Onko teillä omituisia tapoja tai salaisia pakkomielteitä tjms?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Sain itseni juuri äsken kiinni mielikuvituskeskustelun käymisestä mielessäni. Englanniksi julkisuuden henkilön kanssa. Aloin miettiä, että alkaako tämä tapa vahvistua nyt, kun vanhenen. Että juttelee ihmisille, joita ei ole olemassa.

Kyseessä siis ihan sama ilmiö kuin pikkulapsena leikkiessä eli mielikuvitus ottaa vallan ja elän jotain päähän pälkähtänyttä skenaariota todeksi ajatuksissani. En sentään puhu ääneen kuten leikkivät lapset, mutta saatan kyllä naurahtaa itsekseni, jos se mielikuvituskeskustelu on hauska. Onneksi tätä ei sentään tapahdu kuin silloin, kun ei ole mitään tekemistä ja on aikaa haaveilla ja tuijottaa tyhjyyteen.

Onko muilla tällaista? Moni vanhushan saattaa kuulemma höpötellä edesmenneille puolisoilleen yms.
 
Ehkä tätä voi pitää outona tapana. Aina kun lähden kotoani jonnekin on kaiken oltava tiptop koska jos satun kuolemaan niin jälkeenjääneiden on mukava tulla kotiini kun kaikki on siistiä ja järjestyksessä.
 
Sinulla on vain rikas mielikuvitus. Ole huoleti.
Minulla on elämässäni vain yksi huono tapa eli tällä palstalla kirjoittaminen. Moni taiteen alojen ihminen sanoo, että kirjoittaminen on heistä kaikista antoisinta puuhaa.
Onneksi sentään en julkaise mitään esim. lehtiin tai kirjoina.
Itsekseen puhuminen tekee äänihuulille hyvää. Eilen googletin laulun sanat Vanhoja poikia viiksekkäitä ja lauloin laulun kaksi kertaa. Sitten alkoi harmittaa, kun emme asu lastenlasteni kanssa samassa maassa. Yksi heistä tykkää kun laulan hänelle suomalaisia lauluja.
Viihdyn erinomaisesti yksin kotona. Olen entinen puhetyöläinen ja nautin suunnattomasti kun olen oppinut puhemyllynä pitämään suuni kiinni ihmisten ilmoilla.
Nyt laitan netin kiinni ja keitän aamukahvin.
Vieläkin maurattaa juttu Enonkoskelta, jossa evättiin kohta eläkeläisen muuttohaaveet norpan asuinsijoille.
Laulun sanat eivät siis pidäkään paikkaana. Vanhoilla pojilla siellä on vielä toivoa kumppanista tai ystävistä.
 
Ehkä tätä voi pitää outona tapana. Aina kun lähden kotoani jonnekin on kaiken oltava tiptop koska jos satun kuolemaan niin jälkeenjääneiden on mukava tulla kotiini kun kaikki on siistiä ja järjestyksessä.
Täysin sama vika tälläkin Rahikaisella. Korkea verenpaineeni pyörtymisineen on saanut paljon ajattelemaan äkkikuolemaa.
Käytän nykyään kofeiinitonta kahvia ja uusien lääkkeiden jälkeen oloni on normaali. Muistan joka kerta kaupassa missä kohtaa pyörryin ohi kulkevan asiakkaan käsivarsille.
Jutellaan lisää joskus myöhemmin. Iloitaan elämästä.
 
Sinulla on vain rikas mielikuvitus. Ole huoleti.
Minulla on elämässäni vain yksi huono tapa eli tällä palstalla kirjoittaminen. Moni taiteen alojen ihminen sanoo, että kirjoittaminen on heistä kaikista antoisinta puuhaa.
Onneksi sentään en julkaise mitään esim. lehtiin tai kirjoina.
Itsekseen puhuminen tekee äänihuulille hyvää. Eilen googletin laulun sanat Vanhoja poikia viiksekkäitä ja lauloin laulun kaksi kertaa. Sitten alkoi harmittaa, kun emme asu lastenlasteni kanssa samassa maassa. Yksi heistä tykkää kun laulan hänelle suomalaisia lauluja.
Viihdyn erinomaisesti yksin kotona. Olen entinen puhetyöläinen ja nautin suunnattomasti kun olen oppinut puhemyllynä pitämään suuni kiinni ihmisten ilmoilla.
Nyt laitan netin kiinni ja keitän aamukahvin.
Vieläkin maurattaa juttu Enonkoskelta, jossa evättiin kohta eläkeläisen muuttohaaveet norpan asuinsijoille.
Laulun sanat eivät siis pidäkään paikkaansa. Vanhoilla pojilla siellä on vielä toivoa kumppanista tai ystävistä./korjasin
 

Yhteistyössä