Oon 28 ja lapseton ja opinnot kesken, vituttaa ihmettely ja utelu.

[huoh]

Seurustelen kyllä, mutta yhdessä emme asu. Opinnot tosiaan vielä kesken, aloitin ne 24-vuotiaana ja kandin papereiden jälkeen vaihdoinkin alaa. Valmistunen kolmen kympin kieppeillä, en jaksa stressata, pärjään kyllä nykyisillä töillä itse mainiosti, vaikka en niitä loppuelämääni haluakaan tehdä.

Seurustelin entisen mieheni kanssa viisi vuotta, kunnes laitoin homman poikki. Ihan hyvä mies, mutta tulevaisuuden suunnitelmat eivät kohdanneet eikä aikataulutus niiden suhteen myöskään. Nyt olen ollut nykyiseni kanssa vuoden.

Mutta voi hemmetti, mitä ihmettelyä ja painostusta ja utelua saan kuulla joka suunnasta! Ensinnäkin, että jätin "niin hyvän miehen" ja "tuossa iässä". Sitten muita tuntuu vielä närästävän vielä alan vaihtokin, nythän siis valmistun "niin vanhana ja kaikki venyy sitten".

Siis mitkä kaikki venyy? HÄh? Mikä on se asia, johon mun pitää kiirehtiä tässä valmiissa maailmassa ja johon mä tarvitsen miehen ja nuorena suoritetun maisterin tutkinnon? Mitä mun pitäisi siis olla jo ja miksi?

Koko ajan tulee uteluja kaikesta mahdollisesta, lapsiakin pitäisi jo haluta. Hemmetistäkös minä tiedä, mitä minä tulevaisuudessa haluan. Sen tiedän, että se, mitä nyt haluan, ei ainakaan ole lapsi ja liitto. Tulevaisuudesta en tiedä, mutta en kyllä ala psyykkaamaan itseäni haluamaan tuota mahdollisimman pian.

Mutta onhan se synti tahtoa tässä iässä vielä vaihtoon,opiskella ja vaan nauttia elämästä, kun muuta ovat jo optimitilanteessa kahden pienen kanssa talolainaa makselemassa. Tämä asenne paistaa jotenkin läpi. Ja jos ei ihan suoraan, niin ainakin pitäisi jo kovasti haluta päästä tuohon tilanteeseen.

Miksi, oi miksi en kelpaa tällaisena? Milloin multa loppui lupa vaan olla ja elellä, kokeilla asioita ja tehdä kaikkea jännää?

 

[ZäDäM]

Vastaat niin kuin asia on, ihan sama loukkaantuvatko vai ei.

 

[:)]

kelpaat sinä!!Esikoiseni kummitäti on 29, tehnyt uraa jo sieltä about 24-25v asti... Naimisissakin on ja vois hyvin tehdä lapsia. Ei halua vielä lapsia, tuntee itsensä ja sanoi vaan että tekee lapsia sitten kun aika on heille hyvä, jos lapsilla siunataan.

Tee nyt kaikki mistä olet haaveillut... Älä mieti muita. KENENKÄÄN ei tarvitse elää niinkuin joku toinen.

 

[sugarplum]

Eihän lapsia välttämättä tarvii koskaan haluta.. ei mun mielestä tee ihmistä huonommaksi taikka paremmaksi.

Minun mielipide on ainakin että elä elämääsi ja näytä kieltä muille :xmas:

 

[vieras]

Mutta onhan se synti tahtoa tässä iässä vielä vaihtoon,opiskella ja vaan nauttia elämästä, kun muuta ovat jo optimitilanteessa kahden pienen kanssa talolainaa makselemassa. Tämä asenne paistaa jotenkin läpi. Ja jos ei ihan suoraan, niin ainakin pitäisi jo kovasti haluta päästä tuohon tilanteeseen.

No, ainakaan sinulla ei ole oikeutta valitaa sitten jos et enää voikaan raskautua vaikka 33-vuotiaana.

T: 24v opiskelija, jolla tunne että kiire olisi jo aloittaa kunhan vain rahantulo vakiintuisi..

 

[vieras]

Kurja, että olet joutunut moista ihmettelyä ja utelua kuuntelemaan...
Ihmettelen, miten jotkut jaksavat kantaa huolta toisten elämästä, kun on omakin elettävänä. Älä siis välitä! Kaikkea hyvää sinulle elämässäsi mitä sitten ikinä teetkin.

 

[Räksyttävät akat hiiteen!]

Älä välitä. Mun 20v tytär kärsii työkaveriensa painostuksesta. On kuulemma liian kranttu kun ei seurustele, on jo vanha ja pitäis äkkiä saada se mies ja lapsi. Kiire, kiire! On kuulemma onnellisessa asemassa kun ei tarvi jakaa rahojaan miehen kanssa, rahat ei mene lapsen ylläpitoon, saa matkustella jne. Mutta tuo vapaushan niitä akkoja just riepookin.

