Hae Anna.fi-sivustolta

  1. Anna.fi:n keskustelut siirtyvät Kaksplus.fi:n alle 1.12.2020.

    Tästä syystä käyttäjätunnukset lakkaavat toimimasta. Voit luoda uudet tunnukset Kaksplus.fissä osoitteessa keskustelu.kaksplus.fi/register

    Tervetuloa edelleen keskustelemaan kiinnostavista aiheista osoitteeseen keskustelu.kaksplus.fi

    Ystävällisin terveisin,

    Annan toimitus
    Dismiss Notice

'onko toivoa yhteenpaluusta?

Viestiketju osiossa 'Avioero' , käynnistäjänä wiltsu1972, 24.07.2007.

  1. Käytännöllinen Vierailija

    Wiltsu1972 on selvästi päässyt itsensä herraksi. Tästä se helpottuminen alkaa.

    Kaksi tarvitaan sekä sopuun että riitaan, pidä se mielessäsi. Ei sinulle kuulu syntipukin rooli. Hyvässä liitossa puhutaan, jos jokin mättää, eikä kasvateta toisen syntivuorta ja mätkäytetä sillä päähän, kun itse löytää "uuden ihanan". Käy se toki hyvästä tekosyystä itselle, muut siihen eivät usko (paitsi tässä tapauksessa se omituinen suku).

    Ei yksikään liitto pääsisi viikkoa pitempään, jos kaikki riidat ja sanomiset painettaisiin pahkaan odottamaan räjähdystä. Sitä piestään sanan säilällä puolin ja toisin kaikissa perheissä, mutta ne sovitaan ja unohdetaan. Kuten sanoin jo, pitkävihaisuus ja salakaunaisuus ja paha luonnevika. Paljon, paljon pahempi kuin se, että tuulettaa välillä roiskien kunnolla, mutta sopii ja pyytää anteeksi pahat sanansa/osoittaa muutoin, että olin pöhkö, anna anteeksi.

    Toivon Wiltsulle hyvää ja valoisaa elämää lapsineen. Kyllä se tästä vielä hyväksi muuttuu.
     
  2. v.piili Vierailija

    olin vaimonikaa 10 vuotta. 1 kerran kävi ravintolassa ja petti ja jätti mut ja 6 ja 8 vuotiaat pojat. kuulema saa hyvää seksiä ja minä olin huono sängyssä. ei ole halunnut poikia 8 viikkkoon yöksi. uusi poikaystävä on joka yö. että kyllä näitä tälläisiä naisiakin on. ei muistanut poikaa kun 6v täytti.
     
  3. ouna Vierailija

    Kuulostaa niin tutulta... ja onneksi omassa elämässäni jo taakse jääneeltä elämältä!
    Siinä vaiheessa tiesin, että paluu yhteen on huonompi vaihtoehto,kun huomasin, että minua alkaa ahdistaa se prosessi, joka olisi pitänyt käydä läpi täysin keskusteluhaluttoman ex kumppanini kanssa pariterapiassa, ja kahdenkesken. Sitä ennemmin kaikki toive suhteelle oli, ja omassa elämässäni huomasin olevani yksin toiveitteni kanssa. Tasapaino miehen ja naisen välisessä arvostuksessa katosi täysin. Tasapainon palauttaminen olisi vaatinut minut varmasti hengiltä.(itsetuntoa ei olisi saanut olla minkäänlaista)

    Tuntuu julmalta, että miehesi on sanonut, että lasten olisi parempi olla hänen luonaan, varsinkin kun hänen inressinsä ei ole enää millään tavalla lasten kasvatuksessa. Onhan tuo 4 vko:n tapaamisväli lapsiin jo kaukana huolehtivasta vanhemmasta. (ja miehen äitikö lapsesi hoitaisi?)Kyllä lapselle on parempi olla sen vanhemman luona, joka pystyy luomaan arkea, eikä koko ajan ole mylläkkää ja kaaosta. (heräsi mieleeni ajatus, kun kirjoitit ensimmäisessä tekstissäsi että elämänne on ollut seittämän vuoden aikana melkoista mylläkkää...niin oli minullakin, ja vasta myöhemmin tajusin että eksäni haki sitä mylläkkää, minulle olisi riittänyt se tasainen arki, koska silloin juhlakin tuntuu sopivassa suhteessa mylläkältä).Huomasin yhden tosi julman asian erotessa. Hyvä, vastuullinen, isä punnitaan vasta vaikeuksien tullessa. Toivottavasti et loukkaantunut!

