Onko teillä paljon ystäviä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Maewest
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Maewest

Jäsen
13.08.2013
144
0
16
Mä kuulun niihin ihmisiin, joilla on tosi pieni lähipiiri. Tarvittaessa olen kuitenkin porukassa hyvinkin sosiaalinen. En vetäydy vaan seurustelen kaikkien kanssa ja olen aika hauska. Se, että olen ainoa lapsi voi tietysti osaltaan vaikuttaa, en tiedä. Koulussakin viihdyin yksin, enkä hirveästi kavereita kaivannut.

Opiskeluajoiltakaan ei jäänyt ketään pysyvää ystävää. Olin aika omissa oloissani. Mulla on oikeastaan vain yksi ystävä, jonka kanssa olen säännöllisesti yhteydessä. Sukulaisiakaan mulla ei paljoa ole, joten ei sitäkään kautta ole montaa kontaktia. Mulla on esim. vain yksi serkku.

Työssä tulee tietysti vähän höpöteltyä kahvihuoneessa, mutta muuten en työkavereita vapaalla tapaa lukuunottamatta esim. pikkujouluja. Mulla on kyllä mies, jolla taas on paljon ystäviä. On vapaa-ajalla sekä työ- että harrastuskavereitten kanssa. En mä niin epäsosiaalinen ole, että ihan yksin haluaisin kuitenkaan elää.
 
Mulla on paljon tuttuja ja jonkun verran kavereita, ystäviä hyvin vähän. Olen sellainen luonne että mun on hirveän vaikea luottaa ihmisiin niin että voisin olla heidän seurassaan kovin vapaasti oma itseni. Tietty sitä välillä toivoisi että olisi sellaisia ystäviä joille voi soittaa ja purkaa kun on jotain, toisaalta sellainen fiilis on aika harvoin ja tiedän että homma on minusta kiinni.

Yksi siskoistani on sukulaisista ainoa johon pidän tiiviisti yhteyttä, toisaalta mekään ei juuri purkauduta mistään niin henkilökohtaisista asioista. Siskoni on ehkä liian samanlainen persoona siinä suhteessa kuin minä :D
 
  • Tykkää
Reactions: Mrs Bean
Ei. Jotta pääsee mun ystäväkseni, niin siihen vaaditaan ihan helvetin paljon.

Mulla on 3 ystävää, joista yksi on siskoni. Tuskin ystävien määrä ihan lähitulevaisuudessa tästä lisääntyy. Kavereita on sen sijaan melko paljon, eli en kyllä koskaan pääse kokemaan yksinäisyyttä tms.
 
Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään ystävää, ei edes kaveria.

Jos haluaisin soittaa jollekulle, niin ei ole ketään kenelle soittaa. Paitsi sisko tai äiti.

Lapsena minulla oli kavereita ja ystäviäkin, mut he kadonneet maailman tuulissa ja aikuis-iällä törmännyt vain hyväksikäyttäjiin joihin välit katkaisin aikoja sitten.
 
[QUOTE="miemie";28904871]Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään ystävää, ei edes kaveria.

Jos haluaisin soittaa jollekulle, niin ei ole ketään kenelle soittaa. Paitsi sisko tai äiti.

Lapsena minulla oli kavereita ja ystäviäkin, mut he kadonneet maailman tuulissa ja aikuis-iällä törmännyt vain hyväksikäyttäjiin joihin välit katkaisin aikoja sitten.[/QUOTE]

Voi, tämä on kuin omasta elämästäni. Vaikka olen naimisissa ja kaksi lasta, tunnen itseni välillä niin yksinäiseksi, että itkettää...
 
Mulla on kaksi ystävää, joille voin kertoa aivan mitä tahansa. Lisäksi alle kymmenen läheistä kaveria, joiden kanssa jaetaan arkipäivän kuulumisia. Nämä ystävät ovat 20 ja 30 vuoden takaa, kaverit sit tuoreempia, työn, lasten ja harrastusten kautta tuttuja.
 
[QUOTE="vieras";28904925]Yksi kilpailun aihe tämäkin, montako ystävää sulla on :laugh:[/QUOTE]

Kuka ihme täällä kilpailee, en ole huomannut yhtään sellaista viestiä. Lisäksi ihmiset ovat erilaisia,toiset haluavat ympärilleen mahdollisimman paljon ihmisiä ja toiset ahdistuvat sellaisesta.
 
Mulla on paljon tuttuja ja jonkun verran kavereita, ystäviä hyvin vähän. Olen sellainen luonne että mun on hirveän vaikea luottaa ihmisiin niin että voisin olla heidän seurassaan kovin vapaasti oma itseni. Tietty sitä välillä toivoisi että olisi sellaisia ystäviä joille voi soittaa ja purkaa kun on jotain, toisaalta sellainen fiilis on aika harvoin ja tiedän että homma on minusta kiinni.

Yksi siskoistani on sukulaisista ainoa johon pidän tiiviisti yhteyttä, toisaalta mekään ei juuri purkauduta mistään niin henkilökohtaisista asioista. Siskoni on ehkä liian samanlainen persoona siinä suhteessa kuin minä :D

Mä olen juuri tälläinen myös. Ja tuttavapiiri on tosiaan laaja ja paljon on joka paikassa ihmisiä joiden kanssa pysähdyn jutustelemaan niistä näistä ja töistä. Hieman pienempi rinki kavereita joiden seuraan hakeudun tasaisin väliajoin. Ystäviä hyvin vähän, kenelle haluaisin syvinpiä ajatuksiani valottaa. Ja viihdyn hyvin näin, lukuun ottamatta niitä todella harvoja hetkiä, kun arjen haasteet meinaa käydä liian isoiksi itse kantaa, silloin kaipaisi ystävää jolle kertoa ja joka ymmärtäisi asian ilman pitkää selontekoa ja ei alkaisi ratkomaan puolestani asiaa, vaan olisi vain korvana.
 
Yksi hyvä ystävä on, jonka kanssa ollaan oltu kavereita jo vuosia, välillä pidetty yhteydenotossa pitkää taukoakin. Nyt kuitenkin ollaan lähennytty ihan ystäviksi asti ihan viime viikkoina. Töissä on yksi työkaveri, joka on kaveri vapaa-ajallakin ja toivoisin hänestä ystävää. kuitenkaan hän ei ole tullut esim kylään, vaikka olen sanonut monesti, että tulehan käväiseen joku päivä eikä ole minua kutsunut luokseen. Tuntuu aika kiireiseltä ja on sanonutkin, että kun töissä pitää olla niin sosiaalinen niin haluaa olla yksikseen vapaa-ajalla. Soitellaan n. kerran kuussa työssä näkemisen lisäksi ja käydään yhdessä lenkillä myös n. kerran kuussa.

Toivoisin ystäviä. Ei tunnu vaan niin helpolsta saada. Työkavereissa on monta kivaa tyyppiä, mutta nekin tuntuvat niin kiireisiltä ja heillä itsellään on paljon ystäviä.
 

Yhteistyössä