Onkohan tällainen normaalia lapsen käytöstä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Pojalla tullu kesälomalla ihmeellisiä tapoja:
Kun ottaa jääkaapista jotain ja paiskaa oven kiinni, niin jos alakaapin ovi aukeaa (minkä se yleensä paineen vaikutuksessa tekee) niin pojan on pakko sulkea ovea niin pitkään että molemmat ovet jää kiinni itsestään (ei sii voi vaan työntää alaoveakin kiinni, vaan pakko avata yläovi uudestaan).
Ei voi viedä tavaraa paikoilleen, vaan laittaa sen just siihen mistä otti, esim jotaineilen ojensin ketsuppipullon jääkaapista, poika truuttasi sitä ruokaan ja meni seisomaan pullon kans pöydän ja jääkaapin väliin...odotti siinä että minä otan sen pullon, ei voinut laittaa pöydälle eikä jääkaappiin, koska siitä hän otti niin siihen palauttaa...meinas ihan hermostua kun en tajunnut asian vakavuutta.
Jos hyttynen istuu vasemmalle kädelle ja läppäsee sen, niin on pakko läppästä myös oikeaa kättä samaan kohtaan, ja jos myöhemmin raapii sitä kohtaa niin raapii myös toistakin kättä.
Jos joku aivastaa kun hän on ruokapöydässä, niin syöminen loppuu just siihen, ruokahalu meni. Samoin jos joku puhuu jostain likaisesta vaikka edes kuraisesta koirasta.
Oon nyt huomannut että sillä on ennenkin ollut tuollaisia juttuja mutta ei niin silmiinpistävinä. Osa noista on ihan ehdottomia, niinkuin tuo ketsuppipullonvienti-tapaus, sitä vaan ei voi järjestää toisin.
Ei myöskään voi istua penkille jossa joku on juuri istunut, emnenkuin edellisen lämpö on haihtunut penkistä. Jos väkisin yritän painaa esim ruokapöydän ääreen, niin alkaa huutaa. Ei voi ohittaa toista eri puolelta kuin on menossa, vaatii että toisen pitää peruuttaa (ja nimenomaan peruuttaa, ei saa kääntyä, takaisin alkupisteeseen) ja uusia ohitus jos menee väärin hänen mielestään.
Huoh.
 
Ei ole normaalia käytöstä. Toisaalta, en kyllä ymmärrä miksi painaisit väkisin lasta penkille jolle hän ei halua istua, useimmat vanhemmat ei tuommoisen asian vuoksi kävisi lapseen käsiksi ja käyttäisi voimaa, koska onhan se nyt ihan sama seisooko lapsi penkin vieressä minuutin pitempään vai ei. Hermostutko lapseen muutenkin helposti ja olet ehdoton ja kontrolloiva? Pitääkö kaiken aina tapahtua heti ja just kuten sinä haluat? Jos lapsella on ahdistusta ja taipumusta pakko-oireisiin, painostava ilmapiiri pahentaa sitä. Että onko sattumaa, että juuri sinun seurassasi vietetty aika on pahentanut tätä käytöstä. Kannattaisko ihan rauhassa jutella lapsen kanssa siitä miten lapsi nämä tilanteet näkee.
 
Ei ole normaalia käytöstä. Toisaalta, en kyllä ymmärrä miksi painaisit väkisin lasta penkille jolle hän ei halua istua, useimmat vanhemmat ei tuommoisen asian vuoksi kävisi lapseen käsiksi ja käyttäisi voimaa, koska onhan se nyt ihan sama seisooko lapsi penkin vieressä minuutin pitempään vai ei. Hermostutko lapseen muutenkin helposti ja olet ehdoton ja kontrolloiva? Pitääkö kaiken aina tapahtua heti ja just kuten sinä haluat? Jos lapsella on ahdistusta ja taipumusta pakko-oireisiin, painostava ilmapiiri pahentaa sitä. Että onko sattumaa, että juuri sinun seurassasi vietetty aika on pahentanut tätä käytöstä. Kannattaisko ihan rauhassa jutella lapsen kanssa siitä miten lapsi nämä tilanteet näkee.