    Yhteiselämässä on aina myös vaikeuksia. Se että sinua surettaa tekemättä jättämiset ja kadut joka ikistä kertaa kun olet ollut hankala, ei oikeuta sitä että hän nyt kaataa kaiken kakan päällesi - ja lastesi päälle.Ansaitset parempaa. Joko kumppaniltasi, tai sitten aivan uudelta ihmiseltä, joka haluaa jakaa perhe-elämän kanssasi.
    Sinä selviät. Paljon rakkautta ympärillesi<3

     
  4. kaiken tuon koin Vierailija

    Asumuseron käyneenä naisena voin kertoa sinulle lohdutuksena, että kyllä se mies vielä tulee takaisin. Minä löysin niin "ihanan" miehen eron aikana ja kuvittelin jopa uuteen avioon meneväni. Alkuhuuman mentyä ohi alkoi perhe-elämä omien lasten ja miehen kanssa muistumaan mieleen ja niin palasin takaisin. Minä puhuin yökaudet miehelleni, haukuin ja valitin. Sitten kun olin tarpeeksi saanut itsestäni pois kaiken ylimääräisen, niin alkoi sellainen onni ja harmonia että nyt voin sanoa että rakastan miestäni enemmän kuin koskaan ennen. Eikä mikään mahti maailmassa saa minua katsomaan edes muita miehiä.
    Alkuhuuma kestää puoli vuotta, sitten alkaa näkemään toisen huonot puolet. Mietin myös niin tyhmää juttua että minäkö paistaisin lettuja vieraille tenaville (uuden miehen) ja minun lapseni eivät saisi juuri koskaan enää minun tekemääni ruokaa. Lapseni siis eivät sietäneet uutta miestä. En olisi voinut koskaan enää olla lasteni kanssa saman katon alla.

    Odota siis vielä! Oma mieheni eron aikana otti minut aina vastaan iloisena ja hymyilevänä. Ei syytellyt vaan näytti parastaan. Niin minä sitten jäin, enkä katunut ole päivääkään. Alku oli vaikeaa, mutta vihkikaavassakin mainittu "tahto rakastaa" auttoi minua ja miestäni tahtomaan parasta meidän perheelle.
     
  5. wiltsu1972 Uusi jäsen

    liittynyt:
    24.07.2007
    Viestejä:
    16
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kiitos lohduttavasta viestistä. Tämä aamu on taas ollut helvettiä kun olen yrittänyt sopia miehen kanssa milloin tulee hakemaan lapset. Välillä on tullut sellainen olo kuin mies hakemalla hakisi syytä että hänen olisi "pakko" palata takaisin kotiin, niin ettei tarvitsisi myöntää haluavansa tulla. Tänään on taas toinen ääni kellossa, kun en suostu tekemään juuri niinkuin hän haluaa. Väittää että yriän vaikeuttaa hänen ja lasten tapaamista koska olen katkera. Itse ei pidä lapsiin mitään muuta yhteyttä kuin että hakee nuorimman pojan luokseen joka toinen vkonloppu. Ei edes siinä välillä soita, vaikka olen sanonut että voi tulla hakemaan pojat milloin tahansa esim. arki-iltaisin ja mennä heidän kanssaan puistoon. Vanhempi poika ei edes suostu lähtemään isänsä mukaan eikä ole ollut hänen luonaan 8viikkoon. Mutta se ei kuulemma miestä huolestuta. Toivon todella että palaa pian takaisin ettei lapset joudu tarpeettomasti kärsimään. olen kyllä lukenut täältä netistä paljon tarinoita että mies on aina lopulta kotiin palannut, mutta pelottaa silti ettei miedän kohdalla näin käykään. olen valmis yrittämään miehen kanssa uudelleen jo yksistään lasten takia. ja kuten olen sanonut niin kyllä vikaa on ollut minussakin...
    On vaikea esittää iloista ja hymyileväistä kun mies syytää p..kaa niskaan tuutin täydeltä, mutta pakko kai vaan yrittää. 3kk päästä voi hakea lopullista eroa ja aika tuntuu loppuvan kesken.
    Luulisi hänen ensin muuttuvan ystävälliseksi ja kohteliaaksi minua kohtaan ja pikkuhiljaa soittelevan enemmän ja hakevan poikia useammin ja sitten varovasti kyselevän josko olisi mahdollisuus palata takaisin, mutta hänpä vaan vähentää ja vähentää puheluitaan ja muuttuu vaan kiukkuisemmaksi. Ehkä se on sitten sitä omaa pahan olon purkamista.
    Ihana lukea täältä rohkaisevia viestejä. Niiden avulla jaksaa uskoa parempaan huomiseen.
     
