M
"Meirami"
Vieras
Pari vuotta sitten elämä oli niin perssiillään kun se vain voi olla. Avomies petti, tekaisi lapsenkin "siinä sivussa" toisen kanssa. Erottiin ja tulin itse raskaaksi lyhyestä suhteesta vain pari kuukautta tuon eron jälkeen. Asuin paikkakunnalla jossa en tuntenut kuin entiset työkaverini. Isä lähti samantien kun kuuli vauvauutisen. "Jep jep"!! Näinhän mä tän elämäni suunnittelinkin menevän. Olin nousujohteisessa uraputkessa, ihana mies ja elämä mallillaan uudella paikkakunnalla. Vuosi siitä ja odotin vauvaa yksin yksiössä.
Vauva syntyi, enkä vieläkään käsitä kuinka selvisin synnytyksesta alkunsa saaneesta ruususta ja koliikkivauvasta ilman väsymystä tai epätoivoa. Kun ihana lapseni oli ohittanut kolmen kuukauden koliikkinsa, päätin vihdoin muuttaa takaisin kotiseudulleni. Nautin alusta asti jokaisesta hetkestä rakkaan lapseni kanssa. Rakastan häntä niiiiiin paljon! Muutto oli täydellisen onnistunut päätös, lapseni sai ympärilleen sukua, vauvaystäviä, minä tukiverkon ja omia ystäviä.
Kun vauvelini saavutti taaperoiän merkkipaalun, tapasin juhlissa entisen tuttavani - rakastuimme :heart: ja hän rakastaa lastanikin kuin omaansa. Oon niin onnellinen että voisin posahtaa! Kaksi vuotta sitten tuntui kuin olisin rämpinyt pohjamudissa. Nyt liitelen jossain pilvien päällä. Tällainen reilusti yli kolmekymppinen, pullero yh-äitikin voi vielä löytää rakkauden! Nyt elämäni ei voisi olla täydellisempää. Minulla on ihana, onnellinen ja tyytyväinen lapsi, rakastava kihlattu ja uskallan taas elää ja unelmoida.
Tässäpä tää mun tarina... jollekin halusin tän vaan tänään kertoa
aurinkoista syyspäivää!!
Vauva syntyi, enkä vieläkään käsitä kuinka selvisin synnytyksesta alkunsa saaneesta ruususta ja koliikkivauvasta ilman väsymystä tai epätoivoa. Kun ihana lapseni oli ohittanut kolmen kuukauden koliikkinsa, päätin vihdoin muuttaa takaisin kotiseudulleni. Nautin alusta asti jokaisesta hetkestä rakkaan lapseni kanssa. Rakastan häntä niiiiiin paljon! Muutto oli täydellisen onnistunut päätös, lapseni sai ympärilleen sukua, vauvaystäviä, minä tukiverkon ja omia ystäviä.
Kun vauvelini saavutti taaperoiän merkkipaalun, tapasin juhlissa entisen tuttavani - rakastuimme :heart: ja hän rakastaa lastanikin kuin omaansa. Oon niin onnellinen että voisin posahtaa! Kaksi vuotta sitten tuntui kuin olisin rämpinyt pohjamudissa. Nyt liitelen jossain pilvien päällä. Tällainen reilusti yli kolmekymppinen, pullero yh-äitikin voi vielä löytää rakkauden! Nyt elämäni ei voisi olla täydellisempää. Minulla on ihana, onnellinen ja tyytyväinen lapsi, rakastava kihlattu ja uskallan taas elää ja unelmoida.
Tässäpä tää mun tarina... jollekin halusin tän vaan tänään kertoa
aurinkoista syyspäivää!!
