Oonko "pilannut" lapseni vai onko kyse luonteesta?

[ken tietää]

Meidän kohta 1,5 v ei ole _yhtään_ sylissä viihtyvä tapaus. Jos syliin nostaa, tahtoo heti pois ja tosi harvakseltaan haluaa syliin. Vauva-aikana viihtyi paljon "itsekseen" , tillitti tyytyväisenä sitterissä, leikkimatolla ym. eikä erityisesti kaivannut sylissä oloa. Voiko se, etten vauvana pitänyt häntä "riittävästi" sylissä aiheuttaa ton, ettei nytkään viihdy sylissä vai onko lapsi vaan luonteeltaan sellainen?

Nyt kun meillä on toinen lapsi, parikuinen, huomaan että tämä tapaus on varsinainen sylivauva, joka ei taas vihhdy itsekseen ollenkaan, vaan mieluiten on sylissä. Siis selkeesti erilainen kuin esikoinen. Tällä olen selitellyt itselleni että kyse on luonteesta...

Mielipiteitä?

 

[et ole]

Temperamentti.

 

[Kaisa]

Meillä on just samoin. tosin lapset nyt jo 3 ja 1.5, mutta piirteet on pysyny. Ovat vaan eriluontosia..

 

[hmm]

no tuskin se pelkästään siitä on aiheutunut, luonnekysymys varmaan myös. luulen silti, että sillä on vaikutusta, jos vauva ei "totu" olemaan sylissä, niin tuskin sitä kaipailee myöhemminkään.

 

[Pinki]

no tuskin se pelkästään siitä on aiheutunut, luonnekysymys varmaan myös. luulen silti, että sillä on vaikutusta, jos vauva ei "totu" olemaan sylissä, niin tuskin sitä kaipailee myöhemminkään.

Peez

 

[äippä]

mulla samanlainen 1v4kk, on sellainen touhuttaja ettei sylissä jaksa istuskella paitsi silloin kun on kovasti kipeä.. syliä on tarjottu PALJON, joten minun tytöllä ihan luonteessa ainakin tämä "itsenäisyys".

 

[ap]

mulla samanlainen 1v4kk, on sellainen touhuttaja ettei sylissä jaksa istuskella paitsi silloin kun on kovasti kipeä.. syliä on tarjottu PALJON, joten minun tytöllä ihan luonteessa ainakin tämä "itsenäisyys".

Meillä esikoinen oli tänään vähän kuumeessa ja teki ehkäpä sylissäistumisennätyksen: 5minuuttia! Kun katsottiin yhdessä Myyrää. Sit lähtikin taas vaeltelemaan pitkin kämppää. On tosi levoton sielu.

 

[vieras]

Pojalla oli 2 vuoden tietämillä uhmaa, ei halunnut olla sylissä, ei ainakaan rauhassa, aina hiukan levoton tapaus. Jossain vaiheessa tuo hiukan rauhoittui ja nyt saattaa istua jonkin hetken sylissäkin tai kainalossa. Ei tuo mikään kova sylittelijä ole vieläkään, mutta edes vähän

 

[ap]

Niin ja tosiaan niinku tuossa jo kirjotin, lapsi on tosi levoton sielu, ei oo yhtään paikallaan. Kerhoissa kun käydään, niin muut lapset istuvat rauhassa leikkimissä, niin tää painaa pitkin kerhotilaa paikkoja tutkien.

 

[tiu]

meilläkin on just noin. ja olen samaa myös miettiny.

 

[Kahden äiti.]

Luonnekysymys, mutta myös iästä johtuvaa. Meilläkin oli tuollaista 1,5-vuoden paikkeilla. Nyt lapsi 2v 8kk ja kovasti tunkemassa koko ajan äidin syliin. Tosin voi johtua mustasukkaisuudestakin, ikkuveli kun vaatii myös sylittelyä...Myös 1-vuotiaalle kuopukselle nyt tullut tuo vaihe, ettei sylissä enää haluaisi olla yhtään.

 

[ap]

No mut kiva kuulla että tekin ootte sitä mieltä, että on luonteetsa johtuvaa.

 

[jaaa]

Eka poika oli luonteeltaan tosi reipas jo vauvana. Eipä se pahemmin mistään hätkähtäny eikä vaatinu mitään ekstroja.
Mutta nuorempi poika oli tosi vaativa, kärttyinen ja itkuinen.
Ero on kuin yöllä ja päivällä noitten kanssa. Esikoinen 9, nuorempi 7.
Esikoinen aktiivinen, reipas ja oma-aloitteinen, kuopus kärttyinen, vaatii enemmän, vauvamaisempi ja tarvitsee todella paljon aikuista.

 

[ap]

Lisää ajatuksia?