Hae Anna.fi-sivustolta

'onko toivoa yhteenpaluusta?

Viestiketju osiossa 'Avioero' , käynnistäjänä wiltsu1972, 24.07.2007.

  1. wiltsu1972 Uusi jäsen

    liittynyt:
    24.07.2007
    Viestejä:
    16
    Saadut tykkäykset:
    0
    Olemme olleet yhdessä 7v. joista kohta 5v. naimisissa. Ennen minua mieheni ei ole seurustellut ja asui edelleen kotonaan. Meillä on kaksi lasta 2v. ja 4v. pojat. Yhdessä olemme rakentaneet talon, myyneet sen ja vaihtaneet paikkakuntaa, mieheni on opiskellut uuden ammatin, perustanut oman yrityksen, minä jatkoin opisekelujani jne. Kaikkea mullistavaa on siis mahtanut lyhyeen aikaan. Tammikuussa olin raskaana (meni kesken), maaliskuussa olimme vielä ostamassa mökkiä ja aloitimme sijaisvanhemmuuskoulutuksen. Toukokuussa mieheni ilmoitti haluavansa muuttaa vähäksi aikaa pois jotta pysytyisi miettimään asioita. Mielestäni tämä oli ihan ok, koska mieheni jyrkästi kielsi että hänellä olisi ketään toista naista. Ajattelin että lähestyvät 4ov. synttärit ahdistavat ja haluaa rauhassa miettiä miten jatkamme elämää eteenpäin. Kesäkuussa vanhin poikani kertoii että iskällä on uusi nainen!! pojat olivat isänsä luona viikonlopun ja tämä uusi nainen oli myös ollut siellä yötä. järkytys oli valtava!! Mieheni asuu tällä hetkellä äitinsä luona ja tämä nainen on siis esitelty koko suvulle ennekuinminä sain asiasta tietää. Mikä valtava häpeä! Miehelläni ei ollut aikomustakaan kertoa minulle tästä naisesta koska halusi kuulemma suojella minua. Odotti vain että minä tyydyn kohtaloon ja haluan erota. Vaan minä en edelleenkään halua erota.
    Mies on tavannut lapsiaan viimeksi 4viikkoa sitten kun ei kuulemma halua jutella minun kanssani kun kokoajan vaadin saada tietää miksei ajoissa puhunut minulle miten asiat ovat jotta oltaisiin yhdessä voitu niitä miettiä. Hän on kuulemma miettinyt eroa jo pitkään(?) ja odottanut josko tilanne muuttuisi ja hän huomaisi rakastavansa minua.
    Sanoo että välittää ja pitää minusta mutta ei rakasta. Tämän uuden naisen kanssa kaikki on kuulemma ihan erilaista. on nyt oikeasti rakastunut ja kokee intohimoa. Pystyy puhumaan asioistaan avoimesti ilman että tarvitsee pelkää toisen korottavan ääntään. on aina pelännyt minua eikä ole voinut puhua tunteistaan ilman että suutun. Tämä siis miehen kertomaa. Minun mielestäni liittomme on ollut ihan normaalia lapsiperheen arkea. Emme ole hirveästi riidelleet ja olemme jatkuvasti yhdessä perheenä. Mies on erittäin hyvä isä, huomioi jatkuvasti poikia ja kotona ollessaan leikkii heidän kanssaan ja tekee retkiä ym. Teidän ettei suhdetta ole ollut vielä maaliskuussa ja huhtikuussakaan ei ollut öitä poissa, mutta puhui koko ajan puhelimessa kun minä en ollut paikalla. Ei suostu kertomaan missä ovat tavanneet ja milloin. Sanoo ettei asia minulle kuulu, mutta vihdoin myönsi heidän tunteneen 2-3kk. on aivan rakastunut ja on varma että tämä juttu toimii koska ovat molemmat jo kertaalleen eronneet ja osaavat välttää karikot. Naisella on kaksi tyttöä 6v. ja 9v ja ovat kuulemma viettäneet kesän isänsä luona.
    Yritin kertoa että rakkaushuuma-vaihe kestää korkeintaan 2v. ja sen jälkeen alkavat ihan normaalit vaikeudet ja on taas samassa tilanteessa missä kokee olevansa nytkin. Mutta ei usko vaan on varma että vika oli minussa ja tämä nainen on ihan erilainen.
    Joka puhelussa väittää ettei minun kanssa pysty asumaan ja kaikki vika on minussa. Lapset eivät tästä kuulemma kärsi kun näkee heitä kuitenkin joka toinen viikonloppu. Vaan minun mielestäni he kärsivät kovastikin koska isä oli heille tärkeä.
    onko tämä ero lopullinen vai onko jotain toivoa että parin vuoden sisällä palaisi takaisin kotiin, kun arki alkaa? Itse aloitin pariterapian kesäkuussa ja toivon mukaan voin sitä jatkaa ja työstää tätä eroa.
     
