O
Onnellinen
Vieras
Olen kohta 30v yh-äiti ja elänyt yksin jo muutaman vuoden. Tapasin vajaa puoli vuotta sitten ystäväni 'illanistujaisissa' erään sangen ihanan muusikkomiehen (vaikkakaan en ihastunut silmittömästi ensi tapaamisella) mutta kuitenkin. Asumme samalla paikkakunnalla ja olemme tavanneet satunnaisesti kaupassa tai joskus baarissa (silloin harvoin kun minä pääsen jonnekin lähtemään) vaikkakaan emme ole sopineet siis tapaavamme, mutta siis moikattu, juteltu hetki ja sitten häipyneet tahoillemme. No kuitenkin. Hän oli jutellut ystävättäreni kanssa ja pyytänyt puhelinnumeroani ja vaihdoimme sen jälkeen tekstareita. Sovimme sitten ihan ensimmäiset treffit noin reilu kuukausi sitten ja juttelimme koko illan ja yön eri asioista... Lapsista, elämästä, kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Ja huom. tämän teimme selvinpäin hänen asunnollaan. Hän silloin pohti kovasti omaa elämäntilannettaan ja kuinka hän haluaisi elää suhteessa, mutta harva naispuolinen kuulema ymmärtää keikkailevaa miestä, ja että hän pitää lapsista kovasti mutta mietti miten lapset suhtautuvat keikkailevaan isään... Ja tässä vaiheessa emme siis keskustelleet meidän tulevaisuudesta vaan yleensäkin vaan näistä asioista. Yön pimeinä tunteina lähdin omaan kotiini ja pääni oli ihan sekaisin.... Olin ihastunut...aivan silmittömästi... jotenkin vaan tuntui mahdottomalta että tuo kyseinen henkilö olisi kiinnostunut meikäläisestä. Yh- äidistä, jolla on kaksi lasta... tosin musiikki yhdistää meitä siten, että itsekin olen harrastanut laulamista bändissä ihan vakavastikkin, mutta lasten myötä tämä ihana harrastus on jäänyt... mutta anyway... Näimme noiden treffien jälkeen toisiamme useammin. Soittelimme, tekstailimme. Hän tuli käymään leikkipuistossa kun oli siellä lasten kanssa, kävimme kahvilla tai lasten kanssa hampurilaisilla tms... ja kyläilimme puolin ja toisin.
Nyt eilen illalla hän kysyi että voisinko tulla hänen luokseen iltakahveelle (kun tiesi että mun lapset ovat isällään) ja juttelemaan asioista. Ja minähän menin... miettien kovasti mitä hänellä mahtaa olla asiaa... Ja siellä oli kahvit, pullat... ja pitsaa uunissa tulossa jnejne... Juttelimme niitä näitä ja sitten aivan yllättäen hän kysyy että kuinka se olisi jos alkaisimme seurustella ihan vakavasti. Olin hetken ihan hiljaa ja vastasin että mikään muu ei ois ihanampaa kun olla yhdessä sun kanssa. Varmistin kuitenkin että onko hän ymmärtänyt että samassa paketissa tulee myös lapsetkin kaupan päälle... Hän naurahti ja sanoi että tottakai, ei hän muuten olisi ehdottanut edes tällaista... Emme siis kuitenkaan muuta yhteen vielä, vaan se tulee tapahtumaan myöhemmin. Söimme pitsaa joimme viiniä ja olimme onnellisia....
Näin 'lyhykäisyydessään' tällainen tarina... mutta hemmetti vieköön minä oon ONNELLINEN!!!!!!!
Nyt eilen illalla hän kysyi että voisinko tulla hänen luokseen iltakahveelle (kun tiesi että mun lapset ovat isällään) ja juttelemaan asioista. Ja minähän menin... miettien kovasti mitä hänellä mahtaa olla asiaa... Ja siellä oli kahvit, pullat... ja pitsaa uunissa tulossa jnejne... Juttelimme niitä näitä ja sitten aivan yllättäen hän kysyy että kuinka se olisi jos alkaisimme seurustella ihan vakavasti. Olin hetken ihan hiljaa ja vastasin että mikään muu ei ois ihanampaa kun olla yhdessä sun kanssa. Varmistin kuitenkin että onko hän ymmärtänyt että samassa paketissa tulee myös lapsetkin kaupan päälle... Hän naurahti ja sanoi että tottakai, ei hän muuten olisi ehdottanut edes tällaista... Emme siis kuitenkaan muuta yhteen vielä, vaan se tulee tapahtumaan myöhemmin. Söimme pitsaa joimme viiniä ja olimme onnellisia....
Näin 'lyhykäisyydessään' tällainen tarina... mutta hemmetti vieköön minä oon ONNELLINEN!!!!!!!