  6. tuli. Vierailija

    Miehesi on täysi sika. Hän käyttää sinun erosta johtuvaa sokkitilaasi ja omaa syyllisyydentunnettaan hyväksi ja vierittää kaiken syyn ja vastuun sinun harteillesi.

    Hyvä isä? No ei kyllä ole, jos ei lapset erossa kiinnosta. Kaikki syyt ovat tekosyitä päästä helpolla lapsista ja vastuusta eroon. Tuntuu, että sinä yrität keksiä hyviä puolia miehestä samaa tahtia kuin mitä hän keksii huonoja sinusta. Jos teillä on liitossa riitoja ollutkin, niin yksi asia on varma -kukaan ei tappele yksin.

    Kun aikaa vielä kuluu ja pääset mielenrauhaan ja tasapainoon itsesi ja perheesi kanssa niin huomaat, että elämä kantaa ilman miestäkin. Mies saattaa myös jossain vaiheessa huomata, että hän on siirtynyt vain tilanteesta toiseen ja samat lapsiperheen ongelmat ovat mukana myös uudessa suhteessa. Tuskin ne toisen lapset loppupeöleissä omia "voittaa". Ei mikään leipä ikuisesti tuoreena pysy! Ihmettelen tuota uutta naistakin, kuinka hän äitinä antaa lasten vieraantua omasta isästä?

    Veikkaan, että siinä vaiheessa kun tai jos mies on tulossa takaisin, niin sinun järkytyksesi on jo mennyt ohi ja huomaat ettet voi hyväksyä niitä loukkauksia, joita miehesi on sinulle jaellut. Nyt kaikki paska menee läpi ja miehesi lyö lyötyä.

    Kun pojat ovat isällään, niin elä omaa elämääsi, käy ulkona ja tapaile muita ihmisiä ja miehiä -ota vaikka laastarisuhde jos pystyt.

    Anteeksi, jos teksitini on kovaa, tulin vaan niin pirun pahalle tuulelle moisesta miehestä. Meillä tuttavapiirissä eräs mies käyttäytyi just samaan malliin. Meni reilu vuosi, ennen kuin tajusi lastensa arvon. Exänsä ei (onneksi) häntä enää takasin huolinut, mutta lapset saivat isänsä elämäänsä kun järki ja uuden rakkauden huuma haihtui.
     
  7. "Anteeksi, jos teksitini on kovaa, tulin vaan niin pirun pahalle tuulelle moisesta miehestä. "
    Kirjoitat hienoa tekstiä nimimerkki tuli. Allekirjoitan joka ikisen sanasi.

    Jotenkin aina yhdistän nimimerkin tuli ja pit toisiinsa. Mistähän moinen johtuu?
    Luetteko edes joskus toistenne kirjoituksia Elleissä?

    Olen ajatellut, että en enää kirjoittele perheemme elämästä Elleissä. Lapset ovat jo aikuisia ja isä yrittää parhaansa mukaan korjata menneiden vuosien erheet.

    Olen nykyään jatkuvasti hyvällä mielellä. Mutta ei siitäkään mielentilasta pidetä Elleissä.

    Kirjoitanpa sitä tai tätä, niin aika joku käy vuodattamassa sappinestettään viestiketjuissa.

    On kiva huomata, että tervepäiset naiset seuraavat lähellä elävien elämää ja sanovat suorat sanat edes netissä.
     
  8. wiltsu1972 Uusi jäsen

    liittynyt:
    24.07.2007
    Viestejä:
    16
    Saadut tykkäykset:
    0
    Mies haki perjanataina nuorimman luokseen ja sovittiin että tuo pojan kotiin tänään klo 18. Soitin äsken ja kysyin että missä ovat. Sanoi olevansa vielä äitinsä luona ja että syövät ja saunovat ennenkuin tuo pojan kotiin! Mä olen niin vihainen, että voisin sen äijän tappaa! Kun sanoin että poika tarvitsee pienen rauhoittumisajan kotona ennekuin laitan nukkumaan, niin miehen mielestä se on ihan turhaa vouhkaamista. Suutuin niin että sanoin että lasten tapaamiset loppuivat tähän. Tästä eteeenpäin aion kyllä tapaamisia vähentää huomattavasti kun ei kerran pysty pitämään sopimuksista kiinni. Voi vittu minkä teki.
    Mä hölmö elättelin jotain toiveita yhteenpaluusta mutta äijää ei kyllä yhteenpaluut kiinnosta. Kai se on sitten alistuttava siihen että lapset elävät kahden kodin elämää. Turha tulla mun oven taakse vuoden päästä ruikuttamaan takaisin pääsyä. Mä en perkele jaksa tätä. Miksi mun pitää kaikesta huolimatta rakastaa sitä idioottia!
     