  2. ex-yh-Elli Vierailija

    Vastaan vielä sinulle ja sitten menen nukkumaan.

    En ole selvännäkijä enkä suosittele kääntymään povarin puoleen. Minä kyselin aikoinaan ihan samoja asioita ja kysyin neuvoa jopa selvännäkijältä. Niin epätoivoinen olin.

    Sinun ei tarvitse hävetä yhtään mitään. Olet yrittänyt parhaasi ja se riittää.

     
  3. ihmettelee Vierailija

    ottaisit takaisin, tuosta vaan?
    Odotteleppa siinä varalla, että sulttaani luo katseensa sinuun.
    Olen ilkeä, mutta nuo ikuiset mammanpojat ei koskaan löydä etsimäänsä, kun lelusta tulee vanha, niin halutaan uusi.
     
  4. yh Vierailija

    Yhdyn edelliseen. Tiedä että rakastat vielä, eihän ne tunteet itsestään katoa, mutta en ymmärrä miten olisit vielä valmis ottamaan hänet takaisin ja mahdollisesti joutua kokemaan tämän kaiken uudelleen?
     
  5. wiltsu1972 Uusi jäsen

    liittynyt:
    24.07.2007
    Viestejä:
    16
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kyllä ottaisin takaisin, mutta en ihan tosta noin vaan. Kävisimme pariterapeutilla juttelemassa asioista ja muutenkin puhuisimme paljon asioita selviksi ennenkuin muuttaisimme takaisin yhteen. olen sitä mieltä että kun naimisiin on menty niin pitää yrittää kaikkensa ennenkuin luovuttaa. Kyllä minussakin on ollut vikaa, mutta mikään ei tietysti ole estänyt miestäni puhumasta näistä asioista eikä pettäminen olisi ollut ainoa vaihtoehto. Mutta hassua kyllä, olen vasta nyt tajunnut kuinka hieno mies hän oli ja valtavan hyvä isä. Uskon että meillä olisi mahdollisuuksia hyvään parisuhteeseen jos molemmat olisimme valmiita siihen panostamaan.Rupeaa vaan tuntumaan ettei mitään mahdollisuutta uuteen alkuun ole, kun ei ole edes halukas puhumaan kanssani. En todellakaan usko että olisin niin hirveä ihminen. Ei vaan taida haluta miettiä näitä asioita kun tuntee syyllisyyttä. Pitäisikö jättää mies vähäksi aikaa rauhaan miettimään asioita vai yrittää pitää yhteyttä ja selvitellä välejä?
     
  6. Huumavaihe Vierailija

    Miehellä on tuo vaihe ylimmillään, joten järkipuhe ei nyt tuota tulosta. Hän näkee tämän uuden naisen niin ruusunpunaisten lasien läpi, että kolaus on kova, kun todellisuus alkaa tulla näkyville.

    Jokainen meistä näyttelee itseään parempaa tuossa vaiheessa, varsinkin, kun päämääränä on saada toinen luopumaan entisestä. Niin tekee uusi nainenkin. Arkioloissa hänkin taatusti on jotain muuta.

    Ihmettelen sukua, joka katselee vaiti miehen touhuja. Kysy joltakulta heistä, mitä he oikein ajattelevat, kyseessähän on teidän nuoren perheenne tulevaisuus.

    Mies ja uusi nainen ovat molemmat olleet tunnenälässä ja siksi tämä vie kaiken harkintakyvyn päästä. Päällimmäisenä on vain suuri vietti, joka ohjaa. Nelikymppiset ovat erityisen alttiita tämmöiselle, se tuli nähtyä ja koettua aikanaan itsekin.

    Miehesi pelkää sinun kohtaamistasi, sillä hän tietää menetelleensä hyvin väärin. Hän kertoo muuta ja yrittää vierittää omaa syyllisyydentuntoaan sinulle. Ota yhteyttä sukuun ja kerro, että asia tuli sinulle täytenä yllätyksenä, olet järkyttynyt ja että elämänne on ollut hyvää ja rakastat miestäsi suuresti. Voithan pyytää heitä ottamaan esille niitä vähemmän romanttisia puolia, joita väistämättä tulee eteen myös uudessa suhteessa. Myös se, että toiselle ei saa tehdä näin katalasti, vaan asiat täytyy pystyä puhumaan kasvotusten. Muu on raukkamaista.

