Oon vaan niin loppu. Ja väsynyt. Joka ikinen aamu joudun taistelemaan sen takia, että saan itseni hoidettua töihin.

[mustaa]

Mutta sielläkään ei ole enää kivaa. En jaksa tehdä siellä mitään, mikään ei huvita. ja mulla menee hermo työkavereihin, yksikin poikkipuolinen sana ja sanon takaisin. En jaksa edes peitellä v*ttuuntumistani.



En mä ennen ole ollut tämmöinen. Taidan olla ihan pohjalla. Takana täysin helvetilliset 10 vuotta, mutta nyt tuntuu etten enää jaksa.

Tekis niin mieli aamulla soittaa töihin ja sanoa että lapsi on kipee, en tule. Mutta mun typerä velvollisuudentunto ei taida taipua siihen

Ja ylpeys ei riitä siihen, että veisin pomolle saikkulapun jossa lukee diagnoosina burn out. Siihen loppuis mun työt.

 

[nähnyt muita vastaavia]

Varaa heti huomenna aika lekuriin ja jää saikulle. Ei nuo burn outit itsestään töissä käymällä ohi mene. Voimia prosessin alkuunpanolle.

 

[tytteli]

Onko työsi vastenmielistä, vai aiheuttaako kotiolot burnouttisi? Saako kysyä minkä alan hommia teet...

 

[v]

Nyt laitat asiat tärkeysjärjestykseen ja haet sairaslomaa.
Turhaan itseäsi rääkkäät siellä

 

[mustaa]

Varmaan mun yksityiselämä tän aiheuttaa. Takana järkyttävä ja väkivaltainen parisuhde, josta en ole toipunut vieläkään. Lisäksi henkinen väkivalta joka jatkuu edelleen, lapsen mielenterveysongelmat jotka vaan pahenee ja siihen liittyen sadat palaverit, jatkuvat huonot uutiset yms. Talousasiat on päin prinkkalaa, rakkauselämää ei ole, ei oikein ihmissuhteitakaan enää. Olen pikkuhiljaa sulkenut kaikki itseni ulkopuolelle ja erakoitunut täysin.
En tiedä olenko masentunut vai burn outissa vai mikä on. Mikään ei huvita, väsyttää, v*tuttaa, ahdistaa. Haluaisin vaan olla ihan yksin kotona ja sulkea ovet ja ikkunat ja puhelimen jau nohtaa koko ulkomaailman.

Lisäksi tähän työ, joka ei ole inhimillisyyttä nähnytkään. :/

En vaan jaksa enää mitään.

 

[Lilii lisänimetön]

Käythän terapiassa?

 

[vieras]

Niin kuin joku tuolla aikaisemmin kyseli mistä väsymyksesi johtuu töistä vai kotiasioista?

Nukutko riittävästi?

 

[mustaa]

En käy terapiassa, jätin sen kesken.. Olen aina väsynyt, voisin nukkua 24/7 joten siltä pohjalta ajateltuna en todellakaan nuku riittävästi. Lisäksi työ tekee sen, että univelka senkun kasvaa. Kotona en saa nukuttua univelkoja pois lasten takia.

 

[Olen pahoillani]

Kuulostaa siltä, että ratkaisu on tehtävä jo huomenna.

 

[vieras]

En käy terapiassa, jätin sen kesken.. Olen aina väsynyt, voisin nukkua 24/7 joten siltä pohjalta ajateltuna en todellakaan nuku riittävästi. Lisäksi työ tekee sen, että univelka senkun kasvaa. Kotona en saa nukuttua univelkoja pois lasten takia.

Miksi jätit terapian kesken? Voisiko sukulaiset/ystävät auttaa? Hae tukiperhettä.

 

[vieras]

Noin et voi enää jatkaa. Et vaan voi.

 

[tytteli]

Eiku saikkee heti ja lapset hoitoon ja itte: NUKKUMAAN ja tee sitä niin pitkään, että jaksat lähtee uudestaan terapiaan ja antaa aikaa omiin rentoutumisiin. Täältä tulee tukea ja mielipiteitä, nekin on tärkeitä, me autetaan sua OIKEESTI. Nyt itsekontrolli toimintaan ja autat itsees toipumisen alkamiseen.

 

[www]

ei sairaslomalaista saa irtisanoa tietääkseni

 

[Kas]

Kuulostaa pahalta masennukselta. Ainakin tuntuu tutulta verrattuna omaan kokemukseeni. Lääkäriin vaan, mulla oikeesti autto ne serotoniinitakaisinestäjät (vai miten se nyt menikään) .

Ei pelkkä nukkuminen mua ainakaan tuolloin auttanut, megahermeettinen väsymys johtui masennuksesta. Sairaus teki myös täysin näköalattomaksi elämän.

Terapiassakin kävin, hyvin vaikea sanoa auttoiko se. Hyvä silti, että kävin.

Mulla taustalla vanhempien henkinen väkivalta, joka sitten erotilanteen jälkeen purskautti elämän melko epämielyttäväksi. Itseensä kannattaa satsata, eli apua hakemaan ja myös vastaanottamaan!

 

[vieras]

Käy sairaslomaa. Itsellä meinasi tulla ero ja pomo kannusti ottamaan sairaslomaa. Vielä parempi oli se, että hän antoi tulla töihin ja tehdä omien voimien mukaan töitä. Näin saan ajatukset välillä pois kotiasioista mutta kuitenkin on lupa lähteä vaikka kesken päivän pois. Sinä taas tarvitset kokoaikaista lomaa.

 

[mustaa]

Terapia jäi kesken siksi, kun en yksinkertaisesti enää jaksanut mennä sinne, kun tuntui että kuolen lapsen ongelmien alle ja myös muutimme kauemmas. Ei ollut enää aikaa kuten aiemmin. Eipä se fiksua ollut, mutta en vain jaksanut.

Viimeiset 10 vuotta mä oon ollut supervahva ihminen, jaksanut hoitaa kaiken yksin, taistella yksin. Nyt on voimat loppu, oikeasti. Nukuttaa ja itkettää. Ja ahdistus, tää on kauheinta kun tää ei lopu edes yöksi. Nukkuessani näen painajaisia töistä. Illalla ahdistaa jo seuraavan päivän töihin meno, aamulla joudun pakottamaan itseni töihin. Olen sanonut töissäkin että olen väsynyt, että en jaksa sellaista tappotahtia kuin siellä tehdään. Pomon kommentti oli vain se, että no sitten olet väärässä työpaikassa.

Että se siitä.

 

[mimi]

Mulla sama fiilis. Tällä hetkellä en tunne oikein mitään ja mikään ei kiinnosta. Töissäkin se on nyt huomattu ja tänään jouduin juttusille "pikku" pomon kanssa että mikä mättää. Paha sanoa kun on vaan olo etten jaksa enään. Ensi viikolla on tapaaminen "ison" pomon kanssa. Sitä odoteleesa...

 

[vieras]

Viimeiset 10 vuotta mä oon ollut supervahva ihminen, jaksanut hoitaa kaiken yksin, taistella yksin.

Tuo se siinä onkin, olen itse samanlainen. Vaikeinta on luopua taistelemisesta ja pyytää apua, sanalla sanoen myöntää itselleen olevan heikko. Ei kukaan muu vaadi minua olemaan vahva tai esikuva muille kuin minä itse, mutta silti se on vaikeaa. Olen keskellä erokriisiä ja kaiken muun osalta oli järkytys tuntea itsensä näin heikoksi ja riippuvaiseksi muista. Mutta tämä tie on kuljettava ja se opettaa paljon vaikka siitä saa arpia.