  9. supiini Vierailija

    "Miksi mun pitää kaikesta huolimatta rakastaa sitä idioottia!"

    Hyvä kysymys, johon en nyt äkkiseltään keksi ratkaisua.

    Katselin eilen telkusta Vihreät Niityt ohjelmaa. Mamba bändi esitti monta biisiä.
    Solisti ihmetteli miten hän on sanoittanut noin 150 biisiä olemattomalla elämänkokemuksellaan. Ei hänellä ole niin paljon naiskokemuksia. Mies on jo "lukulasit" iässä eli kultaisessa keski-iässä.

    Jos yhtään lohduttaa, niin ajattelepa witsu1972 kotoa karannutta ukkoasi vanhana papan turjakkeena. Kuka tulee heittämään kevyet mullat arkunpäälle. Veikkaan, että sinä se siellä nyyhkit komean kukkapuskan kanssa. Väännät nenäliinan kuivaksi ja sanot, että tuon parempaa miestä ei maa ole päällään kantanut.

    Kuten jo aiemmin varoitin, ole varovainen sanan käytössä. Pienikin poikkipuoleinen sana saattaa aiheuttaa kutsun käräjille. Vältä kirosanoja, uhkailua ym.
     
  10. kirsianita10 Uusi jäsen

    liittynyt:
    22.09.2007
    Viestejä:
    11
    Saadut tykkäykset:
    0
    Mun mies jätti myös minut isompia selittelemättä...Lapsia jäi..Toista naista ei ole...Työ on miehelleni tärkeä...Asumme nykyisin eri paikkakunnalla...Lapsia hän tapaa aina kun voi työltään...Minuakin hän tapaa...Sanoo rakastavansa,mutta emme yhteen muuta enää..Nykyisin riitelemme tosi vähän oikeestaan mistään,lähes aina on hyvä mieli tavatessa...Olemme lähes joka päivä vähintää puhelinyhteydessä tai sähköposti kulkee...Näin ainakin meillä toimii tällä hetkellä tosi hyvin näin...Voimia sinulle ja lapsillesi...
     
  11. kirsianita10 Uusi jäsen

    liittynyt:
    22.09.2007
    Viestejä:
    11
    Saadut tykkäykset:
    0
    Mun mies jätti myös minut isompia selittelemättä...Lapsia jäi..Toista naista ei ole...Työ on miehelleni tärkeä...Asumme nykyisin eri paikkakunnalla...Lapsia hän tapaa aina kun voi työltään...Minuakin hän tapaa...Sanoo rakastavansa,mutta emme yhteen muuta enää..Nykyisin riitelemme tosi vähän oikeestaan mistään,lähes aina on hyvä mieli tavatessa...Olemme lähes joka päivä vähintää puhelinyhteydessä tai sähköposti kulkee...Näin ainakin meillä toimii tällä hetkellä tosi hyvin näin...Voimia sinulle ja lapsillesi...
     
  12. terilla Uusi jäsen

    liittynyt:
    15.09.2007
    Viestejä:
    99
    Saadut tykkäykset:
    0
    että lähelle on pitkä matka, siis kirsianita10, jospa teille sopii tuollainen elämä, ettette aina ole yhdessä..kun välimatka kasvaa, huomataankin asioita, joita ei lähellä nähdä.
    ap, älä rajoita isän ja lasten tapaamisia, siitä tulee vain enemmän ongelmia. Anna miehen olla omissa oloissaan ja vahvista itseäsi, että jaksat lasten kanssa. Ehdota miehelle, että ottaa joskus molemmat lapset, että pääset itse tuulettumaan ja tapaamaan ihmisiä. Älä missään nimessä jää yksin piehtaroimaan ongelmissasi vaan hakeudu muiden ihmisten joukkoon, sillä yksin ajatellen asiat saavat vääriä mittasuhteita ja ongelmat vain kasvaa. Koeta opetella olemaan kuin mies ja hänen tekonsa ei kiinnostaisi sinua puupennin vertaa.
     
  13. Lapsia ei ikinä saisi vetää kiistakapulaksi vanhempien eroriidoissa! Ap, lopeta tuollainen uhkailu ja käyttäydy sinä asiallisesti vaikkei miehesi sitä tekisikään.

    Ja ala elää omaa elämääsi eteenpäin eläkä jumita entiseen. Mies on mennyt, unohda se ja ryhdistäydy. Mies ei ikinä halua takaisin naista, joka roikkuu noin pahasti helmoissa. Käy kampaajalla, osta uusia vaatteita, ala käydä ulkona ja ole itsenäinen. Miestäsi kohtele ystävällisesti mutta ilman mitään syyttelyjä tai takaisinvonkaamisia. Näytä että pärjäät etkä haikaile entisiä. Se on taktiikka, jolla miehen ehkä saa empimään eroaan. Kuka nyt syyttelevän ja nalkuttavan vaimon takaisin haluaisi, kun uusi ja kiltti on jo kiikarissa?
     
  14. eulaalia kenkkunen Vierailija

    Siis uhkasit lopettaa lasten tapaamiset ja kiroilet, että mitä teki????
    Mies vietti lapsensa kanssaa äitinsä luona. Luultavasti heillä oli oikein mukavaa ja leppoisaa, kunnes äitihirviö alkoi vouhkaamaan ihan turhia. Tuskin se reissu aamuyölle kesti, kyllä lapsi pärjää vaikka ei rutiinit IHAN joka päivä olekaan samanlaiset.

    Erotapa nyt visusti toisistaan omat pettymyksesi ja toiveesi ja lapsen hyvinvointi!
     
  15. Tuo lettujen paistaminen vieraille tenaville omien sijaan on vaikea juttu sietää. Ruuanlaitto on rakkaudenteko, vaikka ei olisi edes kovin kaksinen kokki. Ja jatkuvat rakkaudenteot väärään kohteeseen sattuvat niin kovin.

     
  16. Wiltsu 1972 Vierailija

    Ero rupeaa olemaan selvä. N. kk sitten mies puhui jo mahdollisesta yhteenpaluusta ja oli hienosti miettinyt miten asioita jatkossa tulisi hoitaa. Kun sanoin ettei yhteenpaluu niin vain onnistu, et ensin pitää puhua asiat selviksi ja käydä terapiassa ja sitten pikkuhiljaa treiffeillä ja jos tuntuu hyvältä niin ottaa lapsetkin kuvioihin mukaan, niin yhteenpaluu ei enää tuntunutkaan niin hyvältä. ilmeisesti odotti täydellistä anteeksiantoa tuosta vaan. Asuu edelleen äitinsä luona ja nainen asuu keski-suomessa. Miehen mielestä ei ole minua pettänyt kun oli jo ennen naista päättänyt erota.
    Välillä sanoo ettei ole onnellinen ja ikävöi lapsiaan kovasti ja välillä taas on onnellinen ja kaikki on hyvin. KAsvoiltaan on kalpea ja hartiat ovat menneet kasaan eikä todellakaan kuulosta onnelliselta. Lapsiaan tapaa harvakseltaan eikä edes soita ja kysele mitä heille kuuluu. Toivottavasti pian muuttaa naisen luokse asumaan ja huomaa ettei todellakaan ole kiva hoitaa jonkun muun lapsia ja omat lapset jää vaille isän huomiota. Omasta mielestään ei ole lapsiaan hylännyt ja jatkaa heidän isänään ihan "normaalisti" eikä hänestä tule naisystävänsä lapsille isäpuolta vaan hän on vaan heidän äidin uusi miesystävä!! Mä en ihan taida käsittää?
    Ehkä tässä pitää olla iloinen että mies lähti toisen naisen riesaksi ja omat asiat on kunnossa. on työpaikka, asunto, sukulaiset ja ystävät lähellä, raha-asiat mallillaan ja ennenkaikkea lapset. Jossain vaiheessa mies myönsi että hänellä saattaa olla ikäkriisi ja burn out mut nyt taas ei edes harkitse moista.
    Aikaa on kulunut vasta vähän aikaa,mutta tunnen olevani jo voiton puolella. Jännityksellä jään odottamaan kauanko miehen uusi suhde loppujen lopuksi kestää ja voiko tosiaan asua 400km päässä lapsistaan. Eilen ilmoitti ettei pysyt ottamaan poikia koko ensikuussa eli se siitä hyvästä isästä. Työt menevät lasten edelle.

    Kaikesta huolimatta toivon että mies menisi hoitoon ja saisi itsensä kuntoon ja muuttaisi asumaan lähemmäs lapsiaan jotta voisi aktiivisesti kuulua heidän elämäänsä. Tiedän että rakastaa lapsiaan ja ikävöi heitä, enkä oikein ymmärrä miksi yhteydenpito on niin vaikeaa. Onko se syyllisyys ja kova ikävä joka painaa liikaa?
     
  17. naali Vierailija

    yksinkertaisesti häntä voi jo hiukan hävettääkin. Mutta anna olla, kiehua omissa liemissään. Rakenna sinä omaa ja poikien elämää sillä mielellä, että mies ei kuulu kuvioon, kuin vierailevana tähtenä, silloin tällöin.
     
  18. wiltsu 1972 Vierailija

    Näin olen Naali tehnytkin ja täytyy sanoa että aikas hyvältä tuntuu. olen löytänyt itsestäni aivan uusia piirteitä ja jotain vanhoja unohtuneita piirteitä on noussut jälleen esiin. En ole eläissäni tehnyt näin paljon käsitöitä kuin nyt ja kaikki huoneetkin ovat saaneet uuden maalin! En ole muistanutkaan kuinka ihanaa on askarrella, kutoa, maalata ja koristella kotia itsetehdyin esinein. Ja miten aikaakin tuntuu olevan yllinkyllin vaikka yksin hoidan lapset, kodin ja opiskelen ja kaiken kukkuraksi olen mennyt töihin ja teen 2-vuorotyötä. Mutta kaikki tuntuu vain olevan kohdallaan. Miestä tietenkin välillä kaipaan rinnalleni, enkä nyt tarkoita välttämättä tätä tulevaa ex-miestäni vaan Miestä isolla M:llä!

    Kyllähän tuo mies jo jossain vaiheessa tunnusti että alkuaikoina ei pystynyt pitämään mitään yhteyttä eikä varsinkaan voinut katsoa minua silmiin kun tuntui niin pahalta. Sanoi että oli omaa oloa helpottaakseen pakko haukkua ja syyllistää minua jotta olisi saanut oikeutuksen omalle teolleen eikä tarkoittanut oikeasti mitä sanoi silloin. Tuntuu että nyt on "hiljaisuuden vaihe" menossa. Ei pidä yhteyttä ja jos kysyn jotain niin ei osaa vastata mitään järkevää. Ei taaskaan katso minuun silmiin kun hakee poikia vaan haluaa äkkiä lähteä pois. No minä kyllä selviän ja nyt jo jaksan uskoa että lapsetkin selviävät ainakin jotenkuten, mutta miehen selviämisestä en ole enää yhtään varma. Alussa satutti ehkä eniten se että mies tuntui olevan onnellinen ilman meitä, mutta nyt on tainneet osat vaihtua.

    Ihanaa että täällä palstalla saa tukea muilta ihmisiltä ja voi avoimesti purkaa tuntojaan.
     
  19. hyvähyvä! Vierailija

    Tsemppiä hurjasti aplle! Juuri noin sitä noustaan sieltä suosta ja nostetaan pää pystyyn ja annetaan sen miehen miettiä että mitä tuli tehtyä:) Ja takaisin ei tuollaista tossua kannata ottaa, takuulla siellä on jossain odottamassa sinua se Unelmiesi Mies...
     
  20. naali Vierailija

    tyydy vähempään kuin Mieheen, todella isolla ämmällä!
    Mammanpoikia, tyhjänpuhujia ja poikasia on tiet mustanaan, mutta Miehet on harvassa! ;-)
     
  21. Peppi. Vierailija

    Olen iloinen,jos miehesi todella lähti toisen riesaksi! Itse erosin kahdeksan vuotta sitten vaikeasta avioliitosta mammanpoikaan. Mies vedätti, kyykytti ja pelaili tapaamisilla, kunnes teimme oikeusteitse kirjallisen ja hirmu tarkan sopimuksen tapaamisista, elatusmaksuista, lomista ja juhlapyhistä. Eli lapset tapaavat aina isänsä parillisina viikonloppuina, ovat kesällä kaksi 2vk.n pätkää isällään ja isän on ilmoitettava nämä kahden viikon pätkät maaliskuun loppuun mennessä tai määräämisoikeus siitä, mitkä ko. viikot ovat, siirtyy minulle. Joka toinen vuosi lapset ovat isällään uudenvuoden, pääsiäisloman, juhannuksen ja joulun ja joka toinen vuosi, hiihtoloman, vapun ja syysloman. Ennen näin tiukkaa sopimista mies perui kaikki tapaamiset ja muutteli niitä ja ilmestyi kotiimme milloin tahtoi saadakseen tavata lapsiaan. Lasten ja mun elämä oi ihan sekaisin. Kun sopimus oli määritelty oikeusteitse, koko kuvio muuttui ja elämämme rauhoittui ja molemmat aikuiset ja lapset saivat keskittyä omaan elämäänsä - kummankin vanhemmuus parani. Jos tapaamiset eivät ota sujuakseen asiallisesti (meillä on määritelty myös kellonajat, milloin lasten tapaaminen alkaa ja päättyy ja koska ne tarkalleen on palautettava) sopimuksesta voi itse tehdä luonnoksen ja neuvotella siitä sitten vaikka sosiaaliviraston perheihmisen kanssa. Kyllähän ne suhtautui vähän kummeksuen sopimusluonnokseni tarkkuuteen, mutta koska ex- mieheni hyväksyi sopimuksen oikeudenmukaisena ja järkevänä, niin ei ne sitten siihen sen enempää. Apuna luonnoksen tekemiseen käytin lakimiestä, joka osasi antaa vinkit nimenomaan siihen, että molemmat vanhemmat kokisivat sopimuksen tasapuolisena ja että se on sanamuodoltaan sellainen, ettei siinä ole porsaanreikiä. Tsemppiä sulle erossasi! Kaikki hoituu ja kunnollinen oma kulta löytyy varmasti, kunhan malta käydä erosi kunnolla loppuun.
     