    Jos oma poikani toisi luokseni vastaavassa tilanteessa uuden naisen, kertoisin taatusti ihan suoraan, mitä ajattelen. En ymmärtäisi lainkaan, että nainen edes kehtaisi tulla. Eikä siinä suvussa ole yhtään järjellä ja tunteella ajattelevaa?
     
  7. Mies 50/wiltsu1972 Vierailija

    Tuo viimeinen lauseesi oli parasta antia, anna tilanteen olla äläkä mitenkään "tyrkytä" itseäsi, keskusteluhalujasi. Asioilla on tapana lonksahdella paikoilleen ajan kanssa.

    Miehenä ja paljon kaikenlaista kokeneena kyllä sanoisin, että älä missään nimessä lähde väkisin vääntämään asioita eteenpäin, pallo on nyt miehelläsi.
    Katso mitä hän tekee suhteenne eteen ja arvioi vasta sen jälkeen onnistumisen mahdollisuuksianne.

    Kaikesta kuitenkin paistaa läpi se tosiasia että miehesi ei oikein tiedä paikkaansa, oikeaa otetta elämään yleensä ja parisuhteeseeen ei oikein tunnu olevan, mitä se sitten lieneekään.
     
  8. ex-yh-Elli Vierailija

    Kirjoitin sinulle eilen lyhyen viestin. Painoin Lähetä-nappulaa, sillä ovi kävi ja läppärin omistaja eli tytär tuli kotiin. Hän ei tykkää, että kirjoittelen Elleissä.

    Poliisi oli näköjään varoitellut blogin pitäjiä. Kyllä näiden Ellit juttujenkin kanssa kannattaa olla varovainen.

    Tein kaikkeni, että mies olisi tullit järkiin ja palannut takaisin. Tämän hullumpaa Elliä tuskin Suomesta löytyy.

    Käy siellä pariterapiassa. Luultavasti se ei maksa mitään. Nyt minulla ei enää olisi varaa psykoterapiaan.

    Etene hitaasti. Pysy tasapainoisena ettei lapset ala voimaan pahoin.

    Eronneena elämiinen on ihan mukavaa ja täysipainoista elämää. Alkuvuosina vedin herneen nenään kyselyistä, joko olen hommannut uuden miehen. Eipä enää kukaan kysele. Jos kyselee, niin annan samalla mitalla takaisin.

    Ellit palstat on ihan hyvä paikka purkaa mieltään, mutta älä ala elämään näiden ohjeiden mukaan.

    Olet vielä nuori nainen ja rakastat miestäsi. Ei rakkaus minnekään katoa vaikka toinen vaihtaa osoitetta. Perhekokoonpanoja on monenlaisia.

    Olen nyt lomalla. Jään helposti tv-koukkuun. Tänään tulee Serranon perhe. Minusta se on hyvä perhesarja ja hyvää espanjan kielen opetusta.

    Vein eilen vanhan polkupyörän kierrätyskeskukseen. Ihana reissu vesisateessa. Tulomatkalla tutustuin Arabian ostoskeskukseen ja istuin kutosen ratikassa lähes tunnin. Kun astuin ulos rautatieaseman kohdalla, vanhempi mies lauloi pysäkillä ehkä juovuksissa "olen maata monta nähnyt sekä itää että etelää..."

    Kyllä elämä kantaa. Miehesi on hyvässä hoidossa eikä kärsi alkoholi ja mielenterveysongelmista.

    Käännä ajatuksesi mukaviin asioihin. Niin minä aina teen, kun elämä ottaa lujille.

    Nyt surffailen Ellien Julkut ja 50+ palstalle. Jotkut tykkäävät höpinöistäni, ja jotkut eivät. Varsinkin nimimerkki Joopajoo saa happovaivoja jutuistani.

    Mukavaa päivänjatkoa ap:lle.
     
  9. Elina40 Vierailija

    kokemuksen voimalla pari vinkkiä sinulle, harkitse sopisivatko sinulle missä vaiheessa:
    - kun olet mieheesi (lasten asioissa tms) nyt yhteydessä, koeta olla haukkumatta ja syyllistämättä häntä "perheen jättämisestä" jne vaikka välillä kuinka sapettaisikin. Jos sinusta tuntuu, että kaipaat miestäsi ja että hän oli ja on hyvä mies, kuten kirjoitit, kerro mieluummin se nyt. Varsinkin, jos haluat toivoa vielä paluuta yhteen, et voita mitään jos "ylpeyttäsi" panttaisit kertomasta kaipuun ja rakkauden tunteistasi lastesi isälle. Mitä enemmän syyllistät häntä joko suorin sanoin tai sinun tai lasten tuskaa kuvailemalla, sitä varmemmaksi hän uskoo oman ratkaisunsa loitontua sinusta.