 

[ap]

Toki mä elänkin elämääni niin kuin itse parhaaksi näen, mutta kyllä nuo asenteet ovat joskus vaan niin raskasta kuunneltavaa. Väsyttävää ja tuntuu, että mua ei kunnioiteta ja vähän huvittuneesti, suu vinossa hymyillään ja hymähdellään, kun kerron, mitä haluaisin tehdä lähitulevaisuudessa(vaihto, harrastukset jne.).

Ilmeisesti oikea vastaus olisi, että tahdon vihille mahd. pian ja sen jälkeen vakityön ja ensimmäisen lapsen, jonka jälkeen onkin hyvä hetki jäädä hetkeksi pois työelämästä. Mut kun en mä just nyt ainakaan halua, kun ajatus yhteen muutostakin nostaa karvat pystyyn toistaiseksi. Rakastan mun viihtyisää kotia ja rauhaa

Tulevaisuudesta en tod tiedä, enkä ole miettinyt sen kummemmin, mut ilmeisesti se olisi vähintä, mitä mun olisi pitänyt jo tehdä.

 

[ap]

Älä välitä. Mun 20v tytär kärsii työkaveriensa painostuksesta. On kuulemma liian kranttu kun ei seurustele, on jo vanha ja pitäis äkkiä saada se mies ja lapsi. Kiire, kiire! On kuulemma onnellisessa asemassa kun ei tarvi jakaa rahojaan miehen kanssa, rahat ei mene lapsen ylläpitoon, saa matkustella jne. Mutta tuo vapaushan niitä akkoja just riepookin.

Niin, se vapaus tosiaan tuntuu joitain ainakin riepovan oudolla tavalla Eikä se välttämättä edes ole sitä kateuttakaan, mutta jotain määrittelemätöntä ärsytystä se on. Itse en jaksaisi käyttää aikaani muiden valintojen päivittelemiseen.

 

[Morsian]

Älä välitä. Mun 20v tytär kärsii työkaveriensa painostuksesta. On kuulemma liian kranttu kun ei seurustele, on jo vanha ja pitäis äkkiä saada se mies ja lapsi. Kiire, kiire! On kuulemma onnellisessa asemassa kun ei tarvi jakaa rahojaan miehen kanssa, rahat ei mene lapsen ylläpitoon, saa matkustella jne. Mutta tuo vapaushan niitä akkoja just riepookin.

Ei millään pahalla, mutta itselläni on paljon 20-28v ystäviä, joista monet ovat olleet sinkkuja jo vuosia. Kyllä heillä on hieman outoja mielipiteitä, kuin suoraan sinkkuelämää-sarjasta Miehellä pitää olla tummat, 13cm pitkät hiukset, miehen pitää olla siinä ja siinä työssä, soittaa kitaraa, olla 187cm pitkä (plus miinus 2cm) jne. Välillä naurattaa näin pitkässä parisuhteessa olleena, mutta en sentään heille päin naamaa sano mitään Mutta jos olisin 28v ikisinkkuystäväni, alkaisin jo kyllä pikkuhiljaa miettimään ovatko kaikki kriteerit aivan tarpeellisia.

Harvemmin olen kyllä kuullut kenenkään vielä 20-vuotiaille mitään sanovan, ehkä tyttäressäsi on joitakin piirteitä jotka tuovat esille nuo kommentit.

 

[ap]

Mutta onhan se synti tahtoa tässä iässä vielä vaihtoon,opiskella ja vaan nauttia elämästä, kun muuta ovat jo optimitilanteessa kahden pienen kanssa talolainaa makselemassa. Tämä asenne paistaa jotenkin läpi. Ja jos ei ihan suoraan, niin ainakin pitäisi jo kovasti haluta päästä tuohon tilanteeseen.

No, ainakaan sinulla ei ole oikeutta valitaa sitten jos et enää voikaan raskautua vaikka 33-vuotiaana.

T: 24v opiskelija, jolla tunne että kiire olisi jo aloittaa kunhan vain rahantulo vakiintuisi..

Onhan mulla toki oikeus valittaa, kuten kaikilla. Naisen asema on kyllä tässä asiassa armoton, hedelmällinen aika loppuu, ennen kuin itse on ehtinyt edes miettiä koko lapsiasiaa. Noin niin kuin kärjistetysti siis.

Siltikään ne koe, että mun olisi järkeä lähteä vain tuon asian takia tekemään lasta mahdollisimman pian. Huono syy mulle. Varsinkin, kun on kaikki vielä kesken ja juuri nyt ei kiinnosta.

 

[Hiisi]

Toki mä elänkin elämääni niin kuin itse parhaaksi näen, mutta kyllä nuo asenteet ovat joskus vaan niin raskasta kuunneltavaa. Väsyttävää ja tuntuu, että mua ei kunnioiteta ja vähän huvittuneesti, suu vinossa hymyillään ja hymähdellään, kun kerron, mitä haluaisin tehdä lähitulevaisuudessa(vaihto, harrastukset jne.).

Ilmeisesti oikea vastaus olisi, että tahdon vihille mahd. pian ja sen jälkeen vakityön ja ensimmäisen lapsen, jonka jälkeen onkin hyvä hetki jäädä hetkeksi pois työelämästä. Mut kun en mä just nyt ainakaan halua, kun ajatus yhteen muutostakin nostaa karvat pystyyn toistaiseksi. Rakastan mun viihtyisää kotia ja rauhaa

Tulevaisuudesta en tod tiedä, enkä ole miettinyt sen kummemmin, mut ilmeisesti se olisi vähintä, mitä mun olisi pitänyt jo tehdä.

Minun ystävistäni taas enemmistö on sinun kaltaisiasi ja minua katsotaan kieroon kun olen avioitumassa JO 24-vuotiaana ja olen rehellisesti sanonut ettei lapsi elämääni todellakaan pilaisi vaan olisin lapsesta vain onnellinen. Olenhan vielä "niiiin nuori" ja pitäisi matkustella, pakkopakkopakko

Elikkä eikös molemmat vain eletä omaa elämäämme ja jätetään ne kavereiden mielipiteet varjoon, millaisia kavereita nyt kenellekin on sattunut.

 

[Lapseton 32v.]

Minä elän aika samanlaista elämää kuin sinä ap! MUTTA olen "jo" 32-vuotias. En haluan vielä(kään) lapsia. Välillä kuulen niin ihme kommentteja myöskin, mutta aika harvoin...johtuu ehkä siitäkin millaisissa ympyröissä liikun..en tiedä tai sitten ei uskalleta vain sanoa

Olen kyllä lapsirakas ja toivottavasti joskus pikkuinen minulle suodaan, mutta jos odotan liian kauan eikä enää onnistu, se on MINUN ongelmani...eikä sekään kamala vaihtoehto ole. Ihmettelen joitakin, että mitä se heille kuuluu saanko niitä lapsia sitten vaikka 4kymppisenä vai en...ei minuakaan puolituttujen valinnat ja asiat kiinnosta.

Tällä hetkellä elän elämäni parasta aikaa. Olen unelmieni duunissa, nautin parisuhteestani, matkustelen ja toteutan unelmiani. Katsotaan sitten parin vuoden kuluttua mitä silloin ajattelen...

ÄLÄ sinäkään ap välitä muiden mielipiteistä. Sellaisilla ihmisillä, joilla on kova tarve arvostella ja päivitellä muiden valintoja, on itsellään ongelmia omien ratkaisujen ja elämänsä kanssa. Nauti tästä hetkestä, niin minäkin teen!!

 

[33 v.]

No, ainakaan sinulla ei ole oikeutta valitaa sitten jos et enää voikaan raskautua vaikka 33-vuotiaana.

T: 24v opiskelija, jolla tunne että kiire olisi jo aloittaa kunhan vain rahantulo vakiintuisi..

Kyllä jokaisella on yhtä lailla oikeus valittaa, jos omalla kohdalla toivottuja lapsia ei tule. Sinullekin voi niin käydä.

 

[Krantun tyttären äiti]

Älä välitä. Mun 20v tytär kärsii työkaveriensa painostuksesta. On kuulemma liian kranttu kun ei seurustele, on jo vanha ja pitäis äkkiä saada se mies ja lapsi. Kiire, kiire! On kuulemma onnellisessa asemassa kun ei tarvi jakaa rahojaan miehen kanssa, rahat ei mene lapsen ylläpitoon, saa matkustella jne. Mutta tuo vapaushan niitä akkoja just riepookin.

Ei millään pahalla, mutta itselläni on paljon 20-28v ystäviä, joista monet ovat olleet sinkkuja jo vuosia. Kyllä heillä on hieman outoja mielipiteitä, kuin suoraan sinkkuelämää-sarjasta Miehellä pitää olla tummat, 13cm pitkät hiukset, miehen pitää olla siinä ja siinä työssä, soittaa kitaraa, olla 187cm pitkä (plus miinus 2cm) jne. Välillä naurattaa näin pitkässä parisuhteessa olleena, mutta en sentään heille päin naamaa sano mitään Mutta jos olisin 28v ikisinkkuystäväni, alkaisin jo kyllä pikkuhiljaa miettimään ovatko kaikki kriteerit aivan tarpeellisia.

Harvemmin olen kyllä kuullut kenenkään vielä 20-vuotiaille mitään sanovan, ehkä tyttäressäsi on joitakin piirteitä jotka tuovat esille nuo kommentit.

Tietenkin tyttäressäni on se vika: hän ei aseta ulkonäölle sen kummempia vaatimuksia mutta luonteelle kyllä. Hän haluaa miehen joka on mukava. Siinä ne vaatimukset.