Oonko mä liian tiukkis? Anoppi asiaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vituuntunut anoppiin :)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vituuntunut anoppiin :)

Vieras
Meillä asuu anoppi ja appiukko tuossa naapurissa.Koskaan niiden kanssa ei oo ollu mitään ongelmaa,kunnes lapsi synty.Meidän esikoispoika on nyt kolmen ja välillä meinaa niin mennä anoppiin hermo.
Juurikin tänään taas meni.

Meillä on poika tosi huono syömään,aamusin syö just ja just viilin,aamupäivästä kun ollaan ulkona ja tullaan sisälle syö hyvillä mielin ruuan.Loppu päivä meneekin taas niin ja näin.Toista ruokaa syö tosi harvoin eikä iltapalakaan mikään huima ole.

Meillä on kotona sellanen sääntö että jos ei syö ruokaa ei syö mitään muutakaan /herkkuja.

Anopille oon koittanu myös tätä sanoa mutta arvakkaapa vaan kunnioittaako se mun sanomisia vaan lähes aina poika saa sielä jotain hyväskää.Pitäähän sen nyt edes jotain syödä jos ei ruoka mee alas. Ja oon sanonu niin monta kertaa että pitäis jo uskoa! Mutta ei!


Tänään juurikin oltiin sielä syömässä kun miehet tekee tässä pihassa hommia. Poika ei syöny mitään. Sanoin kyllä että jos syö ruuan saa jotain kivaa jälkkäriä. Ei syöny. Mä kun olin syöny hain lakupätkän.Poika ei siihen edes huomiota kiinnittänyt kun en sitä sen kummemmin esittäny. Mummu otti pojan syliin ja kaveli karkki askia ota sä tästä. Josta mä tietenkin kimpaannuin!!

Muoriolla on vielä tapana sitten tuputtaa pojalle ruokaa,hokee ruokakupin äärellä,syö ny,syö ny.

Mähän sit lähdinlasten kans kotia kun sain ensin sanomiset sanottua kun niin vitutti.Kotona tarjosin pojalle vielä ruokaa ja niin meni alas puoli lautasta.Anoppilassa se ei juuri koskaan syö.

Oonko mä siis liian tiukka kun en anna lapsen syödä hyväskää kun ei syö ruokaakaan. Ja kuinka sais anopin päähän taottua ettei sitä lasta tarvi aina lahjoa karkeilla/kekseillä.
Ei tartte kohta tenavien mennä sinne ollenkaan kun ei meidän sääntöjä kunnioiteta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hirveetä:
Tollanen pakkosyöttäminen ja kiristäminen.
Saat jälkkäriä jossyöt ruuan...??
Tulee varmasti myöhemmin ongelmia onneks teil ei oo tyttöö.

Eihän se mitään pakkosyöttämistä ja kiristämistä ole vaan ihan looginen ja johdonmukainen sääntö; ensin pääruoka, sitten jälkiruoka.

Miten teillä sitten syödään??
 
Noi on vaikeita juttuja, tiedän. Meillä on poika aina tosin syöny hyvin, mutta anoppilassa on aina ne anoppilan säännöt, jotka ei kans mua ihan miellytä.

Me ollaan miehen kanssa puhuttu siitä asiasta, ja sovittu, että jos käydään silloin tällöin mummolassa, ei jakseta rehata, jos lapsi saa vähän enempi ekstraa ku kotona. Mua vaan harmittaa, kun en oikeen karkkia ja tommosta haluis muutenkaan lapselle koskaan antaa, lisäaineita sun muuta yritän välttää. Lätyt ja joku keksi nyt ei niin pahoja ole.

Mut sitten meillä on ollu näitä pidempiä jaksoja mummolassa, esim. viime kesänä melkeinpä asuttiin siellä miehen työn vuoksi, ja semmosina aikoina mun mielestä isovanhempien pitäs kunnioittaa lapsen vanhempien toiveita siitä ruokavaliosta. Mä oon pitäny kiinni siitä, etten ruokalistasta muuten naputa (vaikka toivoisin enempi kasvisruokaa tms), koska joku muu ruoat valmistaa, mutta herkuista voi sanoa, että nyt ei niitä ennenku tavallinen ruoka maistuu.
 