    - häpeä on ihan ymmärrettävä tunne ko. tilanteessa, mutta jos vain löydät terapiastasi siihen eväitä, niin koeta säästää itsesi häpeältä ja vertailuilta tähän "mielikuvitusnaiseen". Sellaiseen sortuu helposti yllätyksenä tulevassa erossa, tiedän, mutta se jäytää eniten elämänvoimaasi. Vinkki: kerro tapahtuneesta ja ällistyksestäsi kaikille ystävillesi asiasta kaunistelematta ja toista syyllistämättä, niin ainakin häpeäsi haihtuu sinua itseäsi piinaamasta. Tilanteessasi ei ole sinun kannaltasi mitään hävettävää, tällaista tapahtuu ihmeen usein ja juuri kuten sanoit, nelikymppisille.

    Sitä kristallipalloa ei ole, josta voisi ennustaa palaatteko yhteen kohta tai edes kahden vuoden päästä. Eikä ole lainalaisuuksia "miehet aina" ja "alkuhuuma aina" tai "se ei koskaan", valitettavasti. Omalla polulla ja ystävätärten elämässä on ollut todella erilaisia käänteitä, vaikka juuri samanlaisia ongelmakohtia kukin vuorollaan tunnutaan joutuvan ratkaisemaan.
    Voimia sinulle, ja toivottavasti ympärilläsi on myös ystäviä joiden kanssa puhua kasvokkain. Tää netti on varmaan aika laiha lohtu - mutta täällä mekin ollaan!

     
  10. wiltsu1972 Uusi jäsen

    liittynyt:
    24.07.2007
    Viestejä:
    16
    Saadut tykkäykset:
    0
    Ettei toista voi pakottaa rakastamaan. jos on valinnut toisen perheen itselleen niin en minä voi pakottaa tulemaan takaisin ja rakastamaan tätä perhettä. Kyllä on ahdistava olo koko ajan. Miksi menin tyhmyyttäni pilaamaan tämän liiton! kumpa olisin ajoissa ymmärtänyt että mies haluaa enemmän huomoita ja hellyyttä. Tyhmä minä. Pilasin pojilta oikeuden ehjään perheeseen ja onneen. Nyt eivät näe isäänsä kuin joka toinen vkonloppu ja sekin aika täytyy viettää iskän uuden perheen kanssa. Miten voin ikinä selvitä tästä? Tekisin vaikka mitä että saisin kaiken korjatuksi. pojilla ei tule ikinä olemaan isää joka on läsnä aina silloin kun he isäänsä tarvitsisivat. Isä ei opeta ajamaan pyörällä, ei hiihtämään, ei mitään. on vielä muuttamassa 400km päähän eikä silti koe hylkäävänsä lapsiaan. Miksi näin piti käydä? Miksi?
     
  11. Mies 50 Vierailija

    Se on nyt wiltsu1972 sellainen juttu että lopetat tuon itsesi syyllistämisen. Teitähän oli tietääkseni kaks ihmistä aviossa keskenään, kuten yleensä.
    Koskaan, emme ruusunpunaisen häähumunkaan aikana saa heittäytyä siihen että kaikki on sitä samaa siitä eteenkin päin. Elämme päivä kerrallaan itse kukin, teemme ratkaisuja ja ne sitten johtavat siihen mihin mahtavatkaan johtaa.

    Itseäsi et saa mielestäni siitäkään syystä syyllistää, että miehesi tuntuu olevan niin lukossa ja sulkeutunut että avautuneekohan koskaan. Jos hän ei edes pysty keskustelemaan erostanne, jotain on pielessä, ei sinussa vaan miehessäsi.
    Vai luuletko että hän muuttuu avoimeksi ja puhuvaksi jos suhteenne jatkuu.
    Joka tapauksessaa hänen käyttäytymisensä on todella epäkypsää: asua äitinsä luona, viedä sinne vielä uusi kaverinsa vaikka suhteenne on tuossa vaiheessa. Kummaa porukkaa koko sakki, siis miehesi puolelta.

    No joo, älä ota syytä omaan niskaasi, tämähän on vain elämää, tästä selvitään ja kolhut vain kasvattavat. Huomaat vielä että miehesi tässä väärin teki, hänkin on ilmeisesti sen jo huomannut..........................
    Vai kuuluuko yleensä hakea sitä joka tekee väärin, ei mielestäni, elämä vaan on niin tätä.
     
