A
apupata.....
Vieras
Minulla ollut aina hyvät veljen vaimoon, ollaan oltu hyviä ystäviä. Asutaan vain kaukana toisistamme, mutta ystävyys toiminut, ollaan tavattu puolin ja toisin. Käyty kaupungilla shoppailemassa, kahvilla, uimassa jne. Meillä molemmilla lapsia, serkuksista tullut läheisiä kun ovat tavanneet toisiaan paljon. Ennen viestiteltiin päivittäin paljon, ihan pikku asioistakin.
Mutta nyt viime aikoina huomannut että hän ei pidä enää yhteyttä, ei soita eikä laita viestiäkään. ei laita mitään juttuja lasten tekemisistä ja muista jutuista niin kuin ennen. Itse laitoin viestiä entiseen tapaan, mutta kyllästyin kun hän ei vastaa mitään tai sitten tulee vain joku hymiö vastaukseksi. ja jos kysyy jotain vastausta ei tule.
Silloin kun ollaan käymässä heillä, hän juttelee niin kuin ennenkin. Tosin puhelee välillä että "kerroinkos minä sinulle kun plaa plaa", ja kun sanon että et ole kertonut hän toteaa että "ai olen unohtanut". Meillä hän ei enää käy, ja kaupungilla tai muualla ei käydä enää ollenkaan. En ole häneltä kehdannut kysyä että miksi näin, mitään ei ole tapahtunutkaan että olisin pahoittanut hänen mielensä. Lasten puolesta kyllä harmittaa kun ovat olleet niin läheisiä keskenään.
Mitä tästä pitäisi nyt sitten ajatella? Otanko vain etäisyyttä niin kuin hän toivoo ja enkä ota muuta yhteyttä kuin silloin vain kun ollaan menossa käymään. vai miten?
Mutta nyt viime aikoina huomannut että hän ei pidä enää yhteyttä, ei soita eikä laita viestiäkään. ei laita mitään juttuja lasten tekemisistä ja muista jutuista niin kuin ennen. Itse laitoin viestiä entiseen tapaan, mutta kyllästyin kun hän ei vastaa mitään tai sitten tulee vain joku hymiö vastaukseksi. ja jos kysyy jotain vastausta ei tule.
Silloin kun ollaan käymässä heillä, hän juttelee niin kuin ennenkin. Tosin puhelee välillä että "kerroinkos minä sinulle kun plaa plaa", ja kun sanon että et ole kertonut hän toteaa että "ai olen unohtanut". Meillä hän ei enää käy, ja kaupungilla tai muualla ei käydä enää ollenkaan. En ole häneltä kehdannut kysyä että miksi näin, mitään ei ole tapahtunutkaan että olisin pahoittanut hänen mielensä. Lasten puolesta kyllä harmittaa kun ovat olleet niin läheisiä keskenään.
Mitä tästä pitäisi nyt sitten ajatella? Otanko vain etäisyyttä niin kuin hän toivoo ja enkä ota muuta yhteyttä kuin silloin vain kun ollaan menossa käymään. vai miten?