Joo, ei kannata maininita sitä palkintona odottavaa jälkkäriä. Sitten vasta jos on syönyt reippaasti ruuan, niin voi toisinaan antaan yllärinä jotain kivaa jälkkäriä. Ei kyllä aina.
 

Nimenomaan vanhemmat päättävät lapsen kasvatuksesta, ei isovanhemmat eivätkä muutkaan. Niin se vaan menee. Yksi varmimpia keinoja saada aikaiseksi riitoja on muilta olla kunnioittamatta tätä faktaa.
 
Sano ap sille seuraavan kerran, et se on aikanaan saanu kasvattaa omat lapsensa, ja nyt on teidän vuoro kasvattaa omalla tyylillä omat lapset. Ja että nimenomaan tarkoitat tätä ruoka-politiikkaa.
 
Niin munkin mielestä pitäis kunnioittaa.Eikä meillä lasta aina lahjota jälkkärillä tai muulla. Nyt vaan sattu oleen tilanne että tiesin että ruokaa menee alas niin koitin vähän lahjoa.Mutta eipä se auttanu.Kotiin kun tultiin ja laitoin ruokaa lautaselle niin hyvin söi.

Se vaan tietää että mummulassa ei oo pakko syödä niin mitäs turhaa sitä syö kun kuitenkin karkkia saa.

Meillä kuitenkin poika menee välillä ihan itekki tuonne mummolan puolelle ja mua niin tympii kun tiedän että sielä aina saa jotain hyväskää.
 
Ja mä oon monesti koittanu sanoa että meidän lapsia-meidän säännöt että niitä vois kunnioittaa. Eikä me yleensä edes muusta oteta yhteen.Mä saan aina vaan harmaita hiuksia ja kiukun puuskan ku se koittaa tarjota jotain. Ja aina kun toinen menee jääkaapille sieltä kaivetaan jotain,ota ny pieni makkara/viinirypäle tms.....


Nyt ei kyllä tartte naapuriin päin hetkeen aikaan edes kusta sen verran rupes nyppimään ku yhden miljoona kertaa on sanonu.

Mun omat vanhemmat asuu myös tässä lähistöllä ja sielä usein käydään mutta ei mun tartte oman äitini kans koskaan ottaa tästä asiasta yhteen.Ja äiti aina kysyy onko syöny? Saako antaa? Ja äitillä se usein syö muroja eikä karkkia/keksiä
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Niin munkin mielestä pitäis kunnioittaa.Eikä meillä lasta aina lahjota jälkkärillä tai muulla. Nyt vaan sattu oleen tilanne että tiesin että ruokaa menee alas niin koitin vähän lahjoa.Mutta eipä se auttanu.Kotiin kun tultiin ja laitoin ruokaa lautaselle niin hyvin söi.

Se vaan tietää että mummulassa ei oo pakko syödä niin mitäs turhaa sitä syö kun kuitenkin karkkia saa.

Meillä kuitenkin poika menee välillä ihan itekki tuonne mummolan puolelle ja mua niin tympii kun tiedän että sielä aina saa jotain hyväskää.

Jos sä haluat hoitaa tän asian nyt reilusti ja hyviä tapoja kunnioittaen, niin sä istutat niin mummun kun ukinkin pöytään, ja asiallisesti kerrot, et tää on nyt päin peetä, ja haluat toki, että ovat lapsen elämässä mukana, mutta herkut kuuluu herkkupäiviin, ja muihin tilanteisiin, ja että paras olis, jos lapsi söis aina vaan kotona. Ja että toivot heidän kunnioittavan teidän kantaa tässä asiassa.

Mitä mieltä sun mies muuten on tästä tilanteesta ylensäkin ap?
 
No siksköhän se ei oo koskaan kunnolla syöny ko anoppi syöttää joka välissä jotain mussutettavaa?
Se on prkele niin että vanhemmat kasvattaa lapsensa omilla tavoilla ja jos anoppi ei tätä kunnioita ni potku persiille - ihme sakkia kun ei uskota ja tehdä niin kuin vanhemmat sanoo.
Miten se syöttääkään kun et oo näkemässä, jos sun edessä tökkää karkkia suuhun vaiks tietää mitä mieltä oot...
 