  12. wiltsu1972 Uusi jäsen

    liittynyt:
    24.07.2007
    Viestejä:
    16
    Saadut tykkäykset:
    0
    kiitos tuestanne! On vaan niin vaikea hyväksyä tälläistä. Poikia vaan käy niin sääliksi, eivät olisi tälläistä ansainneet. Mutta ehkäpä mies rupeaa ajattelemaan asiaa tarkemmin kun arki astuu kuvioihin. Mitään arkea ei kuitenkaan pääse syntymään kun mies edelleen asuu äitinsä luona ja ilmeisesti näkee naista vain vkonloppuisin. Lupasi sentään ottaa lapset vkonlopuksi luokseen ja ettei lapset joudu olemaan sen naisen ja lapsien kanssa. Eivät ole nähneet isäänsä 4viikkoon joten mielestäni on oikeus että saavat isänsä kokonaan käyttöönsä. Miehelle pojat ovat olleet kaikki kaikessa, joten tuntuu oudolta ettei ikävöi heitä. ei ainakaan tuo sitä mitenkään esille. Tuntuu väärältä että minä ja pojat joudumme kärsimään hänen tekemästään päätöksestä jättää perheensä ja hän saa nauttia täysin rinnoin uudesta onnesta. Toivottavasti joutuu joskus kohtaamaan nämä asiat itsekin ja käymään eron kunnolla läpi. Kirjoitin hänelle tänään pitkän tekstin sähköpostiin, jossa kerroin ajatuksiani ja tunteitani ja miten minä tilanteen näen. Vastasi siihen vain että tulee perjantaina hakemaan pojat!! Ei mitään kantaa tähän tilanteeseen. Enää en aio puhua näistä asioista hänelle mitään. Käsitelköön asioita uuden naisensa kanssa ja tulkoon sitten itse minulle puhumaan jos näkee siihen tarvetta. Ikävä ja tuska vaan kasvaa päivä päivältä ja tuntuu ettei millään ole enää mitään tarkoitusta. olen miettinyt että jos antaisin pojat hänelle, niin saisivat ainakin jotain sisältöä elämään. Mulla ei ole autoa enkä pääse liikkumaan heidän kanssaan missään. Satuttaa kun ajattelen ettemme tee enää ikinä mitään yhdessä perheen kanssa. jospa se toinen nainen olisi paarempi äiti ja pojat saisivat viettää perhe-elämää isänsä kanssa, koska isä on ollut heille aina niin tärkeä. Mieskin on sitä mieltä että lasten olisi parempi olla hänen kanssaan. EN enää tiedä mitä tekisin? Parasta kai antaa ajan hieman kulua ja miettiä sitten tilannetta uudelleen. ihanaa kun voi käydä täällä purkamassa mieltä ja saamassa tukea. Kiitos!
     
  13. salliz Vierailija

    sano noi, että "jos se toinen on parempi äiti ja pojat saisi viettää perhe-elämää isänsä kanssa"...ei noin, koskaan! Sinä olet poikien äiti ja tulet olemaan ikuisesti, äläkä missään nimessä edes ajattele, että poikien olisi parempi olla isäsnäs kanssa!! Se voi kääntyä y6htäkkiä sinua vastaan. Elät nyt poikien kassa, suhtaudut kylmän viileästi ja asiallisesti mieheen ja annat mennä menojaan, ja harkitset sitten uudelleen jos pyrkii takaisin. Luulen kyllä, ettet sitten tunne minkäänlaista kiinnostusta saada kolmas pikkupoika talouteesi.
     
  14. juksakka Vierailija

    Edellisen mielipiteeseen yhdyn ja kannustan sinua ottamaan vastuun poikiesi elämästä NYT heti. Poikasi tarvitsevat nyt yhden kypsän aikuisen jonka tukeen he voivat aina luottaa. Vaikka kärsit ja olet epätoivoinen olet tällä hetkellä se ainoa aikuinen joka pojilla on rinnallaan, se joka on pysyvä.

    Samalla saat itsellesi kohteen, johon voit suunnata mielesi nyt kun sinulla on vaikeaa. Tuosta tilanteesta ovat naiset selvinneet kautta aikojen ja siitä selviät sinäkin.
    Tuska on vain käytävä läpi, sitten se paranee.
     
  15. Liiu Vierailija

    Sinä olet ainoana vanhempana ollut poikiesi luottamuksen arvoinen. Älä missään nimessä väheksy tärkeyttäsi!
     
  16. Käytännöllinen Vierailija

    Purat huolenasi myös sitä, että et pääse liikkumaan ilman autoa. Muistapa sellainen asia, että mies on edelleen velvollinen huolehtimaan taloudellisesti perheestään, vaikka asuukin siellä äitimuorin helmoissa (!!!!). Jos teillä on perheessä auto, vaadi sitä käyttöönne tarvittaessa. Lapset ovat yhteisiä, eikä isä voi luistaa vastuustaan missään asiassa.

    Ota tujumpi ote koko asiaan nyt heti. Älä pyydä, älä ano, VAADI asioita sinun ja lasten tarpeiden mukaan. Ja kuten sinulle on sanottu, olet se tärkein ja luotettavin, pysyvyys, lapsillesi. Sinua tärkeämpää ja parempaa ei heille ole olemassa.

    Sure surusi, itke itkusi ja epätoivosi. Päivä paistaa vielä, vaikka nyt on sade. Toiminta arjessa ja päivittäisissä asiosissa helpottaa, yritä vaikka tahdonvoimalla pitää ajatukset välillä hyvissä asioissa, vaikka siinä, että lapset rakastavat sinua, on kesä ja aurinkoa.

    Etsi käsiisi myös lainopillista neuvoa, oikeusaputoimistosta saat sitä joko ilmaiseksi tai ainakin hyvin edullisesti. Sinuan helpottaa, kun tiedät oikeutesi ja joku hoitaa/opastaa asioissasi.
     
  17. wiltsu1972 Uusi jäsen

    liittynyt:
    24.07.2007
    Viestejä:
    16
    Saadut tykkäykset:
    0
    Mies kävi äsken hakemassa lapset vkonlopuksi ja vanhempi alkoi itkeä eikä halunnut lähteä. Pyysi että en pakottaisi sitä lähtemään. Enkä tietysti voinut pakottaa. Kysyin mieheltä että eikö voisi vielä harkita yhteenpaluuta mutta ei kuulemma ole mitään mahdollisuutta. on päätöksensä tehnyt eikä aio palata. Puhuu koko ajan mulle vihaiseen sävyyn ja haukkuu että olen sanonut vuosien aikana niin ilkeitä asioita ettei voi niitä unohtaa. Kysyin että miksi ei ole sanonut että mitä todella tuntee, niin sanoi että ei ole sellainen ihminen. Ei kuulemma voi mitään että pitää asioita sisällään eikä osaa purkaa niitä. Voi hemmetti. Mä en halua erota näin typerästi ilman että olemme edes yrittäneet korjata välejä. Pakkohan näistä asioista on keskustella eikä vaan tokaista että ei ole mitään puhuttavaa. Miten ihmeessä saisin ukon takaisin?? Lapsille tää on kova paikka elää ilman isää. Mies vaan tyytyväisenä otti nuoremman mukaansa ja oli kuulemma mun vika kun vanhempi poika ei halunnut lähteä mukaan. Täällä sitä nyt itketään molemmat, äiti ja poika. Tai poika kyllä on jo lopettanut ja katsoo piirrettyjä. En pysty olemaan miehen kanssa missään tekemisissä. En edes tiedä olenko vihainen vai kaipaanko vaan niin kovasti ja jos kaipaan niin mitä? Miestäni vai ylipäänsä jotain kumppania? Miten tälläisestä koskaan selviää? Voinko ikinä kyetä rakastamaan toista miestä kun on näin tuskaisen eron kokenut. olisi varmasti helpompaa kun eropäätös olisi tehty yhdessä. Tuntuu etten enää jaksa yhtään ja pää hajoaa. Mulla on niin paha olla etten enää jaksa tätä.
     
  18. kestömisestä Vierailija


    Kyllä se pää kestäähajoamatta. Kun aikoinaan itse epäilin omien rahkeiden kestävyyttå, terapeuttini ja moni muu sanoi minua vahvaksi.

    Minäkö muka vahva ihminen mietin mielessäni.

    Hylätyn osa on vaikea, mutta ei jättäjäkään pääse vähällä.

    Laitoin radion päälle ja siellä laulaa Laila Kinnunen sanoin tietä kaitaa jotkut vaeltaa.

    Olipa tuo tie tai kaita, niin eteenpäin elämässä menoa se on.

    En haluaisi olla sen yh äidin housuissa, jonka tykö miehesi muutti. Miksi nainen ei viihry Elleissä. Minä ainakin kasvatin lapseni aikuisiksi ilman uutta miestä.

    Paistoin äsken raakapastepullia. Pussissa luki kuusi pullaa, mutta pellille tuli vain viisi.

    Kun nostin paistuneet pullat uunista, huomasin, että puuttuva kuudes oli toisen alla kuin siamilainen kaksonen.

    Miten saisit miehesi takaisin. Konsteja on monia. Osta vaikka jänikdenkäpälä ja sivele sillä miestä seuraavan kerran. Jos miestä ei yhtään naurata, niin tuollaisen tosikon perään kannat itkeä.

    Neuvo katsomaan suomalainen elokuva Jäniksen vuosi. Tuollaisia ne suomalaiset miehet ovat. Tunteet ovat pelottavia. Vain kilti ja nöyrä nainen kelpaa.

    Jos nainen vielä osaa kirjoittaa tunteistaan, niin se vasta mörkö asia on. Silloin saatetaan kääntyä virkavallan puoleen.
     
  19. Käytännöllinen Vierailija

    Paha luonnevika, tuo pitkävihaisuus. Tosi vaikea. Sinulle ryöpytetään syyllisyyttä. Vihaisuus on miehen keino pitää itsensä kasassa, keppihevonen, jolla hän ratsastaa. Älä vain mene siihen halpaan, että otat nuo puheet itseesi. Sinua manipuloidaan.

    Kunhan aikanasi tarkastelet tätä jaksoa realistisesti, huomaat, että et ole tuntenut elämänkumppaniasi lainkaan. Hänessä on sellaisia vähemmän miellyttäviä piirteitä, jotka kirkastuvat sinulle ajan kanssa. Silloin viimeistään alat irtautua hänestä kaikin puolin.

    Olen samaa mieltä edellisen kanssa, sääli sitä uutta naista. Siellä tulee puolin ja toisin vielä tippuminen korkealta.

    Sinä tulet selviämään. Sinä suret ja purat itseäsi, pohdit asioita ja pystyt jättämään ne selkäsi taakse, elämään eteenpäin. Oppimaan menneestä.

    Soitapa heti maanantaina sinne seurakunnan perhekeskukseen. Saat keskusteluapua ja tasapainottavan, luotettavan ja rauhallisen ihmisen vierellesi opastamaan selviämisessä. Sitten seuraavaksi pirrautat oikeusaputoimiston ajan varaukseen. Tällaiset konkreettiset jutut helpottavat taakkaasi suuresti.
     
  20. Kuukasvo Vierailija

    Hei Wiltsu,
    tarinasi oli kuin omastasi suustani. Minä olin tuon tapaisessa tilanteessa puolisen vuotta sitten, kun aviomieheni yhtäkkiä muutti pois ja kertoi rakastuneensa toiseen naiseen. Meillä on alle parivuotias lapsi.

    Mieheni muuttui kuin toiseksi ihmiseksi. Minusta tuntui, että hän oli tullut hulluksi, niin järjettömiä ja järkytttäviä asioita sain kuulla. Mieheni kyseenalaisti ihan kaiken mitä tuli avioliittoomme ja epäili ettei ole koskaan minua rakastanutkaan. Minä olin syypää hänen pahaan oloonsa, ja uudesta naisesta tuli "hyvä olo". Ei nähnyt suhteellamme mitään jatkomahdollisuuksia koska ei kertakaikkiaan rakastanut minua ollenkaan.

    Ihan niin kuin sinäkin, minäkin olin valmis tekemään mitä vain avioliittomme eteen. Yrittämään ja antamaan anteeksi. En tuntenut vihaa toista naista kohtaan, tai miestäkään. Tunsin vain suurta surua miettiessäni, mitä olin menettämässä.

    Mies halusi erota, minä en. Lopulta saimme sovittua, että emme tee vielä mitään päätöksiä vaan annamme ajan kulua. Jostain myöhemmin luinkin, että keskellä kriisiä ei koskaan kannata tehdä isoja päätöksiä, sillä silloin niitä voi katua jälkeenpäin.

    Tällä hetkellä tilanne on se, että mies asuu omassa asunnossaan, mutta on eronnut toisesta naisesta. Hän on myös ehdottanut minulle, että yrittäisimme vielä löytää yhteisen sävelen, vaikkapa edes lapsen takia. Siis ei niin, että olisimme lapsen takia yhdessä, vaan että yrittäisimme lapsen takia.

    Olemme käyneet yhdessä pariterapiassa, ja molemmat olemme myös tahoillamme saaneet erilaista tukea. En tiedä miten tarinamme jatkuu vai päättyykö se. Helppoa ei ole mutta kukapa sellaista olisi väittänytkään.

    Vastaukseni sinulle on siis: toivoa on yhteenpaluusta.
    Ja neuvoni on: älä kuuntele muiden neuvoja ;)

    Vain sinä itse ja miehesi tiedätte miten teidän suhteellenne käy. Anna ajan kulua. Hae itsellesi tukea mistä sitä vain on saatavilla. Netistä löytyy paljon aiheeseen liittyviä artikkeleita ja virtuaalista tukea.

    Jossain vaiheessa miehesi silmät avautuvat. Siihen voi mennä aikaa muutama kuukausi tai pari vuotta. Jokainen tarina on erilainen. Voit odottaa, tai olla odottamatta, mutta tee niin kuin sinusta parhaalta tuntuu.
    Pidä itsestäsi huolta, paljon voimia!
     
  21. Kuukasvolle Vierailija

    "Vastaukseni sinulle on siis: toivoa on yhteenpaluusta.
    Ja neuvoni on: älä kuuntele muiden neuvoja ;) "

    Noista neuvoista muutama sananen.