Puhut nyt liian kärkevästi.
Jos lapsi ei istu muiden kanssa pöydänääreen, niin kai sen voi ohimennen nostaa penkille ilman että se on "käsiksikäymistä"? En todellakaan tiennyt miksi jäi seisomaan, on niin hidas avaamaan suutansa että vaan huusi, jälkikäteen kyllä osas selittää.
Olen ollut koko kesän töissä lukuunottamatta kahta viiden päivän lomareissua, lapsi saanut olla melko vapaasti kotona isoveljien ja vaihtelevasti isän kanssa. Olen yrittänyt rajata ruutuajan kahteen tuntiin, mutta ehkä noin 4 on se toteutunut. On saanut lojua aamuisin rauhassa sängyssä, aamut on koulupäivinä vaikeita, lounas on tarjottu puoliltapäivin mutta välipalat on hoitanut itse. Ei halunnut mihinkään harrastukseen joten ei niitätään aikatauluja ole, ulkoilla on pitänyt kaksi tuntia päivittäin.
Ei, en anna lapsen leikkiä jääkaapinovella, vaikka olis mikä pakko! En myöskään halua että hän juoksuttaa minua jonkun ketsuppipullon takia, mutta parempi niinkin kuin että olisi pudottanut sen siitä lattialle...
Isän mielestä tämä nuorin on meidän suloisin lapsi, no ehkä onkin, mutta kyllä ainakin työteliäin tässä suhteessa!
Kaverit ei ole loppukesästä tulleet meille, johtuuko käytöksestä, vai lienevätkö reissuissa.
 
Puhut nyt liian kärkevästi.
Jos lapsi ei istu muiden kanssa pöydänääreen, niin kai sen voi ohimennen nostaa penkille ilman että se on "käsiksikäymistä"? En todellakaan tiennyt miksi jäi seisomaan, on niin hidas avaamaan suutansa että vaan huusi, jälkikäteen kyllä osas selittää.
Olen ollut koko kesän töissä lukuunottamatta kahta viiden päivän lomareissua, lapsi saanut olla melko vapaasti kotona isoveljien ja vaihtelevasti isän kanssa. Olen yrittänyt rajata ruutuajan kahteen tuntiin, mutta ehkä noin 4 on se toteutunut. On saanut lojua aamuisin rauhassa sängyssä, aamut on koulupäivinä vaikeita, lounas on tarjottu puoliltapäivin mutta välipalat on hoitanut itse. Ei halunnut mihinkään harrastukseen joten ei niitätään aikatauluja ole, ulkoilla on pitänyt kaksi tuntia päivittäin.
Ei, en anna lapsen leikkiä jääkaapinovella, vaikka olis mikä pakko! En myöskään halua että hän juoksuttaa minua jonkun ketsuppipullon takia, mutta parempi niinkin kuin että olisi pudottanut sen siitä lattialle...
Isän mielestä tämä nuorin on meidän suloisin lapsi, no ehkä onkin, mutta kyllä ainakin työteliäin tässä suhteessa!
Kaverit ei ole loppukesästä tulleet meille, johtuuko käytöksestä, vai lienevätkö reissuissa.

Totta, puhuin ehkä liian kärkevästi. Mutta, kun te nyt lähdette näitä lapsen oireita tässä selvittämään ammattilaisten kanssa, niin teidän perheen dynamiikka ja varsinkin äidin käytös on suurennuslasin alla. Tosiasia kun on, että oli lapsella mikä käytöshäiriö tahansa, hän aina heijastaa jollain tasolla myös perheensä tunneilmapiiriä, ja äiti on sen kannalta tärkeässä asemassa. Oman itsensä vuoksi kannattaa jo nyt miettiä, mitä sellaisia tekijöitä teidän perheessä on, että lapsi reagoi kuten reagoi, ja mitkä on ne omat voimat ja oma jaksaminen. Kuitenkin kuvailemasi käytöshäiriöt ovat jo sitä luokkaa, että koulussa niihin kiinnitettäisiin kovastikin huomiota ja lapsen pärjääminen normiluokassa on siinä ja siinä. Yhdenkin lapsen oireilu on koko perheen asia, ja teitä tuetaan koko perheenä tässä asiassa kun lähdette apua hakemaan. Tsemppiä ja voimia, varmasti löytyy keinoja joilla lapsen selviämistä voidaan tukea.
 