Hei ap! Ja otan osaa. Meillä on tosi vaikeaa myös anopin kanssa, mutta mulla tilannetta helpottaa se, että välimatkaa on 80 km. Meillä oli samanlaista ongelmaa, eli herkkuja joka välissä, vaikka olin sanonut, että ei ole karkkipäivä ja että herkkuja ei voi nyt syödä, kun sitten tulee kotimatkalla autossa paha olo. Anoppi antoi silloin 3-vuotiaalle pojalle kuitenkin karkkia nurkan takana ja sanoi oikein kuuluvalla äänellä, että otapa äkkiä ettei äiti nää. Siis tä??? Voiko pahemmin yrittää murentaa äidin/vanhempien auktoriteetta. Teillä siis sama tilanne, kyse ei ole pelkästään ruoasta vaan epäkunnioitus, joka ei saa jatkua pitkään. Oletko kokeillut kirjoittaa lapsen syömis-/muita sääntöjä paperille ja antaa anoppilaan? Minä olen tehnyt näin aina kun vien lapset sinne hoitoon ja silloin on homma toiminut paremmin. Ei ole sitten mitään epäselvyyksiä. Eli lataapa homma paperille tyyliin 1. Ruoka-ajoista pidetään kiinni. 2. Herkkuja vain jos ruoka on syöty tai vain karkkipäivänä (miten sääntö teillä sitten meneekin. 3. Ylimääräisiä välipaloja ei anneta, koska se lisää ylipainoisuuden riskiä ja vahingoittaa hampaita todella nopeasti ja vähentää myös ruokahalua ruoka-aikaan. Näin voit jatkaa niiden sääntöjen kanssa, joita haluat rajata, perustelut on aina plussaa! Kun menet seuraavan kerran kylään, voit sanoa, että sinua harmittaa että yhteistyö ei ruokailun osalta nyt suju ja että jospa nämä säännöt helpottaisivat yhteisymmärrystä asian suhteen. Ja jos ei tämä keino tepsi niin sitten vaikka viikko paussia lapsen siellä oloon...

Jaksamista sinulle toivon, meillä ihan toisesta asiasta täällä sota meneillään, joten todellakin sympatiani sinulle!
 
Kiitos.On tää niin raivostuttavaa! Ja tottakai mä haluan heidän pysyvän lasten elämässä ja onhan se ihanaa että tuossa lähellä asuvat että saa viedä sinne.Vaikka mä oon niin tottunu kulkemaan lapset mukana että ne on melkein aina mulla mukana jos mies ei oo kotona. Mutta sillon kun mulla on esim jumppa on lapset sielä jos äiti on töissä.

En tiedä onko tässä vähän sitäkin että on niin kivaa kun lapsi tulee iloiseksi kun mummu antaa hyväskää! Toinen on rusinat mitä se syöttää ja mä vihaan niitäkin.

Ja uskon ettei tässä nyt ainakaan puheet auta oon jo niin monesti sanonu! Paappa tätä ei juurikaan tee vaan just mummu.

Oma mies on välillä vastaan ja välillä hällä väliä aenteella.Mutta mä oon sille selväksi tehny että mä en tollasesta pelistä tykkää!

Jospa nyt pitäis hetken taukoa sielä käymisestä.Koska se on kuitenkin niin herkkis että sitten sitä rupee se itkettään kun en anna lapsia sinne.

Kesällä kun esikoinen oli pienempi niin laitoin sinne listan koska syödään ja koska nukkumaan. Välillä tuntuu ettei se edes tajua koska syödään ruokaa vaan aina sitten antamas jotain nami nami jugurttia tms.....

Kiitos kuitenkin kaikille vinkeistä ehkä tää tästä tai sitten pitää kissan kokosilla kirjaimilla kirjottaa sille säännöt ja jos niitä ei noudateta niin turha luulla että saa sinne lapsia hoitoon.
 

Yhteistyössä