    Kuuntelin paljon eri ihmisten neuvoja. En sulkenut niiltä korviani.

    En kuitenkaan noudattanut noita neuvoja. Olisi ehkä kannattanut.
    Halusin tehdä itse omat ratkaisut ja seistä päätösteni takana.

    En ole katunut tekojani.

    Kuuntelin sydämeni ääntä. Yhteenpaluusta en enää haaveile. Yhteiselämä ei olisi herkkua tämän päivän tiedon varassa. Jopa yksi puhelinsoitto ihan viattomassa asiassa sai eilen pienperheeni kaaokseen.

     
  22. wiltsu1972 Uusi jäsen

    liittynyt:
    24.07.2007
    Viestejä:
    16
    Saadut tykkäykset:
    0
    Ihanaa lukea että jonkun muunkin mies on "väliaikaisesti seonnut"..Minunkin mies viime sunnuntaina nuorempaa poikaa paluttaessa sanoi vasta nyt ymmärtäneensä millaisen ihmisen kanssa on naimisiin mennyt ja katuu tekemäänsä virhettä. Olen kuulemma raivotautinen hullu. Ei kuulemma auta mitään vaikka rakastankin häntä koska hän ei rakasta minua eikä varmaan ole koskaan rakastanutkaan. Nyt jo jaksan asialle hymyillä mutta viikko sitten ei hymyilyttänyt yhtään. Olen oikeastaan nauttinut tästä viikosta poikien kanssa keskenämme. En enää tiedä haluanko miestä takaisin vai en? Tuskin kuitenkaan rupean vuositolkulla odottelemaan, mutta jos vielä tämän vuoden puolella ilmoittelee halukkuudestaan yrittää, niin sitten saatan asiaa harkita. olen ajatellut toimia ihan niinkuin tekin olette toimineet. Eli käydään yhdessä ja erikseen terapiassa ja asutaan erikseemme niin kauan kunnes tiedetään rupeaako solmut aukenemaan vai ei. Kiitoksia kovasti tarinastasi, antoi kovasti lohtua ja toivetta!
     
  23. Voih.... Vierailija

    Tarinasi kosketti minua. Tunsin ihan sydämessäni piston vuoksesi. Tuntuu todella pahalta vuoksesi. Muista, että et ole ensimmäinen, etkä viimeinen jolle näin käy. Sinun ei tarvitse hävetä mitään. Muista se aina!

    Miehesi käytös kuulostaa todella pahalle ja uskomattomalle. Mietin pitkään mitä rohkaisevaa voisin sinulle kirjoittaa, mutta en keksi mitään. On olemassa sananlasku, jossa sanotaan, että kun tuntuu, ettei jaksa enää yhtäkään askelta, on todellisuudessa kulkenut vasta puolet matkasta jonka jaksaa kulkea.

    Kyllä sinä selviät. Voimia sinulle ja enkeleitä luoksesi! Pärjäile! Muista myös, että itku puhdistaa sielua ja on hyvä keino purkaa tunteita. Älä unohda itkemisen taitoa.
     
  24. Kanssasisar Vierailija

    Eroava mies voi olla julma. Juuri olemalla kylmä, mies saa yleensä eron läpi, kun nainen ei pysty katsomaan sellaista käytöstä. Arvaapa mikä meitä naisia helpottaisi. Olisi vaan yhtä monta miestä itsemme perässä kuin naisia toisten miestemme perässä... Olo paranisi kummasti ja voitaisiin suosiolla heittää kaikki kusipäät laidan yli. :)) Luultavasti tämä mieheni muodokas uusi nainen antaa paljon hyvää seksiä, jolla manipuloida miestäsi. Senhän perässä ne kaikki ukot nykyään ovat. Kaikki pienten lasten äidit kun eivät ehkä samaa paapomista jaksa. Helppo olla uuden naisen kanssa onnellinen, kun lapset eivät nurkissa koko ajan häiritse. Luultavasti kuitenkin ukkosi jossain vaiheessa tulee häntäkoipien välissä takaisin, ne luulevat olevansa oikeutettuja siihen kaiken tuskan jälkeen. Voimia ja jaksamista sinulle.
     
  25. kesäheinä------- Vierailija

    aina noinkaan mene. Mieheni ex vaimo pohtisi eroa pitkän aikaa ja sillä välin mies turhautuneena suhteeseensa, löysikin miut. Mies teki eropäätöksen hänen puolestaan, ja me tutustuimme toisiimme kunnolla. Ex vaimo ei sitten olisikaan halunut erota. Heillä lapsia ja niin miullakin ja miulla ei edes niitä muotoja! :D
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti