Onko teillä ystäviä, jotka eivät tunnu muistavan, että teilläkin on oma elämä?

[tyttö pohjoisen]

Tarkoitan ystävää, jonka kanssa on mukavaa. Mutta vähitellen olen alkanut huomata, että nähdään, kun minä ehdotan näkemistä tai soitan. Hän ei juurikaan ole aktiivinen. Usein on kyllä innokas tapaamaan, niin en ole pitänyt ongelmana ettei hän pidä yhteyttä. Nyt olen kuitenkin vuosien saatossa huomannut myös, että puhumme aina hänen asioistaan, lapsistaan, elämäntilanteestaan, suunnitelmistaan... Minun lapsistani puhutaan vain, jos he liittyvät aiheeseen, josta puhutaan hänen lastensa vuoksi. Muutaman kerran olen nyt ottanut itse puheeksi omia kuulumisia ("Oltiin tosiaan mökillä kalastamassa ja oli mukavaa"). Ja silloin tämä ystävä on suorastaan hämmästyneen näköinen, aivan kuin olisi unohtanut, että meidänkin perheellä on omaa elämään. Juuri koskaan hän ei kysele näitä tavallisia kysymyksiä "Milloin teillä lomat alkaa?" "Oliko kivaa mökillä?" jne. Nähdään kun hänellä on asioita kerrottavana. Ihan mukavaa sekin, mutta olen alkanut ajatella, että me ei taideta olla hänen mielestään kovinkaan mielenkiintoisia ihmisiä. Vaikka meillä olisi lapsi sairaalassa tiputuksessa, siitä hän ei ikinä kysyisi mitään. Sen sijaan hänen lapsensa jokainen näppy käsitellään perinpohjaisesti. Mutta olen alkanut miettiä miten suhtautua. Pitäisikö alkaa puhua omista asioista koko ajan. Vai enkö ottaisikaan yhteyttä ja odottaisin näemmekö enää ikinä jne. Toisaalta harmi sekin, kun kivoja ihmisiä muuten ovat. Mitäs te tekisitte?

 

["vieras"]

Ehkä sun tarvis vaan saada suus auki enemmän.

 

[tyttö pohjoisen]

Mutta yleensä kai on omien vuodatusten jälkeen tapana kysyä vaikka ihan muodon vuoksi, että "mites teillä". Mulle on alkanut tulla vaikutelma, että olisi noloa kertoa omia asioita, koska heitä tosiaan ei yhtään kiinnosta. Jos nyt edes vähän kiinnostaisi niin kai nyt edes joskus JOTAIN kysyisikin. Eikö aika selvä merkki ole, että meitä tarvitaan olemaan kuulijoina heidän elämälleen?

 

[tiedän]

Yhden tuollaisen tapauksen tiedän. Hän on entinen hyvä kaverini. Häntä ei kiinnosta meidän kuulumiset. Omista asioistaan hän puhuu, mutta nekin hän rajaa omille kiinnostusalueilleen (työ ja harrastukset) . Kysyttäessä hän kertoo myös lapsistaan ja muista henkilökohtaisimmista asioista. Mutta jos hänelle yrittää puhua jotain omia kuulumisia, niin hän ohittaa ne täysin eikä reagoi niihin mitenkään.

 

["vieras"]

Kyllä mun mielestä toisen kuulumisia kuuluu kysyä ja kuunnella. Itse tuntisin itseni epäkohteliaaksi, ellen kyselisi ystäväni kuulumisia ja juttelisi myös hänen asioistaan/hänen lapsistaan.