  22. Oikeuden päätös lasten tapaamisista ja lomista ei auta mitään, jos toinen osapuoli katsoo asiakseen sabotoida. Pitäisi kaiketi nostaa syyte, jos toinen ei toimi sovitusti. Ja taas sama asianajorumba jatkuisi. Onko edes olemassa mitään rangaistusta tapaamissopimusten rikkomisesta? Ei ilmeisesti muuta kuin, että sosiaaliviranomaiset olisivat paikalla valvomassa, että tapaamiset on sovitusti.

    Voinee hankala osapuoli senkin riitauttaa. Raskasta sellainen ja ennen kaikkea kallista.
     
  23. wiltsu1972 Uusi jäsen

    liittynyt:
    24.07.2007
    Viestejä:
    16
    Saadut tykkäykset:
    0
    Perkele tämä tästä mihinkään muutu. Tällä hetkellä potuttaa ja rankasti! Mies on pitänyt todella matalaa profiilia eikä ole edes lapsille soittanut kuin kerran viikossa ja puhunut pari minuuttia, kun ei todellakaan voi pitää lapsiin yhteyttä kun ei tule kanssani toimeen..Nyt muuttaa asumaan naisen ja hänen lastensa luokse sinne yli 300km päähän ja avaa ensi kuussa sinne oman yrityksen. Olen edelleen niin vihainen hänelle tästä erosta että suutun jos hän vähänkin provosoi esim. syyttää minua siitä etten pakota 5v.poikaamme hänen luokseen(reagoi todella voimakkaasti ja sain perheneuvolasta ohjeet ettei nyt kannata pakottaa isäänsä tapaamaan.) En ole soittanut hänelle piiitkiiiin aikoihin, varmaan 1.5kkteen enkä aio soittaakaan enkä kysynyt mitään hänen elämästään. Eipä ole hänkään kysynyt mitään minun tai lapsien elämästä eikä minun elämäni häntä kuulemma tippaakaan kiinnosta. Takaisin en enää ota vaikka polvillaan rukoilisi kun näyttää siltä ettei ole päässyt yhtään eteenpäin tämän asian kanssa. Luulin oikeasti että tämä kriisi olisi meille hyväksi ja mieskin tajuaisi ruveta miettimään asioita ja tekemään jotain suhteemme eteen, mutta mielestäni kaikki menee vain koko ajan huonompaan suuntaan.
    Perheneuvolassa kävin tällä viikolla ekan kerran ja sieltä soittivat exälle ja kertoivat ettäovat todella huolissaan poikamme tilasta ja että isän pitäisi saada nopeasti välit kuntoon hänen kanssaan. No mitäpä teki isä?? Ei soittanut eikä tullut käymään, ei edes soittanut minulle ja kysynyt miten meillä menee kotona ja miten poika on reagoinut?? Hitto mikä ääliö! Eikö sitä oikeasti kiinnosta omat lapset enää? Vai voiko pelätä minua niin paljon ettei uskalla soittaa? Mä en tajua! Äsken kävi hakemassa nuorimmaisemme ja minulta paloi pinna kun syytti minua siitä etten todellakaan pakottanut vanhinta poikaa hänen mukaansa, miksei helvetti itse pakottanut tai vaatinut lähtemään mukaan vaan minun olisi se pitänyt tehdä?? Suutuin ja työnsin äijän ovesta ulos. Nyt itkettää ja raivostuttaa.
    Eihän se voi olla niin tyhmä että tosissaan uskoo uuden suhteen kestävän kovin pitkään? Tai se nainen? Ei siitä vaan tule mitään että muuttaa toiselle paikkakunnalle mistä ei tunne ketään, joutuu asumaan toisen miehen lapsien kanssa ja viettämään aikaa heidän kanssaan ja ikävöi samalla omia lapsiaan eikä pysyt olemaan osana heidän arkeaan, koska välimatka on niin pitkä. Kaiken keskellä kamppailee raha-vaikeuksien kanssa ja yrittää saada yritystään pyörimään ja uutta suhdettakin pitäisi rakentaa toimivaksi. Voisin vaikka lyödä pääni pantiksi ettei toi suhde ensi syksyä näe.
    Exän mielestä puheillani ja käytökselläni ajan häntä vain syvemmälle uuteen suhteeseen. No perkele jos on niin tyhmä että minun puheideni takia sitoutuu koko ajan vakavammin suhteeseen, niin sehän käy! Sekin osoittaa ettei todellisuudessa tiedä mitä tahtoo jos muiden puheet, etenkin ex-vaimon, vaikuttavat omiin ratkaisuihin.
    Kunpa pian koittaisi päivä että ruikuttaisi päästä takaisin ja voisin antaa tulla mielipiteitäni tuutin täydeltä, mutta samalla pelottaa että jos suhde jostain kumman syystä sattuisikin kestämään pitkään ja exä olisi onnellinen.. ei hitsi miten pelottava ajatus. Järjellä jos ajattelen niin lähtökohdat uusperheen luomiselle on todella heikot, mutta eihän tuota koskaan tiedä. Eivät ole edes kokeilleet yhdessä asumista kuin vkonloppuisin kun naisen lapset ovat olleet isällään joten todellisuus saattaa kyllä yllättää kun arki alkaa. Exän mielestä hänestä ei tule lapsille isäpuolta vaan hän on vain heidän äidin uusi miesystävä... just joo, se nainen voi kyllä olla erimieltä..

    Kiva jos joku jaksaa kommentoida ja arvioida suhteen pituutta.
     
  24. RJV Vierailija

    Huomenna aion kirjoittaa rakkaudenkielestä, tervetuloa mukaan.
     
  25. Leuhkat eväät Vierailija

    laulaa Alatalon Mikko-poika. Eihän ne järjellä ojatellen ole kaksiset, ne miehen ja uuden naisen eväät, mutta joskus tapahtuu ihmeitä. Ihmeiden luokkaan minäkin laittaisin sen, jos heistä tulisi onnellinen ja tasapainoinen uusperhe. Arki tulee sinnekin, mutta kunhan olisi edes siedettävää se heidän olonsa, sillä muutoinhan koko ruljanssi olisi turhaa. Se tarkoittaisi, että sinunkin elämäsi kohenisi, jos mies olisi tyytyväinen.

    Vaan sinä. Älä nyt hemmetissä laita esteitä oman ja lastesi onnellisuuden tielle! Elä ja anna toisenkin elää. Parempi iskä hän jatkossa olisi omille lapsilleen, jos olisi onnellinen. Sinä kaivat pihalle syvän kuopan ja pistät sen oman mustasukkaisuuden ja kateuden sinne ikiajoiksi pois. Alat ELÄÄ.

    Tässä välillä tunnuit jo pääsevän itsestäsi voitolle, mutta näkyy tulleen takapakkia. Vaihde pykälään taas ja eteenpäin. Kateuden ja pahan toivomuksin pilaat oman elämänlaadun, et sen toisen. Sinussa se ikävä mieli ja paha olo on, ei se siirry mieheen tai hänen naiseensa, mutta lapsiisi siirtyy. Siksipä päätä lujasti, että kasvat tämän vaiheen yli.

    Kierrä sellaiset ihmiset, jotka ruokkivat sinun kaunantunnettasi. Juttele sellaisten kanssa, jotka osaavat pitää asiat erillään ja kannustavat sinua ulos kierteestä. Vievät ajatuksia mukaviin asioihin, vaikka välillä pitäiisittekin "terapiaistuntoja".

    Yklsi hyvä konsti on kirjoittaminen. Sitähän harrastat täällä, mutta voi ja kannattaa sitä tehdä ihan vain itselleenkin. Siinä asiat jäsentyvät omassa mielessä ja ne tulevat ikäänkuin valmiiksi ja voi siirtää pois. Se on minun paras terapeuttini, olen selvinnyt kirjoittamisen avulla todella suuresta ja raskaasta asiasta ihmeen nopeasti selville vesille.

     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti