Oonpahan minäkin alkanut kyllästyä mieheeni ja hän erittäin ilmeisesti minuun

[Drewton]

11v yhdessä. Ei lapsia. Mies menee ja tulee miten huvittaa. Ei vastaa puhelimeen. Aina kavereilla tai töissä. Kun kysyn missä on ollut niin vittuilee vaan takas että töissä on ollut kuule. Ei osallistu mihinkään kotihommiin, ei sano että rakastaa minua. Vastaukseksi saan "niin mäki sua" kun itse sanon rakastavani, mutta oma aloitteisesti ei tunnusta rakkauttaan koskaan.

Pari pusua saan päivässä ja kun yritän pyytää enemmän niin se on hänen mielestään liikaa. Öitä hän on ollut poissa parin kuukauden ajan lähes kerran viikossa, aina jossain ryyppäämässä ja mua ei halua mukaan.

Seksiä meillä on pari kertaa viikossa, jos mies tulee kotiin niin että olen hereillä. Seksi on hyvää ja nautin siitä, mutta tuntuu että se on ehkä ainoa asia josta nykyään nautin hänen kanssaan.

Mies jätti minut keväällä. Halusi tietää kuulemma pärjääkö yksin. Päätimme kuitenkin jatkaa kun pyysin. Meillä on nykyään omat rahat kummallakin, minulla pieni palkka ja miehellä suurempi. Mies tuhlailee hullunlailla ja minä yritän säästellä pennosistani.

Olen kysynyt häneltä mahdollisesta toisesta naisesta mutta väitti kiven kovaan ettei ketään toista ole. Tiedän että hän valehtelee minulle paljon ja jättää kertomatta asioita.

Tosi sekava vuodatus, tiedän. Auttoi kyllä taas ymmärtämään kuinka huonosti meillä menee, kun näin sain kirjoitettua ajatuksia johonkin ylös.

Olen todella kiintynyt mieheeni kuitenkin...kaipaan ja haluan yhdessäoloa, mutta hän ei halua tehdä minun kanssani mitään. Rakastanko miestäni? Siitä en taida olla enää ihan varma.

 

[*tundra*]

No onko teidän suhteellanne minkäänlaista tulevaisuutta? Oikeasti.

 

[MarieHos]

Jos rakkautta ei ole kumminkaan päin, miksi jatkaa suhdetta?
Se on se tapa, mikä teitä yhdessä pitää(?). Kaikki on jo niin totuttua ja helppoa.
Mutta onko se sen arvoista? Menetätte mahdollisesti vuosia elämästänne, jos lopputulos kuitenkin on sama (=ero)..

 

["vieras"]

Sanoit, että miehesi jätti sinut keväällä. Ehdittekö ollenkaan asua erossa? Jos, niin miltä tuntui? En tiedä, onko mitään järkeä pilata elämäänsä siten, että koko ajan on paha mieli.

 

[Drewton (ap)]

Jos rakkautta ei ole kumminkaan päin, miksi jatkaa suhdetta?
Se on se tapa, mikä teitä yhdessä pitää(?). Kaikki on jo niin totuttua ja helppoa.
Mutta onko se sen arvoista? Menetätte mahdollisesti vuosia elämästänne, jos lopputulos kuitenkin on sama (=ero)..

Juuri siksi olenkin alkanut miettiä onko tässä enää mitään järkeä. Mä tulen hulluksi kun mulla on olevinaan avomies, joka ei sit kuitenkaan koskaan halua olla mun kanssa. Pitkään olen aina vaan jaksanut odotella, että josko nyt tänään tehtäis yhdessä jotain kivaa, mut ei vaan taida jaksaa enää. Kun toinen ei halua ollenkaan seuraani.

 

[Drewton (ap)]

[QUOTE="vieras";26624724]Sanoit, että miehesi jätti sinut keväällä. Ehdittekö ollenkaan asua erossa? Jos, niin miltä tuntui? En tiedä, onko mitään järkeä pilata elämäänsä siten, että koko ajan on paha mieli.[/QUOTE]

Ei asuttu erillään, ei me ehditty olla erossa kuin muutama päivä.

 

[prinsessa ruusunen]

Mitä olet ajatellut tehdä tuolle pelollesi, joka sitoo sinut tuollaiseen ikuiseen ei-minkään odottamiseen? Vaikka tuo mies pussaisi sua kakskymmentä kertaa kun riittävästi anelet, niin sinä et unestasi herää.

 

[ftrawe]

Sä voit saada niin paljon paremman elämän kun annat sen ukkosi mennä ja jatkat matkaa yksin, josatain, joskus se SINUA rakastava mieskin putkahtaa esiin Älä anna itsesi olla noin epätoivoinen--ei toi ukkosi varsinaiselta namulta kuulosta!