tuntuu et mun miehellä on öbaut kerran kuussa sellasia päiviä et jos mä olen yhtä kamala omien menkkojeni aikana,niin ymmärrän sitä ihan taysin :ashamed:
tänään tein ruokaa ja sanoin miehelle,et laitatko pyykit kuivuun.. se sano et joo (ja ihme,jopa oikeesti laitto!) sain ruuan laitettuu ja menin kylppäriin,niin ne pyykit oli ihan rutussa siel telineessä :headwall: sanoin miehelle et kultapieni,nää ei kuivu jos nää on tällee rutussa,et kannattaa vähän ravistella niit eka et saa paremmin narulle ja et ei voi laittaa päällekkäin. mies alko huutaa ihan hulluna ja sanoin et kiitos kun laitoit,mut sanoin vaan vastasuuden varalle,et en mitenkään vttuillakseni. mies vaan jatko huutamistaan.
seuraavaks se rähähti pojalle ku poika leikki liian kovaäänisesti eikä herra kuullut telkkaria :headwall:
jossain vaiheessa sanoin et taidetaan pojan kaa lähtee käymää mummulassa pitkästä aikaa,niin mies äyskähti siihen et niin juu et voit jättää lapses sinne ja pääset ryyppään |O
mua alko itkettää ja sanoin että ei todellakaan,eikä sit menty..
mä sit kysyin siltä et mikä sitä vaivaa,niin kuulema se kun mä oon koko päivön vttuillu sille
ja käsi sydämellä voin sanoa et en todellakaan ole.
ja mä en nyt kaipaa mitään "taas valitat täällä miehestäs"-kommentteja,vaan olis kiva kuulla et onko muilla tällasta?
kaikillahan meillä on huonoja päiviä,mut jotenki on alkanu tuntuu et miehellä ne ajottuu aina yhteen aikaan kuusta :xmas:
tänään tein ruokaa ja sanoin miehelle,et laitatko pyykit kuivuun.. se sano et joo (ja ihme,jopa oikeesti laitto!) sain ruuan laitettuu ja menin kylppäriin,niin ne pyykit oli ihan rutussa siel telineessä :headwall: sanoin miehelle et kultapieni,nää ei kuivu jos nää on tällee rutussa,et kannattaa vähän ravistella niit eka et saa paremmin narulle ja et ei voi laittaa päällekkäin. mies alko huutaa ihan hulluna ja sanoin et kiitos kun laitoit,mut sanoin vaan vastasuuden varalle,et en mitenkään vttuillakseni. mies vaan jatko huutamistaan.
seuraavaks se rähähti pojalle ku poika leikki liian kovaäänisesti eikä herra kuullut telkkaria :headwall:
jossain vaiheessa sanoin et taidetaan pojan kaa lähtee käymää mummulassa pitkästä aikaa,niin mies äyskähti siihen et niin juu et voit jättää lapses sinne ja pääset ryyppään |O
mua alko itkettää ja sanoin että ei todellakaan,eikä sit menty..
mä sit kysyin siltä et mikä sitä vaivaa,niin kuulema se kun mä oon koko päivön vttuillu sille
ja käsi sydämellä voin sanoa et en todellakaan ole.
ja mä en nyt kaipaa mitään "taas valitat täällä miehestäs"-kommentteja,vaan olis kiva kuulla et onko muilla tällasta?
kaikillahan meillä on huonoja päiviä,mut jotenki on alkanu tuntuu et miehellä ne ajottuu aina yhteen aikaan kuusta :xmas:
