Onko yhteistä tulevaisuutta?

[ajatuksia]

Mitä tehdä kun toinen ei näe yhteistä tulevaisuutta ja miettii toisinaan haluaako olla vielä jonkun toisen ihmisen kanssa?

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 4 vuotta, josta asuneet saman katon alla 1,5 vuotta. Suhde on meille molemmille ensimmäinen pidempi seurustelusuhde, vaikka ikää minulla on 25 ja miehelläni 29 vuotta. Tapasimme netissä ja suhteemme lähti liikkeelle pikku hiljaa. Alussa kummallakaan ei ollut suuria tunteita toista kohtaan, lähinnä ihastumista. Molemmilla oli aluksi vaikeuksia päästää toista lähelle. Pystyimme kuitenkin juttelemaan peloistamme ja siitä mitä haluamme parisuhteelta. Pikku hiljaa tutustuimme toisiimme paremmin, tulimme lähisimmiksi ja rakastuimme. Ehkä voi myös sanoa, että kasvoimme yhteen.

Mieheni on muutaman kerran, kun olemme jutelleet suhteemme tulevaisuudesta, sanonut, että hänen on vaikea suunnitella ja nähdä yhteistä tulevaisuutta. Tämä johtuu siitä, että häntä vaivaa ajoittain ajatus siitä, että tämä olisi hänen ainoa ja viimeinen suhde. Juttelimme asiasta viimeksi puoli vuotta sitten ja viimeksi lähiaikoina. Tilanteeseen tai tunteisiin ei ole tuona aikana tullut muutosta. Tiedän, että mies rakastaa minua ja minä häntä, mutta aina kuin juttelemme aiheesta ns. pala nousee kurkkuuni ja minusta tuntuu kamalalta. En tiedä onko mitään järkeä jäädä suhteeseen, jossa toinen ei pysty näkemään yhteistä tulevaisuutta. Mies on aiemmin sanonut, että hänen tulee vain selvittää asia itsellensä ja ajatusta siitä, että tässä ollaan yhdessä pidemmällä aikatähtäimellä. Minun on kuitenkin vaikea uskoa siihen, että asioihin tulee muutosta, koska hän ei ole ns. työstänyt asiaa vieläkään itsellensä. Lähinnä minua pelottaa se, että vielä parin tai viidenkin vuoden päästä samat asiat vaivaavat. Mies on muutenkin hyvin passiivinen suhteessa, ja tuntuu että ei pistä itseänsä samalla lailla likoon kuin minä laitan. Olen myös usein se joka tekee aloitteet. Hän kyllä usein lähtee mukaan ideoihin, mutta harvemmin itse tekee aloitteita. Teemme kyllä paljon asioita yhdessä ja vietämme aikaa yhdessä, ehkäpä liikaakin. Syvällisemmin juttelemme asioista harvemmin ja meiltä puuttuu yhteinen huumorintaju, harvemmin nauramme yhdessä. Kaipaisin neuvoja ja ajatuksia. En oikein tiedä mitä tulisi tehdä, mutta asiat eivät voi jatkua näinkään.

 

[ei niin]

Vastasit itsekin omaan kysymykseesi. Asiat eivät voi jatkua niin. Miksikö? Koska et koe oloasi hyväksi.Koska omien sanojesi mukaan koet olosi kamalaksi kun juttelette asiasta.

Oletko muuten kertonut miehelle, miten kamalaksi olosi tunnet?

Ja toista ei voi pakottaa suhteeseen. Toinen on siinä tai sitten ei.

Ja mitä jos alkaisit laittaa energiaasi osaksi pelkästään itseesi. Et voi yksin toimia moottorina suhteessa. Ehkä miehesikin havahtuisi, kun alkaisit hieman elää myös omaa elämääsi. Passivoituu muuten koko mies, eikä osaa tehdä mitään, vaikka ehkä haluaisikin, kun sinä ehdit aina ensin.

 

[sohvis]

Mistä voi etukäteen tietää mitä parisuhde tuo tullessaan.On vaan rohkeasti otettava askel tulevaisuuteen.Suhde toimii tai ei.Miksihän tuollainen skeptinen asenne on vallalla nykyään?Ennenvanhaan ei tarvinnut pähkäillä tuollasia asioita.Mentiin naimisiin koska siltä tuntui.Värkättiin muutama lapsi siihen mukaan.Hyvinhän se meni kunnes vaimo sanoi haluavansa avioeron.Ei mitään uutta länsirintamalla,,,paitsi saan olla ylpeä upeista lapsistani.Kannatti riskeerata.

 

[ajatuksia]

Vastasit itsekin omaan kysymykseesi. Asiat eivät voi jatkua niin. Miksikö? Koska et koe oloasi hyväksi.Koska omien sanojesi mukaan koet olosi kamalaksi kun juttelette asiasta.

Oletko muuten kertonut miehelle, miten kamalaksi olosi tunnet?

Ja toista ei voi pakottaa suhteeseen. Toinen on siinä tai sitten ei.

Ja mitä jos alkaisit laittaa energiaasi osaksi pelkästään itseesi. Et voi yksin toimia moottorina suhteessa. Ehkä miehesikin havahtuisi, kun alkaisit hieman elää myös omaa elämääsi. Passivoituu muuten koko mies, eikä osaa tehdä mitään, vaikka ehkä haluaisikin, kun sinä ehdit aina ensin.

Kiitos vastauksestasi!
Olen kyllä kertonut miehelleni miltä hänen ajatukset saavat minut tuntemaan. Tuntuu siltä, että toinen ei tarpeeksi arvosta minua ja tätä suhdetta, jos ei ole valmis näkemään töitä sen eteen. Ehkä olen liikaa elänyt yhteiselle suhteelle. Olet oikeassa siitä, että pitää alkaa alkaa enemmän elämään myös itselleni. Muutenkin nyt on muutosten aika elämässäni. Olen aloittanut uuden, ihanan harrastuksen. Saan piakkoin opintoni päätökseen ja työpaikan etsiminen on nyt alla. Asuntomme vuokrasopimus loppuu myös piakkoin, joten uuteen asuntoon muuttaminen on myös edessä. Aiemmin etsimme yhteistä asuntoa, mutta olen alkanut myös miettimään erilleen muuttamista. Vielä en ole kuitenkaan tehnyt päätöstä sen suhteen. Hiukan nämä kaikki muutokset tietenkin pelottavat.

 

[elämä on elämistä varten]

Jos suuria tunteita ei alun alkaenkaan ole ollut, niin tuskin niitä tuleekaan nykyistä kumppania kohtaan. Oliko se nimittäin rakkautta joka tuli ihastumisen jälkeen, vai halua rakastua ja mennä eteenpäin?

Olet vielä nuori, miksi et katselisi elämää hetken aikaa ihan itseksesi? Harmaan, rakkaudettoman suhteen löydät kyllä nykyisen tilallekin, jos vielä kymmenen vuoden päästäkin on se suuri rakkaus kokematta ja löytymättä. Surullisempaa teille molemmille olisi se, että menette nyt naimisiin, teette lapsia ja muutaman vuoden kuluttua tapaatte sen oikean, tai sen, joka tuntuu oikeammalta ja vie jalat alta.

 

[Se on totta]

mitä edeltäjäni kirjoitti. Älä toki jää odottamaan kuuta taivaalta, tässä suhteessa arkisuus ja väljähtyneisyys on jo nyt läsnä. Itsenäisty tovin aikaa ja elämä hoitaa loput! Elä.

 

[tillin tallin]

Aloittajan kirjoitus muistutti minua keskustelusta jonka kävin kerran mieheni kanssa. Taustatietona, olemme olleet yhdessä kolme vuotta, yhdessä asuttu kohta pari vuotta. Miehelläni on takana muutama pidempi ja vakavampi suhde, minulla vaan pari lyhyttä "deittailusuhdetta" (siis ihan vaan leffassakäyntiä yms.), suhteisiin ei edes kuulunut seksiä. Mieheni on siis ainut kenen kanssa olen ollut sängyssä.

No mieheni sitten sanoi että hänellä on ihan tarpeeksi kokemusta naisista ja pitkistä suhteista jotta hän voi tehdä päätöksen että haluaa olla minun kanssani loppuelämäni. Mutta hän pelkää, että koska tämä on minulle ensimmäinen vakava suhde, päädyn pohtimaan josko minulle olisi sittenkin jossain sopivampi miesehdokas ja haluan kokeilla jotain muuta, ja päädyn pettämään. Mieheni siis jopa ehdotti, että voisin harrastaa seksiä jonkun muun kanssa (kunhan hän tietää asiasta), niin että se ei vaivaisi ja vältyttäisiin pettämiseltä. Minä en missään nimessä edes halunnut harkita ajatusta, se tuntui todella vastenmieliseltä, melkein kuin pettämiseltä vaikka mieheni siitä tietäisikin. En siis missään nimessä halunnut sitä tehdä.

Mietin vaan, kuuluuko tuokin asioihin joita miehesi miettii? Että nyt pitää sitten harrastaa koko loppuelämä seksiä saman naisen kanssa... Minua se että mahdollisesti minulla saattaisi olla koko elämäni aikana vain yksi seksikumppani ei häiritse, mutta mieheni sanoi (kun ehdotti että voisin harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa), että jos hän olisi ollut vain minun kanssani hän olisi utelias siitä millaista seksi muiden kanssa olisi...

Liekö ero miesten ja naisten välillä vai olenko minä vain erilainen kun muut miehet eivät kiinnosta. Eiköhän se seksi suht samanlaista kuitenkin olisi, paitsi että jos jonkun muun kanssa olisin niin siinä ei olisi tunteita mukana ja tunteet ovat ainakin minulle tärkeitä seksiä harrastettaessa.

 

[jahkaaji]

Ehkäpä miehesi on sellainen, joka haikailee nyt sinkkuajan huolettomuutta, mutta jos eroaisitte, hän haikailisi sinun ja parisuhtene perään. Usein sitä haluaa jotakin sellaista, jota ei voi saada, koska ei oikein osaa iloita siitä, mitä on. Teidän suhteessanne tuorein vaihe on jo ohi ja miehesi ei ehkä ole varma, että onko tässä nyt kaikki, mitä hän voi saada.

Ennenkuin suunnittelette enempää sitoutumista (yhteinen asuntolaina, lapsia, lemmikkejä), niin kummankin pitäisi olla varma siitä, että ette jatka yhdessä vain tavan vuoksi vaan siksi, että tämä ihminen todella on se, jonka kanssa elämä on parasta (ei siksi, että vain olisi joku - kuka tahansa - vaan siksi, että haluaa tämän kyseisen ihmisen rinnalleen).

Eroaminen ei ole helppoa, koska teillä kummallakin on varmasti paljon hyviä tunteita toisianne kohtaan. Ehkä kuitenkin teille kummallekin tekisi hyvää olla yhdessä, selvittää ajatuksia ja vaikka aloittaa tarvittaessa deittailua ihan seurustelusuhteen pohjalta ilman pakkoa muuttaa avoliittoon. Voi olla, että sen jälkeen huomaatte, että elämä yhdessä on sittenkin parasta, mutta kummallakin pitää voida olla oikeus vapaasta tahdosta valita yhdessäolo tai ero.

Osittain eron tunne voi liittyä juuri seksinhaluun, että saisi kokea muitakin seksikumppaneita, mutta osittain se voi liittyä ihan tunteisiin, että ei koe tarpeeksi voimakasta rakkauden tunnetta tai että haluaisi etsiä, löytyisikö vielä vähän parempaa. Koska yleensä ihminen realistisesti osaa suhteuttaa oman "markkina-arvonsa", sitä kuitenkin eräröi, että uskaltaako luovuttaa ja etsiä parempaa, koska voi olla, että parempaa ei löydykään.

 

[Aloittajalle neuvo]

Mitä tehdä kun toinen ei näe yhteistä tulevaisuutta ja miettii toisinaan haluaako olla vielä jonkun toisen ihmisen kanssa?

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 4 vuotta, josta asuneet saman katon alla 1,5 vuotta. Suhde on meille molemmille ensimmäinen pidempi seurustelusuhde, vaikka ikää minulla on 25 ja miehelläni 29 vuotta. Tapasimme netissä ja suhteemme lähti liikkeelle pikku hiljaa. Alussa kummallakaan ei ollut suuria tunteita toista kohtaan, lähinnä ihastumista. Molemmilla oli aluksi vaikeuksia päästää toista lähelle. Pystyimme kuitenkin juttelemaan peloistamme ja siitä mitä haluamme parisuhteelta. Pikku hiljaa tutustuimme toisiimme paremmin, tulimme lähisimmiksi ja rakastuimme. Ehkä voi myös sanoa, että kasvoimme yhteen.

Mieheni on muutaman kerran, kun olemme jutelleet suhteemme tulevaisuudesta, sanonut, että hänen on vaikea suunnitella ja nähdä yhteistä tulevaisuutta. Tämä johtuu siitä, että häntä vaivaa ajoittain ajatus siitä, että tämä olisi hänen ainoa ja viimeinen suhde. Juttelimme asiasta viimeksi puoli vuotta sitten ja viimeksi lähiaikoina. Tilanteeseen tai tunteisiin ei ole tuona aikana tullut muutosta. Tiedän, että mies rakastaa minua ja minä häntä, mutta aina kuin juttelemme aiheesta ns. pala nousee kurkkuuni ja minusta tuntuu kamalalta. En tiedä onko mitään järkeä jäädä suhteeseen, jossa toinen ei pysty näkemään yhteistä tulevaisuutta. Mies on aiemmin sanonut, että hänen tulee vain selvittää asia itsellensä ja ajatusta siitä, että tässä ollaan yhdessä pidemmällä aikatähtäimellä. Minun on kuitenkin vaikea uskoa siihen, että asioihin tulee muutosta, koska hän ei ole ns. työstänyt asiaa vieläkään itsellensä. Lähinnä minua pelottaa se, että vielä parin tai viidenkin vuoden päästä samat asiat vaivaavat. Mies on muutenkin hyvin passiivinen suhteessa, ja tuntuu että ei pistä itseänsä samalla lailla likoon kuin minä laitan. Olen myös usein se joka tekee aloitteet. Hän kyllä usein lähtee mukaan ideoihin, mutta harvemmin itse tekee aloitteita. Teemme kyllä paljon asioita yhdessä ja vietämme aikaa yhdessä, ehkäpä liikaakin. Syvällisemmin juttelemme asioista harvemmin ja meiltä puuttuu yhteinen huumorintaju, harvemmin nauramme yhdessä. Kaipaisin neuvoja ja ajatuksia. En oikein tiedä mitä tulisi tehdä, mutta asiat eivät voi jatkua näinkään.

 

[Aloittajalle neuvo]

Jos mies sanoo että ei näe yhteistä tulevaisuutta, miksi sinäkään siis näkisit?

Parhaillaan mies testaa, kumpi suhteessa on "pomo".
Hän testaa, oletko hänen kanssaan vaikka hän olisi sua kohtaan välinpitämättömämpi. Niin miehet aina tekevät, vaikka eivät sitä myöntäisi vaikka aseella uhattaisiin.
Semmoista se vain on.

Kun sinä jatkat samaa rataa noin painavien sanojen jälkeen, niin mies tajuaa että tässähän on nainen joka on kuin takiainen, ja voi hillua poikamiehenä ja parisuhteessa yhtäaikaa.

Ei kannata aina vain niellä purematta kaikkea mitä mies sanoo, mutta kannattaa uskoa.
Eli aha, sinä et siis halua tulevaisuutta yhdessä mutta minä haluan..siis tarpeemme eivät kohtaa. Morjens.

 

[Aloittajalle neuvo]

No mieheni sitten sanoi että hänellä on ihan tarpeeksi kokemusta naisista ja pitkistä suhteista jotta hän voi tehdä päätöksen että haluaa olla minun kanssani loppuelämäni. Mutta hän pelkää, että koska tämä on minulle ensimmäinen vakava suhde, päädyn pohtimaan josko minulle olisi sittenkin jossain sopivampi miesehdokas ja haluan kokeilla jotain muuta, ja päädyn pettämään. Mieheni siis jopa ehdotti, että voisin harrastaa seksiä jonkun muun kanssa (kunhan hän tietää asiasta), niin että se ei vaivaisi ja vältyttäisiin pettämiseltä. Minä en missään nimessä edes halunnut harkita ajatusta, se tuntui todella vastenmieliseltä, melkein kuin pettämiseltä vaikka mieheni siitä tietäisikin. En siis missään nimessä halunnut sitä tehdä.

Taisi tuossa kohtaa mies puhua ihan itsestään.
En tajua kyllä millainen mies tuollaisia heittää.

Taisi olla säälin kerjäystä, jotta saisi muijan vakuuttelemaan haluaan ja rakkauttaan.

Oikea reaktio tuollaiseen ehdotukseen on ei reaktiota ollenkaan. Jos miehelle pitää selittää mitä rakkaus on, niin parempi kun menee itse vieraisiin ja samantien omiin nurkkiinsa testailemaan eri seksikumppaneita.