Onko yleistä, että

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vastauksia kiitos
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vastauksia kiitos

Vieras
pienten lasten vanhemmat erovat? Meille tulossa kolmas lapsi ja ollaan kyllästytty toisiimme. Varmaan eroaisimme, jos kolmatta lasta ei tulisi.

Olemme kiinnostuneet eri asioista. Mies haluaa mun olevan mahd. kauan lasten kanssa kotona kun itse haluaisin palata työelämään. Haluaisimme muuttaa pois pk-seudulta takaisin synnyinseudulle, mutta emme pääse yhteisymmärrykseen minne. Siinäkin mies on ihan eri linjalla. Hän haluaisi maalle. Hän ehdottaa mulle vain yrittäjyyttä tai jotain maatalon töitä eikä vois vähempää kiinnostaa. Ei mulla ole edes kokemusta maanviljelystä tai karjanhoidosta. Enkä tosiaankaan halua muuttaa minnekään korpeen, josta en tunne ketään. Eihän yrittäjänä tutustu helposti muihin ihmisiin.

Mies on muutenkin epäsosiaalinen. Mietin mitä olen joskus nähnyt hänessä. Hän tekee pitkää työpäivää myös viikonloppuisin tekee töitä. Neuvolassa on keskusteltu mun jaksamisesta, mutta mies ei ymmärrä miten en jaksa olla lasten kanssa kotona koko ajan. Mitä menoja muka kaipaan? Jos jotain sanon, käskee ajattelemaan esim. kehitysmaita kuinka huonosti heillä menee.

Mitä tekisitte?
 
Asuinpaikan suhteen ehdotan jotain kompromissia.
Kyllähän tuota välillä saa rautalangasta vääntää, että mies tajuaa, että oon tosiaan nyt niin väsynyt, että hänen tukeaan tarvitaan kipeästi. Onneksi meillä se on kuitenkin aina lopuylta mennyt sille jakeluun.
Eikö se ole kumminkin äidin/naisen oma asia milloin menee töihin ja mitä työtä haluaa tehdä/mikä työ kiinnostaa. Mieshän voi kyllä sanoa mielipiteensä mutta eihän toista voi pakottaa olemaan kotona jos ei yksinkertaisesti jaksa olla. Pääasia että koko perhe voi hyvin. Onko sun mies ollut joskus esim. viikonloppua ihan keskenään lasten kanssa, että saa jonkinlaista hajua mitä se oikeastaan on. Että ei todellakaan koko aikaa vaan maata sohvalla, vaan passataan lapsia ja siivotaan toisten sotkuja ym. luulis avaavan silmiä tajuamaan, että vois haluta edes joskus tehdä jotain muutakin.
 
Kuinka kauan ootte olleet yhdessä? Välillä tuntuu, et toisessa ei ole mitään kiinnostavaa, mut mikä ratkaisu sitten eroaminen ois? Nykyään tuntuu, et ihmiset eroo ihan liian äkkinäisesti. Mä ajattelen kyllä lapsia, et miten kurjaa niille ois, jos äiti ja isä ei oiskaan enää yhdessä. Kauheesti tulisi uusia ihmisiä pienten elämään, kun sitten joskus ois molemmilla uudet kaverit.No, helppo kai ajatella näin kun ei oo eroaikeita näin seitsemän vuoden ja neljän lapsen jälkeen....joskus kyllä on käynyt mielessä et minkähänlaista elämä ois jos erois....mut ei kiitos kuitenkaan.
 
Ei ole ollut pitkiä aikoja yksinään lasten kanssa. Hän haukkuu töitä, joista olen kiinnostunut ja yrittää luoda mulle syyllisyydentunnetta, jos haluan töihin. Mua on alkanut välillä niin paljon ottaa päähän, että tekisi mieli erota. Hän haukkuu mun kavereita, jotka ovat vieneet esim. 1,5 vuotiaan lapsen hoitoon ja väheksyy äitien työpaikkoja. Haluaisin asua lähempänä isovanhempia, jotta saisin joskus vähän apua. Mutta kuten jo kirjoitin emme pääse muutosta yhteisymmärrykseen.
 
Onhan se yleistä. Sekin on yleistä, että ihmisille tulee erilaisia kriisejä, ikäkriisejä, parisuhteeseen liittyviä...
Kuulostaa siltä, että kumpikin olette kyllästyneet tämänhetkiseen elämäntilanteeseenne ja haluatte jotain muutosta. Myös tuo alanvaihtohalu kertoo vähän ikäkriisistä, minkäikäisiä olette?
Jotkut huomaavat ajan myötä kasvavansa erilleen, sekin on inhimillistä. Jossain tietyssä elämänvaiheessa sovitaan yhteen, mutta myöhemmin huomataan että elämänkokemukset ja sisäinen kasvu on ohjannut erilleen. Aina yhteistä säveltä ei halusta huolimatta löydy. Toisinaan kriisistä pääsee yli ja alkaa taas nähdä puolisossa niitä hyviäkin puolia.
Pikkulapsiperheen elämä voi tuntua jämähtäneeltä, joskus kannattaa alkaa etsiä elämänsisältöä esimerkiksi harrastuksista, tavata ystäviä, vaihtaa maisemaa hetkeksi tms. Aina puoliso ei ole syypää siihen, että oma olo on kurja, vaan syy löytyy oman pään sisältä. Tietenkin voi kuvitella mielessään millaista elämä olisi ilman omaa puolisoa, nauttisiko siitä enemmän, miten lapset reagoisivat? Joskus jopa auttaa, jos listaa positiivisia ja negatiivisia puolia suhteestaan.
Teidän tilanteessa yrittäisin vakuuttaa miestä siitä, että tarvitset omaa aikaa ja tekemistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onhan se yleistä. Sekin on yleistä, että ihmisille tulee erilaisia kriisejä, ikäkriisejä, parisuhteeseen liittyviä...
Kuulostaa siltä, että kumpikin olette kyllästyneet tämänhetkiseen elämäntilanteeseenne ja haluatte jotain muutosta. Myös tuo alanvaihtohalu kertoo vähän ikäkriisistä, minkäikäisiä olette?
Jotkut huomaavat ajan myötä kasvavansa erilleen, sekin on inhimillistä. Jossain tietyssä elämänvaiheessa sovitaan yhteen, mutta myöhemmin huomataan että elämänkokemukset ja sisäinen kasvu on ohjannut erilleen. Aina yhteistä säveltä ei halusta huolimatta löydy. Toisinaan kriisistä pääsee yli ja alkaa taas nähdä puolisossa niitä hyviäkin puolia.
Pikkulapsiperheen elämä voi tuntua jämähtäneeltä, joskus kannattaa alkaa etsiä elämänsisältöä esimerkiksi harrastuksista, tavata ystäviä, vaihtaa maisemaa hetkeksi tms. Aina puoliso ei ole syypää siihen, että oma olo on kurja, vaan syy löytyy oman pään sisältä. Tietenkin voi kuvitella mielessään millaista elämä olisi ilman omaa puolisoa, nauttisiko siitä enemmän, miten lapset reagoisivat? Joskus jopa auttaa, jos listaa positiivisia ja negatiivisia puolia suhteestaan.
Teidän tilanteessa yrittäisin vakuuttaa miestä siitä, että tarvitset omaa aikaa ja tekemistä.
Multa jäi kokonaan huomaamatta tuo, että mies haluaisi sinun olevan kotona ja itse jo tahtoisit työelämään. Minusta on sinun asiasi päättää milloin palaat työhön, jos miehesi haluaa, että lapset hoidetaan pidempään kotona, voit ehdottaa hänelle kotivanhemmuutta. Miehesi ei voi päättää sinun puolestasi.

 
Ensinnäkin: sinä voit toki itse päättää milloin ja mihin menet töihin. Asuinpaikan suhteen kompromiseeja on tehtävä. Lasten koulu ym vaikuttaa varmaan myös asiaan.

Joku parisuhdeterapia voisi auttaa, ei ainakaan kannata tuosta vaan erota. Jos liitto on "vain" väljähtänyt, niin todennäköisesti paranee hoidolla. Pikkulapsiaika on pahin kriisinpaikka. Sanotaankin, että jos nuorin on alle 3v niin kannattaa sinnitellä, helpottaa heti kun lapset isompia. Moni eroaa liian helposti pikkulapsiaikaan, on väsymystä ym. joka ei tarkoita että itse parisuhde olisi viallinen.

:hug:
 

Yhteistyössä