K
"Karo"
Vieras
Aamulla kirjoittelin tänne, kun sain puhelun lääkäriltä. Mulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Itkin ilosta. Vihdoinkin sain selityksen kaikille niille oireille jotka mua on piinannut.
Nyt itkettääkin sitten surusta. Koko päivän oon ajatellut vaan kilpirauhasia
Voi kuulostaa naurettavalta, mutta tää on mulle iso juttu. Kuulostaa niin kamalalta, että lääkkeitä täytyy syödä lopun ikää. Ja kuitenkin mulla on niin helpottunut olo.
Ehkä mä odotan niiltä lääkkeiltä ihan liikoja. Tänään kävin heti apteekissa ja aloitin lääkityksen. Kuvittelin ensimmäiset pillerin syötyäni, että nyt se elämä muuttuu ja minä muutun aktiiviseksi, iloiseksi, jaksavaiseksi ihmiseksi ja laihdun kaiken tän ihran ja turvotuksen pois!
Mä oon ihan hajalla. Mielenterveys on säpäleinä, itsetunto nollissa ja oma jaksaminen ihan minimissä. Tiedän, että odotan ihan liikoja. Haluaisin vaan niin kovasti voida paremmin.
Kertokaa omia kokemuksia, kuinka vointi on muuttunut lääkityksen alettua?
Nyt itkettääkin sitten surusta. Koko päivän oon ajatellut vaan kilpirauhasia
Ehkä mä odotan niiltä lääkkeiltä ihan liikoja. Tänään kävin heti apteekissa ja aloitin lääkityksen. Kuvittelin ensimmäiset pillerin syötyäni, että nyt se elämä muuttuu ja minä muutun aktiiviseksi, iloiseksi, jaksavaiseksi ihmiseksi ja laihdun kaiken tän ihran ja turvotuksen pois!
Mä oon ihan hajalla. Mielenterveys on säpäleinä, itsetunto nollissa ja oma jaksaminen ihan minimissä. Tiedän, että odotan ihan liikoja. Haluaisin vaan niin kovasti voida paremmin.
Kertokaa omia kokemuksia, kuinka vointi on muuttunut lääkityksen alettua?