H
Harmaudun
Vieras
Kun mua ahdistaa niin meidän muutto. Me muutetaan pieneen kaupunkiin, todella pieneen siis. Vanhoja taloja, kaunista...mutta palvelutkin sitten sitä pikkukylän luokkaa. Mies pääsee työelämävalmennukseen ja toivottavasti sitä seuraten sitten myös palkkatyöhön, sitä on lupailtu. Minä sain oman alan töitä muutaman tunnin viikossa, joka on parempi kuin ei mitään. Ja ystävä siellä asuu myös, vaikkakaan normaalisti, niin rakas kuin onkin, me ei olla paljon tekemisissä.
Kuitenkin...kaupunki tuntuu vihamieliseltä, aina kun siellä käydään, näyttää siltä että se on täynnä vain teinejä tai paikallisräkälän kanta-asiakkaita :ashamed: toisin sanoen, kaikki näyttävät raggareilta
Joo, pahasti sanottu...mua vaan pelottaa.
Miestä joudun kuskaamaan "työ"paikalleen, se on sen verran syrjässä. Asunto joka saatiin on lievästi sanottuna pettymys, osittain... vaikka on siinä hyvätkin puolensa. Kodilta se ei näytä, siinä ei ole sitä lämmintä tunnelmaa mitä nykyisessä. Sauna ja parveke me tosin nyt saadaan, niitä ei ole ollut(vaikka mun erittäin paha korkeanpaikan kammo ei salli parvekkeelle menoa, mutta eipä tuo haittaa).
Me ollaan muutettu nyt niin paljon viime aikoina, ettei jaksa enää. Tuolta kylältä saatiin edes jotain, mutta riittääkö se pieni työ kun asiat tuntuvat muuten menemään päin pyllyä? Me ollaan kumpikin kireinä kuin viulunkielet, raha-asiat menee katolleen hetkeksi tämän muuton takia, vieras kylä ei houkuttele...mutta mitäpä sitä ei tekisi, edes vähäisen työn takia. Kuitenkin mulla on paha tunne tästä, ja yleensä mun aavistukset osuvat oikeaan.
Sanokaa mulle, että pelkään vaan tuntematonta! Tää on ihan kauheaa, kun sydän hakkaa pelosta koko ajan mitä lähemmäksi muutto tulee! Me kumpikin haluttiin täältä pois, mutta yhtäkkiä tämä tuntuukin kodilta, mukavalta kaupungilta, turvasatamalta. Ei me noin ajateltu tai tunnettu kuukausi sitten! Oonkohan mä TAAS masentumassa
Kuitenkin...kaupunki tuntuu vihamieliseltä, aina kun siellä käydään, näyttää siltä että se on täynnä vain teinejä tai paikallisräkälän kanta-asiakkaita :ashamed: toisin sanoen, kaikki näyttävät raggareilta
Miestä joudun kuskaamaan "työ"paikalleen, se on sen verran syrjässä. Asunto joka saatiin on lievästi sanottuna pettymys, osittain... vaikka on siinä hyvätkin puolensa. Kodilta se ei näytä, siinä ei ole sitä lämmintä tunnelmaa mitä nykyisessä. Sauna ja parveke me tosin nyt saadaan, niitä ei ole ollut(vaikka mun erittäin paha korkeanpaikan kammo ei salli parvekkeelle menoa, mutta eipä tuo haittaa).
Me ollaan muutettu nyt niin paljon viime aikoina, ettei jaksa enää. Tuolta kylältä saatiin edes jotain, mutta riittääkö se pieni työ kun asiat tuntuvat muuten menemään päin pyllyä? Me ollaan kumpikin kireinä kuin viulunkielet, raha-asiat menee katolleen hetkeksi tämän muuton takia, vieras kylä ei houkuttele...mutta mitäpä sitä ei tekisi, edes vähäisen työn takia. Kuitenkin mulla on paha tunne tästä, ja yleensä mun aavistukset osuvat oikeaan.
Sanokaa mulle, että pelkään vaan tuntematonta! Tää on ihan kauheaa, kun sydän hakkaa pelosta koko ajan mitä lähemmäksi muutto tulee! Me kumpikin haluttiin täältä pois, mutta yhtäkkiä tämä tuntuukin kodilta, mukavalta kaupungilta, turvasatamalta. Ei me noin ajateltu tai tunnettu kuukausi sitten! Oonkohan mä TAAS masentumassa