Mistä pakko-oireet johtuu, varmaan aika monesta? Mistä teillä on johtuneet?
Ei niitä kuitenkaan jatkuvalla syötöllä ole, mutta päivittäin jotain "eriasteisen pakollisia"
 
Pakko-oireet, ahdistuneisuus, syömishäiriöt samaa sukua. Ei tarvitse olla sina jotain suurta draamaa tai traumaa taustalla. Sairastuuhan noihin aikuisetkin ilman että voidaan löytää mitään tiettyä laukaisevaa tekijää. Ihmismieli voi toimia oudosti. Onko fyysinen terveys hyvä, riittävästi unta ja ravintoa.
 
Otapa sellaisesta tietoa netistä tai jostain kuin Erityisherkkyys.

Itsellä oli noita samoja lapsena ja yhäkin, peittelin niitä vain kovasti. Esim yhä jos joku vaikka istunut juuri tuolilla ja se lämmin minua ällöttää, koska jotenkin tuntuu että istuisi jonkin asian "päälle"

Ja toinen oli teininä. Taisi olla jonkinmoista tiedostamatonta stressiä ja jouduin toistamaan toiset sanat ja pienet lauseet kahteen kertaan ja myös muuta pikkuista.

Se meni ohi, kun keskityin siihen. Mutta yhä on erilaisia selittämättömiä asioita jotka saattavat aiheuttaa "inhotusta" tai pakon omaista tarvetta tehdä asiat tietyllä tavalla.
 
Otapa sellaisesta tietoa netistä tai jostain kuin Erityisherkkyys.

Itsellä oli noita samoja lapsena ja yhäkin, peittelin niitä vain kovasti. Esim yhä jos joku vaikka istunut juuri tuolilla ja se lämmin minua ällöttää, koska jotenkin tuntuu että istuisi jonkin asian "päälle"

Ja toinen oli teininä. Taisi olla jonkinmoista tiedostamatonta stressiä ja jouduin toistamaan toiset sanat ja pienet lauseet kahteen kertaan ja myös muuta pikkuista.

Se meni ohi, kun keskityin siihen. Mutta yhä on erilaisia selittämättömiä asioita jotka saattavat aiheuttaa "inhotusta" tai pakon omaista tarvetta tehdä asiat tietyllä tavalla.
No joo aika usein poika vastaa että kun se inhottaa mua. Tai että tuosta menee ruokahalu. Verta inhoaa, kun tulee pienikin haava niin se pitää puhdistaa ja hoitaa välittömästi. Vaatteet ärsyttää, mieluiten viihtyisi nakuna, eikä ainakaan alushousuja suostu laittamaan.
 
Pakko-oireet, ahdistuneisuus, syömishäiriöt samaa sukua. Ei tarvitse olla sina jotain suurta draamaa tai traumaa taustalla. Sairastuuhan noihin aikuisetkin ilman että voidaan löytää mitään tiettyä laukaisevaa tekijää. Ihmismieli voi toimia oudosti. Onko fyysinen terveys hyvä, riittävästi unta ja ravintoa.
Liian vähän järjellistä tekemistä:-)
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/36...+suomalaislapsi+opiskelee+kiinaa+tai+espanjaa
 
kuulostaa tosiaan pakko-oireilulta. Ehkäpä lapsi on herkkä ja suhteellisen älykäs, sellaisilla on joskus taipumus pakko-oireisiin...välttämättä ei perhedynamiikassa tai äidin käytöksessä ole mitään vialla tai korjattavaa, toiset ovat vaan herkempiä ja syystä tai toisesta stressaantuessaan saavat noita. Mutta kannattaa jutella/viedä lapsi juttelemaan noista esim perheneuvolaan, kolupsykologille tmv..
 

Yhteistyössä