Oon ihan eksyksissä.

[Harmaileva]

Tuntuu etten kestä enää,en tiedä mitä tehdä. Kaksi peräkkäistä päivää,kahtena peräkkäisenä päivänä toisen katsomisen välttelyä. Kaipaan veljeäni,mietin häntä joka ikinen päivä,mitä olisin voinut tehdä toisin.
Kymmenen vuotta on siitä,kun veljeni oli tukeni ja turvani. Sitten hän alkoi satuttaa minua henkisesti ja hieman fyysisestikin. Ei selvänä,ei koskaan...mutta selvänä en häntä ole nähnyt vuosiin. Neljä vuotta on siitä,kun käänsin vihdoin selkäni hänelle. En kestänyt enää...katsoa päivästä toiseen sitä veljeni irvikuvaa joka tuotti minulle vain tuskaa. Sitä elävää kuollutta,jonka huumeet hänestä tekivät. Silloin vihdoin ymmärsin,että rakastamani veli on kuollut sen...sen tyhjän kuoren sisällä,joka ränsistyneeltä veljeltäni näyttää. Hän ei tiedä edes lasteni nimiä,eikä mitään kiinnostusta ole ilmaissutkaan. Minua tai lapsiani kohtaan. Vaikka asuu samalla paikkakunnalla,hän on kuin vieras hänet kohdatessani. Kumpi on se,joka on tehnyt väärin? Hän,kun ei välitä vai minä,kun hänet hylkäsin enkä yritä välejä korjata? Ehkä minä olen itsekäs,tahdon elää elämäni lasteni kanssa rauhassa,ilman mitään huumehoureilua siihen sekaan. Silti minä kaipaa häntä,niin paljon että sattuu.

 

[Villi viisikko]

:hug:
Veljesi varmasti välittäisi jos siihen kykenisi, toivon että tilanne joskus muuttuu.
Jos tilanne muuttuu, toivon että jaksat olla sitten tukena.
Huumeet on syvältä :'(

 

[kangasajuruoho]

Sovitaanko, ettette kumpikaan ole syyllisiä?

Mä voisin kirjoittaa saman isästäni, jonka vei kuningas alkoholi.

Ja onhan se tuolla vielä (kai)jossain, en vaan uskalla edes etsiä kun ajatuskin, etten löydä, satuttaa enemmän kuin ikävä.

 

[Venefica]

:hug:
Et sinä ole väärin tehnyt. Apua ei voi antaa jos toinen ei sitä halua. Ojenna kätesi kun hän sitä pyytää.

 

[Harmaileva]

Monta vuotta minä yritin,liian monen katkon jälkeen minä luovutin. Koskaan ei hän todella halunnutkaan lopettaa,lomaili vain katkoilla lääkkeiden avulla. Odotan vain tietoa hänen kuolemastaan,lopettaakaan hän ei halua,sen tiedän.

 

[onni löytyy arjesta]

:hug: :hug: Et voisi tehdä mitään toisin ja se mitä olet tehnyt, on parasta mitä veljesi puolesta tällä hetkellä voit tehdä. Jos hän itse ei tilaansa ole valmis muuttamaan, niin ei ole vaihtoehtoja. Tietysti hänelle voi ilmaista että hänestä välittää ja hän saa kaiken tuen raittiiksi taistelussa mutta ennen sitä ei.
Minulla kesti kauan oivaltaa tämä oman mieheni kohdalla ja edelleen syyllisyys ajoittain painaa. Hän oli ihmisenä mitä ihanin, todellinen sielunkumppani mutta sairastui narkomaniaan :'(
Voimia sinulle !! :hug: