä ja masennuksesta"... mitähän noi kolme huomautusta sitte on jos ei puolustelua.. : /[QUOTE="vieras";26484933]oli, mieheni ja itse poltin..ja en ole puolustellut tai perustellut tupakointiani kellekkään mutta en sitä pitänyt mitenkään hyvänä tai hienona asiana, vähentämään pystyin raskausaikana mutten kokonaan lopettamaan johtuen elämäntilanteen kaaoksesta ja paniikkihäiriöstä ja masennuksesta..[/QUOTE]
 
On ollut kaksikin kertaa. Toisella kerralla sitä äitiä vähän kiinnosti se vauvan hoito. Enempi kiinnosti oma tällääminen ja tukan laittaminen. Ja yölläki kääri sätkää.
Toisella kerralla ihan tavallisen olonen äiti mut koko ajan ravas tupakalla ja se vauva itki ihan taukoamatta.
 
Ei huonekaverina. Mutta silloin kun odottelin esikoisen kanssa osastolla, käynnistyykö vai käynnistetäänkö (lapsivesi tihkui), tutuistin tupakoivaan äitiin päivähuoneessa. Vauva oli ennenaikainen, keskolassa, oli jotain ongelmia ja tää äiti puhkui raivoaan, kun keskolaan (vauvojen teho-osasto) ei päässyt aina, vain tiettyinä aikoina. Todella reilulla otteella haukkui hlökuntaa ja epäili hoitajien aiheuttaneen vauvan ongelmat. Ja totesi, että pitääpä käydä lypsämässä, että pääsee sitten röökille...

Kun kerroin tästä täällä aiemmin mut teilattiin täysin ja tuota tupakoivaa äitiä sympattiin täysillä koska sen vauvakin oli keskolassa ja sillä oli siksi paineita... Mut mä olinkin ketjun aloittaja, sillä ei ollut merkitystä, että munkin vauvani päätyiä keskolaan. En ratkennut röökaamaan ;).
 
[QUOTE="vieras";26492051]Ei huonekaverina. Mutta silloin kun odottelin esikoisen kanssa osastolla, käynnistyykö vai käynnistetäänkö (lapsivesi tihkui), tutuistin tupakoivaan äitiin päivähuoneessa. Vauva oli ennenaikainen, keskolassa, oli jotain ongelmia ja tää äiti puhkui raivoaan, kun keskolaan (vauvojen teho-osasto) ei päässyt aina, vain tiettyinä aikoina. Todella reilulla otteella haukkui hlökuntaa ja epäili hoitajien aiheuttaneen vauvan ongelmat. Ja totesi, että pitääpä käydä lypsämässä, että pääsee sitten röökille...

Kun kerroin tästä täällä aiemmin mut teilattiin täysin ja tuota tupakoivaa äitiä sympattiin täysillä koska sen vauvakin oli keskolassa ja sillä oli siksi paineita... Mut mä olinkin ketjun aloittaja, sillä ei ollut merkitystä, että munkin vauvani päätyiä keskolaan. En ratkennut röökaamaan ;).[/QUOTE]

Ja näemmä musta on kirjoitustaitojeni (puutteen) vuoksi tullut ehkä hernetätikakkonen....
 
Ei omassa huoneessani, mutta samalla osastolla oli äiti joka kokoajan meuhkasi, että taas vauva on huutanut, taas sattuu ja on jälkisuppareita, mä olen kyllä ansainnut tupakan. Se oli muutenkin vähän, hmm.. erikoinen.

Huusi puhelimeensa ihan kamalalla äänellä kaiken aikaa ja puhui ihan intiimejä juttuja, ei tajunnut että kaikki kuulee hänen peräsuoliongelmansa ja minkälaista vuotoa tulee, kun kailoottaa 85 desibelin voimalla.
En tiedä kenen kanssa tollaisia puhui :)

Kun oltiin päivähuoneessa, hänellä ja parilla muulla oli mies ja lapset katsomassa vauvaa , se ryntäsi ylös, otti vauvansa kopasta sen päänalusen ja liiskasi sillä kärpäsen joka surisi ikkunassa. Sitten heitti vaan vauvan tyynyn takaisin sinne koppaan :)

Kaikki pitivät tuota äitiä käytöksensä ja puheittensa perusteella muutenkin vähän tyhmänä, ei paljoa muuta voinut.
 
Jos sulla ei ole ollut samanalaisia asioita elämässä niin et voi ymmärtää. Tökeröä vastata noin kun ei tiedä mitä joku on käynyt läpi.

no ei kai se muiden arvostelu ole tökeröä koska kyseisellä henkilöllä on aina joko. a. kokemusta asiasta enemmän b. huonommin asiat ja jos ei mikään muu auta niin aivan paska lapsuus johon voi näin aikuisenakin näppärästi vedota...
 
Entä jos lapsenne sairastuu vakvavasti tupakointinne takia tai kuolee kätkytkuolemaan? Teidän onneksennne tupakointianne ei pystytä varmuudella katsomaan syyksi, vaikka todennäköisin syy onkin. Eikö silti omatuntonne yhtään soimaisi kyseisissä tilanteissa? Miten perustelette lapsellenne sen, heillä ei ole ollut oikeutta päättää terveydestään, kun oma äitinsä on sen pilannut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miettikääpä;26492808:
Entä jos lapsenne sairastuu vakvavasti tupakointinne takia tai kuolee kätkytkuolemaan? Teidän onneksennne tupakointianne ei pystytä varmuudella katsomaan syyksi, vaikka todennäköisin syy onkin. Eikö silti omatuntonne yhtään soimaisi kyseisissä tilanteissa? Miten perustelette lapsellenne sen, heillä ei ole ollut oikeutta päättää terveydestään, kun oma äitinsä on sen pilannut.

niin tuota voi kysyä jokainen äiti itseltään jokaisesta valinnasta minkä tekee...
 
Joo, poltti, ja minäkin poltin. Kumpikaan ei hehkuttanut kuitenkaan sen enempää omaa tupakointiaan. Ja meillä molemmilla oli rauhalliset vauvat jotka nukkuivat oikein hyvin ja itkivät vain vähän... En ole itseasiassa varma itkikö tuo meidän kuopus siinä elämänsä alussa ollenkaan? Oli enemmän sellainen ähisijä että "nyt ois äiti nälkä" ja jos sitä ei huomatti niin päästi vähän kovemman äännähdyksen odotettuaan ensin että tehoaako ähinä :D
 
[QUOTE="vieras";26492824]ei sitä tarvitse tutustua, mutta usein ei voi olla kuulematta, kun puhuu sille mahdolliselle isälle tai vierailleen, puhumattakaan siitä, mitä kailottaa tutuilleen puhelimessa.[/QUOTE]

Siis sille isälle ja tutuilleen kertovat raskausajan tupakoinnistaan, puolustelevat ja selittelevät sitä?
 
Oli yks, en muista kumman lapsen kans olin osastolla sillon. Melko nuoren oloinen nainen, vauva kun nukkui niin lähti hiippailemaan, kerran kysyi lähteekö joku muu meistä mukaan (olikohan 4 hengen huone)
 
Voi apua, tuota asiaa en ollut vielä ajatellutkaan. Viimeksi oli yksityishuone, nyt tuskin samaa tuuria käy kun osastolla on vielä remonttiakin. Hirvittää ajatus tupakoivasta huonekaverista koska minulla on oikeasti tosi herkkä nenä ja tupakanhajusta tulee älyttömän paha olo ja alkaa heti yskittää :( Oikeasti hirvittää miten pärjään jos joudun useamman päivänkin jakamaan huoneen tupakoijan kanssa :(
 
Mun huonekaveri ei tupakoinut, mutta löträsi hajustettuja rasvoja, hajuvettä sun muuta ja se huone haisi koko ajan niille tököteille... Mieluummin olis vaikka ollu tupakoija joka ois käyny pari kertaa päivässä sauhuilla, olis haissu vaan hetken, tää oli jatkuvaa...:/ Mulla migreeni ja oli kesäkuuma, se lemu oli ihan hirveetä, tilaa ei ollu vaihtaa huonetta. Lisäili siis monta kertaa päivässä niitä tuoksujaan, kun kuulemma muuten ois haissu niin pahalle... Yöks sanon minä! Ja käytän itsekin hajuvesiä, mutta pienessä huoneessa koko ajan spreijailu ja rasvailu ei oo kyllä tarpeellista, varsinkin kun eiollu mitään mietoja kukkaistuoksuja, vaan sellaisia oikein voimakkaita ja pistäviä :(
 
Minä olen tupakoinut raskausaikana. Joka toki jälkeenpäin vituttaa ja ankarasti, vaikkei mitään "vikaa" lapsessa ole, ainakaan vielä.

Mutta pidin kyllä tupakoinnin hyvin vähäisenä verrattuna normaaliin silloiseen röökaamiseeni, poltin muutamia per päivä.
Sairaalassa en polttanut kyllä ollenkaan, en olisi ikimaailmassa kehdannut.
 

Yhteistyössä